perjantai 27. marraskuuta 2015

Viime päivinä



Jos ajattelusta saisi mitalin, saattaisin helposti voittaa kultaa ja mahtavan pokaalin. Olen nimittäin viime päivinä suorastaan kunnostautunut ajattelussa ja analysoinnissa. Lisäksi olen matkustanut junalla ahkerasti, ja todennut että on huomattavasti miellyttävämpää kuunnella äänekkäitä, mutta kuitenkin iloisia humalaisia, kuin pelottavia, haistattelevia änkyräkänniläisiä. Olen todennut, että muutamasta teinistä ja kuudesta eläkeläisnaisesta voi lähteä yhtä paljon ääntä. Toinen ryhmä vain hokee v****a vähemmän. 

Muitakin junamatkustamiseen liittyviä huomioita on tullut tehtyä. Esimerkiksi Abbaa laulavat tytöt eivät välttämättä ole ilo korville, vaikka tietysti äkkiseltään näin voisikin ajatella. Hollantia kailottava mies kuullostaa huomattavasti kovaäänisemmältä kuin kotimaista kieltä kailottava, ja saa miettimään, onko Hollantilaisten kuulossa vikaa. Sitten on tietysti nämä juoruilevat naiset. On ilmeisesti ihan ok sättiä kuuluvasti exäänsä - lastensa isää - ja maustaa tarinaa räikein esimerkein. Ei haittaa vaikka koko vaunu kuulee, ja vastapäätä istuva, mielenosoituksellisesti korvansa peittänyt nainen yrittää huokailulla sekä tuimalla tuijotuksella herättää puhujat lopettamaan. 

Ihmiset puhuvat myös melko paljon itsekseen. Tai nauravat. Paljon lähijunaa käyttävä näkee hienosti ihmisyyden monimuotoisuuden. Osalle meistä saattaisi tehdä ihan hyvääkin kokea se. 


Mutta siitä ajattelusta, josta alussa mainitsin. Päässäni on tosiaan kohissut siinä määrin, että olen joutunut tinkimään muusta. Kun normaalisti käyttäisin puolitoistatuntisesta tunnin ja vartin bloggaamiseen, ja jäljelle jääneen vartin syömiseen hotkimiseen ja lähtöön valmistautumiseen, nyt olen käyttänyt sen ajatteluun ja olemiseen. Sekä rauhalliseen ruokailuun. Vaihdoin myös kuntosalitreenin metsässä samoiluun, jotta saisin rauhoitettua ajatuksiani. Tämä onkin ollut yksi tämän viikon parhaista päätöksistäni. Raskaan kuntosalitreenin jälkeen olisi ollut mahdoton jaksaa se raskas iltavuoro, johon sitten päädyin. 

Suosittelen teille muillekin tätä. Antakaa joskus ajatuksille aikaa. Suorittaja, valitse joskus se mieltä hellivä vaihtoehto. 

Hyvää viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Joskus on vain pysähdyttävä - ja antaa niiden ajatusten tulla. Treenistä käy sekin;)
    Rentoa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Totta! Mutta yleensä mä ajattelen samaan aikaan kun teen kaikkea mahdollista muuta. Se on tosi raskasta. Nyt päätin vähän hellittää jotta pysyn ajatusteni perässä.

      Kivaa viikonloppua sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!