tiistai 1. joulukuuta 2015

Uupuneen ainoa hoitokeino masennuslääke?

Minun piti kirjoittaa eilen postaus. Pyörittelin fiiliksiä ja sanoja pitkään. Kirjoitinkin kyllä - peräti kaksi kertaa, mutta pyyhin kaiken pois. En lopulta oikein tiennyt mitä edes halusin kertoa. En tiennyt olisiko ok kirjoittaa sunnuntaiyön ahdistuskohtauksesta, kun en saanut kunnolla henkeä valmistautuessani henkisesti seuraavan päivän työvuoroon. Kuinka tunsin oloni kykenemättömäksi, ja kuinka pidin itseäni hulluna, kun edes kuvittelin että voisin muuttaa elämäni suuntaa ja päätyä johonkin tuikituntemattomaan. En ollut ihan varma mitä kaikkea haluan, tai edes voin kirjoittaa ja kertoa. 


Päätin kuitenkin kertoa jotain. Päätin, koska haluan olla rehellinen sinulle lukijani, edes niissä puitteissa joissa voin. Hoitoalalla on melko tarkkaa mistä voi julkisesti kertoa, ja tietenkin vastaan tulee myös lojaalisuus työnantajaa kohtaan. Siksi kerron nyt vain, että olen uupunut. 

Kävin tänään lääkärin vastaanotolla. Sieltä lähtiessäni olin aika ärtynyt. Lääkäri tarjosi masennuslääkettä, systemaattisesti ainakin kolme kertaa. Siitäkin huolimatta, että jo alkuun totesin etten ole masentunut. Välihuomautuksena lienee hyvä mainita, että minä kyllä tiedän millaista on, kun on depressio vaivaa. 

Olen huolissani yhteiskunnastamme. Oikeisiin asioihin - niihin perimmäisiin - ei haluta puuttua. Ihminen halutaan turruttaa kemiallisesti, ja lisätä jälleen kerran jo ennestään upporikkaiden lääkefirmojen rahavirtaa. Ihminen, joka ei ole lainkaan perehtynyt terveyteen, sairauksiin, tai kunnolla edes omaan itseensä, ylipuhutaan hyvin helposti mielialalääkkeiden käyttäjäksi. Muunkaltaisesta hyvinvoinnista ei puhuta välttämättä halaistua sanaa. Mainitaan ehkä, että olisi hyvä poiketa psykologin juttusilla, mutta lisätään heti perään ettei sinne välttämättä edes pääse. Jonot ovat pitkiä. 

Ymmärrän, että on meidän pystyttävä luottamaan johonkin - useinmiten lääkäriin tämän kaltaisissa asioissa, mutta kannustaisin kuitenkin ottamaan vastuuta myös itse, ja tunnustelemaan omaa oloaan. Mistä se kertoo? Mitä tarvitset? Mistä muualta avun voisi saada kuin pilleristä, jonka haittavaikutuksiin kuuluu mm. unettomuus, ahdistus tai seksuaalinen haluttomuus (jotka tuskin auttavat asiassa). 

Valoa joulukuuhun! 

33 kommenttia:

  1. Onneksi löytyy lääkäreitä, jotka ottavat ihmisen kokonaisuutena huomioon. Valon pilkahduksia! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuulemma. Harmi etten mä ole vielä tavannut sellaista, mutta huhuja heistä olen kuullut :) Toivon että se olisi kasvava trendi.

      Poista
    2. Oletko Ansku tutustunut funktionaaliseen lääketieteeseen? Helsingissä esimerkiksi Antioksidanttiklinikka edustaa tätä suuntausta.

      Poista
    3. En itseasiassa ole, lähinnä vaan ehkä tiedostamattani yrittänyt itse hyödyntää näitä metodeita, mutta täytynee tutkia asiaa. Kiitos!

      Poista
  2. Mä oikeasti ihmettelen, yhtään Ansku sinun tuntemuksiasi vähätellen, että mikä nykyistä nuorta/keski-ikäistä sukupolvea vaivaa, kun ei meinaa jaksaa perustöissä? Koska sama homma täälläkin, ole ihan huuuuuh siitä kiireestä, mikä töissä on, eikä vaan meinaa pää kestää! Ollaanko me jotenkin totuttu helpompaan vai onko työ jotenkin vaikeutunut / lisääntynyt. Ps. en julkaise tätä omalla nimellä mutta "kengissä" täällä kirjoittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että koska ärsykettä ja "kaikkea" on nykyisin niin paljon enemmän -plus vaatimukset koko ajan kovemmat, vaikuttaa se varmaan melko moneen. Mä haluaisin tosi paljon kertoa ihan konkreettisesti sen, mikä mut on uuvuttanut, mutta en voi.

      Poista
  3. Masennuslääkkeet tuntuvat olevan ratkaisu ihan joka vaivaan - alkaen kivunhallinnasta. Tiedän - 2 vuotta yritin aikoinaan niiden avulla hillitä fibromyalgiakipuja. Lopetin, kun niistä ei mitään apua ollut. Annos oli kuulemma niin pieni, että masennuksen hoitoon olisi tarvittu vähintään 10-kertainen määrä. No, oli se annos kuitenkin sen verran iso, ettei sitä saanut kerralla lopettaa - ja ehti aiheuttaa alkavan luukadon. Tästäkään ei kukaan mitään puhunut, kun lääkkeiden käytön aloitin. Noita masennuslääkkeitä käytetään myös migreenikipujen estolääkkeinä - aikamoinen business. Vaikka minulle määrätty annos oli lääkärien mukaan tosi-tosi pieni, tuntui niiden lopettaminen siltä, kuin elämä ja tunteet olisivat palanneet. Jotta siinä se pieni annos!
    Ansku - et ole ainoa, jolle masennusta tarjotaan ensimmäiseksi diagnoosiksi. Se tuntuu olevan maan tapa. Ja lääkebusiness kukoistaa. Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
  4. Äh, kuulostaapa tympeältä. Ja joo, mäkin jouduin joskus syömään eräänlaista masennuslääkettä sen kipukynnystä nostavan vaikutuksen vuoksi, kun pää oli niin kipeä ettei voinut olla mitenkään päin. Myöhemmin selvisi että kivut johtuivat pahasti tulehtuneista viisaudenhampaista. Olin lääkkeen vuoksi niin tokkurainen aamuisin, että jouduin ottamaan sen tosi aikaisin illalla, jotta pystyin menemään töihin. Ja kerran nukahdin kesken pyykkien laiton.

    VastaaPoista
  5. Tiedän noi ajatukset. Mua huolettaa nuorten ja lasten hyvinvointi. Nykyään kaikilla on pahaolo.
    Itse sitkuttelin vuosi sitten pitkään vakaviem panikkikohtaus oireiden kanssa. Kieltäydyin lääkkeistä.noin puoli vuotta kunnes tilanne oli niin paha ettei ollu muutakaan mahdollisuutta. Psykologi ystäväni tsemppasi silloin että älä pelkää niitä lääkkeitä. En ole hetkeäkään katunut niiden aloitusta. Mutta mulla tosiaan oli jo aivan surkea olo ollut todella pitkään. Sitkuttelin aamusta iltaan kamalissa paniikki peloissa.
    Mutta liian helpolla noita lääkkeitä kyllä tarjotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paniikkihäiriöt ovat varmaan aikalailla eri asia, ja voisin kuvitella oireiden olevan niin pelottavia että lääkitys lienee järkevä. Tähän en olekkaan juuri perehtynyt. Tiedä sitten muuttuisivatko omat fiilikseni tuohon suuntaan jos en olisi pysähtynyt - vaikkakin pakotettuna - kuuntelemaan mitä keho sanoo ja haluaa. Tsempit sulle, toivottavasti olet saanut työstettyä asiaa oikeaan suuntaan :)

      Poista
    2. Olet oikeassa, kyse on eriasiasta. Elämän laatu on tällä hetkellä paaaaaaljon parempi kuin vuosi sitten. Kummastelenkin että miksi koitin niin pitkään selvitä omin avuin.
      Väsymiseen ei taida lääke auttaa vaan elämän uudelleen järjestely.

      Poista
  6. usein uupuminen on tunnollisten ihmisten vaiva. Itse uuvuin pari kertaa 10-vuoden aikana edellisessä työpaikassani. Omalla kohdallani uupumisen aiheutti ihmisten kaatopaikkana oleminen. Joten iällä ei varmasti ole tämän ongelman kanssa tekemistä. Se voi olla niin monen asian summa. Itse selvisin siitä työpaikkaa vaihtamalla. Jaksamista Ansku. Sulla on lupa tuntea ja olla heikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin kuvitella että sulle lankeaa helposti tuollainen rooli. Sä olet sellainen että sulle tekee mieli avautua ja kertoa. Hyvä että menee nyt paremmin. Ja oppiihan näistä kokemuksista aina jotain :)

      Täytyy vielä lisätä loppuun, että tuntuu hyvältä kun joku sanoo että ok olla nyt heikko. Ettei ole pakko jaksaa. Koska viesti oli lähinnä, että noniin, keräähän itsesi ja mene töihin siitä. Kun samaan aikaan pelkkä ajatus siitä saa haukkomaan henkeä ja paniikkikohtaus kurkistelee kulman takana. Pelkkä vessassa itkeminen ja unohtelu ei riitä, vaan pitää ilmeisesti saada joku dramaattinen kohtaus ja päätyä suljetulle osastolle. Ehkä sitten on ok olla menemättä töihin.

      Poista
  7. No nyt. Voi Ansku <3 Lääkkeet ovat joskus hyväksi, joillekin ne auttavat. Kaikilla eivät. Joskus ne auttavat siihen pisteeseen, että on voimia käsitellä niitä perimmäisiä asioita enemmän. Mutta jos niitä ei halua, niin ei niitä tulisi minusta tyrkyttääkään.

    Nykyisin, totesitkin jo tuolla, on niin paljon kaikkea. Tahti on kovempi kuin koskaan ja kaikkeen on pystyttävä. Naisenhan pitäisi olla samaan aikaan uraohju, jaksaa kerätä omat sienet ja marjat pakkaseen syksyllä, kokata kaiken ruokansa itse (mielellään raakaruokana), harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa liikuntaa, siihen päälle muistaa rientää kulttuurimenoihin, nähdä ystäviään ja viettää puolison kanssa aikaa. Muista päivittää some, julkaista tasaisesti kuvia ja vielä seurata maailman tapahtumat edes twitterin kautta. Tämän jälkeen pitäisi vielä muistaa se oma-aika. Tätä kaikkea toitottaa media ja paljon muuta siihen päälle. Kyllä siinä uupuu, vähemmästäkin.

    Paljon jaksamista <3 Sanat eivät riitä kertomaan miten huolissani olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti lääkkeet ovat paikallaan, jos kyse tosiaankin on esimerkiksi siitä masennuksesta. Mutta onhan se outoa, että niitä tarjotaan hoitokeinona minulle, joka en sitä ja ongelma on ihan muualla. Mut tästä olen kyllä ihan samoilla linjoilla että nykyisin pitää suorittaa mahdillisimman paljon. Itsestään on hoksattava pitää huolta.

      Kiitos <3 Mä uskon että asioilla on tapana järjestyä. Niin nytkin käynee :)

      Poista
  8. Tsemppiä ihanuus. Lieneekö nykypäivänä helpoin keino tarjota lääkkeitä. Mutta ei aina meidän tarvitse jaksaa, aina olla vanhoja. Välillä on hetki levätä, kerätä voimia ja olla vaikka poissa töistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Siltä näyttää. Ensin turrutetaan työntekijät jaksamaan kohtuuttomia paineita ja vaihdetaan ne sitten uusiin kun on käytetty loppuun. Siltä se ainakin tuntuu, miksi muuten lääkettä tarjottaisiin ensisijaisesti.

      Poista
  9. Musta tuntuu, että mä oon kanssa uupunut...kaamosväsymystä ja vaa väsymystä! Kroppa huutaa lepoa ja taukoa, mutta mieli sanoo, että eihän sulla nyt ole syytä pariin vapaapäivään. Ja mitähän pomokin ajattelis, jne. Sit sitä vaan painaa eteenpäin....not good.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollei sulla jo ole käytössä D-vitamiini, sinkki ja magnesium, suosittelen ottamaan, plus huolehdi foolihapon saannista ja muista levätä <3

      Poista
  10. Mielenkiinto heräsi (jo eilen mutta en saanut kommentoitua kännykällä): tarjosiko lääkäri sinulle mitään muuta uutta ideaa kuin ne lääkkeet?

    Ja pidetään me nyt ainakin vireillä sitä uusien työkuvioiden ideoimista, jos vaikka saadaan vielä joku ihan täydellinen kuningasidea mihin tarttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkitystä pääasiassa, ja monta kertaa, sekä työpsykologia, mutta kuittasi ettei sinne varmaan kovin helposti pääse.

      Kyllä, näin täytyy tehdä! Mä kaivelen taas vähän positiivisuutta esiin :)

      Poista
  11. Yhdyn huolestuneen fiilikseen tuon lääkehoidon suhteen - muidenkin kuin masennuslääkkeiden. Vaikka tämän hetken työni psykiatrian parissa on osoittanut, että joskus lääkehoito on perusteltua - tämä minulla on siis ollut hyvä nähdä, koska melko lääkekielteinen olen ollut :) Enkä siis tarkoita, että sinä olisit väittänytkään muuta, vaan ajatusvirtana nousi vielä nuo seikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin vähän perehtynyt asiaan etten osaa sanoa muuta, kuin että toivon että lääkityksen kanssa hoitokeinona olisi hyvin vahvasti myös psykologin käynnit. Vähintään.

      Poista
  12. Mun mielestä on kans ihan uskomatonta, miten niin monelle ehdotetaan masennuslääkkeitä. Tiedän kokemuksesta, että niistä irti pääseminen ei ole helppoa ja siksi jälkiviisaana olisin ainakin omalta kohdaltani toivonut, että lääkkeiden sijasta minulle olisi tarjottu enemmän keskusteluapua. Tämä on aihe, josta voisin puhua paljonkin mutta loppukaneettina totean, että olen täysin samoilla linjoilla kanssasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyajan trendi onneksi on, että keskusteluapua tarjottaisiin enemmän, mutta aika lapsenkengissä tuntuu kuitenkin vielä olevan. Ehkä meidän lapsenlapsemme hoidetaan sitten jo paremmin? Toivoa sopii. Halaus! <3

      Poista
  13. Minulle iski (työ)uupumus takavuosina (olisiko ollut 2009?). Olin ihan palasina silloin, mikään ei tuntunut miltään ja makasin kaiken vapaa-ajan sängyssä. Sillon aloin saamaan myös paniikkikohtauksia. Työt sain juuri ja juuri suoritettua. Silloinen työpaikkalääkäri ei edes ehdottanut masennuslääkkeitä, vaan lepoa (sekä keholle että mielelle) ja tarvittaessa keskustelua. Muutaman viikon nukuin ja lepäsin varmaan vuoden tarpeiksi, ja pikku hiljaa ne omat ajatukset ja fiiliksetkin saivat positiivisemman sävyn. Aluksi otin paniikkikohtauksiin betasalpaajia, mutta nopeasti ne kohtauksetkin loppuivat muun voinnin kohentuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta? Olipa fiksu lääkäri että huomasi ettei niillä ollut sinun tilanteeseesi apua. Wau. Olen ihan vaikuttunut :D Ihana kuulla että tilanne on parempi <3

      Poista
  14. Olen juurikin samaa mieltä tuosta lääkitysasiasta. Jokin aika sittenhän se yksi psykologikin sai eräästä lääkäritalosta kenkää kritisoituaan masennuslääkiyksen vaikuttavuutta... Kokonaisuutta ei lääkärin vastaanotolla huomioida. Muutama lause puolin ja toisin ja resepti kouraan.

    Valmistuin itse vasta sh:ksi ja mietin teinkö virhevalinnan alavalinnan suhteen. Todellisuus hoitoyössä poikkeaa niin paljon omista ihanteistani ja siitä, millaista hoitoa haluaisin tarjota. Hoitoyhteisöissä on myös paljon kiusaamista ja hierarkiaa, etten voi kuin pyöritellä päätäni sen edessä... En ole itsekään masentunut, mutta ahdistunut kyllä. Toistaiseksi teen keikkoja milloin missäkin ja haaveilen uusista opinnoista. Millä rahalla, se on sitten toinen juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla onkin mennyt tämä uutinen(?) ohi. Onpa aikamoista, koska nykyajan trendi kuitenkin on, tai ehkä tulevaisuuden - että keskustelu olisi se ykkönen ja lääkitys vasta toissijainen, ainakin lievemmissä tapauksissa.

      Hitsi. Mä niin ymmärrän sua. Olen myös kokenut näitä mainitsemiasi asioita itsekin. Suosittelen sua tekemään niinkuin parhaalta tuntuu. Itse työstän alanvaihtoa, eikä rahaa ole, mutta päätin ottaa riskin, ettei tarvitse sitten joskus katua kun en edes yrittänyt. Tsemppiä hurjasti, ja onnea valitsemallesi tielle! Voihan olla, että asiat hoitoalalla muuttuvat.

      Poista
  15. Täällä kans yks hoitoalalla uupunut työntekijä. Lomaa alkaa nyt olla 4vkoa takana, ja seuraavat työmäärät jo hirvittää valmiiksi.. Oon kirjottanutkin aiheesta työpahoinvointi blogiini aiemmin, samoin työstäni saattohoidettavien ja ikäihmisten parista. Jollain tapaa haluaisi jaksaa näiden ihmisten takia, mutta voimat eivät varmasti pitkään enää riitä. Tiedossa jo että jatko-opinnot / alanvaihto varmasti edessä! Tsemppiä sinne <3 Jään seurailemaan! :-)

    -Satu, http://mylifes-stripes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjasti tsemppiä myös sulle. Kuuntele sydämen ääntä, eli intuitiotasi ♡

      Poista

Kiitos kommentistasi!