sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tyttöjen ilta

Kas, taas on jo viikko kulunut. Viime viikolla tähän aikaan meininki oli vähän erilainen kuin nyt, kun istun tässä kotona keittiönpöydän ääressä jo aika räjähtäneenä nuupahtaneena. Viime viikonloppuna en ollut vielä tähän aikaan uuvahtaneen näköinen, päinvastoin! Siitä pitivät huolen Hair & Make up-room Kamidan mimmit, sekä Sharon, joka tupsutteli ja suti kasvoilleni kauniin meikin.

Kaiken takana on nainen, lauletaan. Niin nytkin. Tällä kertaa kaiken takana oli Taru, tuo jumalaisen kaunis ja hersyvän iloinen kirjoittaja Home at last-blogin takaa. Taru keräsi kokoon hyvän blogimimmiporukan, ja sitten meitä hemmoteltiin oiken olan takaa.

Kuvat: Karoliina/Valoon

Puuteri pöllysi, nauru raikui ja Norex Spiritin luomu cavat poksahtelivat kun jengimme aloitti illan Kamidassa. Puhdas+ tarjosi meille jännittävää kollageenivettä, jotta maistelin innolla Lumenen kauniita kynsilakkasävyjä samalla ihastellen kynsibaarissa. Epäilin, että totta maar näyttäisin sen avulla sunnuntai-aamuna nuorelta ja raikkaalta. Että se kompensoisi kuohuviinin vaikutusta. 

Chjokon suklaatuotteet houkuttelivat suloisella ulkonäöllään - olivat ne kuulemma hyvän makuisiakin. Meikä skippasi, koska kuohuviini. Yritin nääs rajoittaa sokerinsaantia.

Kuva: Stella/Stella hearts life

Mimmit hoi, nyt korot kohti Original Sokos Hotel Helsinkiä! Kajautti jossain vaiheessa emäntämme. Olihan se toteltava, niinkuin kunnon vieraan kuuluu. Sitä paitsi odotin jännityksellä mitä ilta toisi tullessaan. Pikkulinnut olivat laulaneet, että legendaarisessa Hesarissa odottaisi poppootamme valtava junior sviitti, herkuilla varustettuna.

Hotellipäällikkö Heidi Ruti otti köörin vastaan, piti pienen tervetuliaispuheen höystettynä hotellin historialla, ja usutti meidät sitten salaatin ja maukkaiden leipästen pariin, jotka alakerran Fransmanni oli sviittiin toimittanut. 

Kuvat: Karoliina/Valoon

Siinä minä pyyhin viimeisiä leivänmurusia suupielistäni, kun sviittin asteli kolme miestä. Alkoi varsinainen hupiosuus (ei, he eivät olleet strippareita, vaikka olisinkin ollut siitä äärimmäisen huvittunut. Tai ehkä en olisi myötähäpeältäni pystynyt olemaan mitenkään päin sohvannurkassani). Miekkoset olivat nimittäin stand up-koomikoita.

Joonatan Pitkänen, Pietari Vihula ja Harri Soinila pistivät parastaan. Nauroin jokaisen jutuille. Miten ilahduttavaa, myötähäpeä on nimittäin häpeän muoto jota harvemmin haluan kokea. Ei kai kukaan halua? Huumori on taitolaji. Joko se toimii, tai sitten ei. Jännä, että usein minun jutuilleni nauran makeimmin vain minä itse (...ja joskus Taru, jos kyse on pieruista).

Vatsat naurettiin kipeiksi, ja kun vessan suuren peilin edessä oli otettu riittävän monta hassua groupieta Instagramiin, oli aika jatkaa taas matkaa. Saapastelimme Essin ja Anna-Marian kanssa Ravintola Teatteriin jälkijunassa, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa, jotta tanssilattialle mahtui vielä. Reetta ja Erika nappasivat minut vielä matkaansa toiseen yökerhoon, josta sitten sunnuntain puolella poistuin yhdessä Reetan kanssa, takaisin kohti Original Sokos Hotel Helsinkiä. Hotellihuoneen tyynyyn oli mukava kallistaa pää. 

Kuva: Janet/Fantazya

Mietin tässä pääni puhki, mikä voisi olla sopiva adjektiivi kuvaamaan mennyttä iltaa, koska sana kiva, on vähättelyä. Oli niin mukava nähdä taas tuttuja blogikollegoja, ja aivan huippua oli tutustua myös uusiin. Haluan sydämeni pohjasta kiittää Taru sinua upeasta ja vallan onnistuneesta päivästä! Kiitos myös kaikille teille upeille bloggaajille, en voi kyllin korostaa miten mukavaa on tutustua noin hyviin tyyppeihin.

Taru, Riina, Reetta, Erika, Camilla, Sara, Sharon, Essi, Anna-Maria, Lilli, Satu, Anna, Janet, Karoliina, S, ja Stella, nähdään toivottavasti taas pian!

Kuva: Janet/Fantazya

Pusuja, toivottelee myös ihana Anna (jolle kävisi aika kivasti tällaiset somat prillit, eiks?). 


Mukavaa viikonlopun jatkoa!


Ansku


P.s: Kesähäät tai valmistujaisjuhlat tulossa? Lukijani saavat -20% väri- ja leikkauspaketeista tai kampaus- ja meikkipaketeista Hair & Make up room Kamidassa mainitsemalla BGN. Tarjous on voimassa 31.7.2015 asti.



Blogitilaisuus on tuotettu yhteistyössä postauksessa manittujen yritysten kanssa. 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Long Bob

Nonni! Tässä tätä nyt sitten olisi, parempaa kuvaa uudesta hiusmallista, vaikkakin Instagramia seuranneille tukkani taitaa olla jo "niin nähty". Sunnuntaina tulee viikko täyteen lyhyemmässä mallissa, enkä ole katunut kertaakaan. Viihdyn tässä loistavasti, eikä katumuksesta ole tietoakaan. 

On nimittäin ihanaa kun

- hiusten latvat eivät jää aina laukun hihnan alle
- shampoota ja hoitoainetta ei kulu niin tolkuttomasti
- hiukset eivät ole koko ajan takussa
- tyveen saa helpommin nostetta
- hiuksia voi muotoilla helpommin
- hiukset näyttävät laittamattominakin paremmilta kuin ennen
- hiukset kuivuvat hujauksessa
- ilme on raikkaampi
- tulevat kolmekymppisetkin on helpompi ottaa vastaan, kun näyttää parikymppiseltä. Heko heko. 


Niin. Ne kolmekymppiset. Ne tosiaan vaanivat kulman takana. Vielä on kaksi kokonaista kuukautta armon aikaa, mutta kesäkuu tuo mukanaan uuden iän, joka kirjoitetaankin kakkosen sijaan kolmosella. Siitä kuulemma selviää hengissä, sanovat. Uskoisiko?

Uutta on myös se, että otin eilen taas yhden pikku askeleen kohti unelmiani, kun journalistiikan kurssi korkattiin. Olen lapsellisen innoissani. Jopa niin innoissani, että olin aloittamassa kurssin jo kuukautta ennen aikojaan. Kun vihdoin suostuin käsittämään oikean päivämäärän, alkoivat kellonajatkin mennä sekaisin. Kolme, neljä vaiko viisi? Mitä väliä? Paitsi että onhan sillä. Onneksi tajusin erheen juuri ajoissa, enkä puksutellut junalla pasilaan odottelemaan tunnin alkua aivan liian aikaisin. 

Erilaisia päivämääriä ja kellonaikoja lienee nyt niin paljon muistettavana, että vähemmästäkin menee nuppi sekaisin. Jokakeväinen ilmiö, kai. Muistan viime vuonna samoihin aikoihin pohdiskelleeni, että kesällä se sitten helpottaa. 

Kuvat: Reetta/Life is beautiful

Mutta siihen kurssiin. Ensimmäisellä kerralla käsittelyssä oli journalistin ammattietiikka ja sen itsesääntely, sekä media-alan juridinen sääntely. Saimme aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua, enkä malta odottaa seuraavaa tuntia. 

Toivottavasti aikaa jää jatkossa blogillekin, vaikka tehtävää nyt riittää. Treenien lisäksi myös työt ja yrittäjyyden kurssi (jotkut myös uskovat ajoittaisen levon merkitykseen). Tänään alkaa viiden päivän työputki. Putkesta toiseen. Sellaista elämäni on. On vapaaputkea, opintoputkea, treeniputkea ja työputkea. Välillä olen monta päivää putkeen energinen, iloinen ja tehokas, sitten tulee stressiputki. Kuka kertoisi mikä nyt on menossa? 

Ainakin teenjuontiputki. Otan vielä viidennen, ja lähden sitten töihin. 

Viikonloppuja!

Ansku

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Parasta juuri nyt

Just nyt olen vähän stressaantuneessa olotilassa. Sydän tykyttelee levossakin hiukan liian nopeasti, ja jouduinkin skippaamaan eilisen treenin todetessani, ettei se mene kuitenkaan oikeaan osoitteeseen, kun kehossa on hälytystila päällä. Tallustelin illalla koirien kanssa rauhallisen lenkin, ja varoin nostamasta sykettä liian ylös. Sitten hellin itseäni kaurapuurolla. Parasta just nyt-haaste on siis sananmukaisesti haaste. Olisi helpompaa kirjoittaa, mikä just nyt ei ole parasta. Mutta ei se mitään. Tekee varmasti hyvää pohtia hetki, mikä just nyt on kivaa.

Banaaniletut marjoilla ja kookoshiutaleilla ovat tämän hetken herkku, jota voi hyvällä omalla tunnolla pistellä menemään - Torstai. Silloin edessä on kiva päivä Helsingissä, kun suunnitellaan kaiman kanssa kivaa juttua, joka tulee blogiinkin sitten myöhemmin. Torstaina alkaa myös odotettu koulu! - Soijamaito. Parasta lämmitettynä kaurapuuron kanssa - Muistilaput ja liput. Vielä kun muistaisi lukea ne - Vihkot, koska ne pysyvät paremmin tallessa kuin edellä mainitut lippuset. Vielä kun muistaisi lukea ne - Uusi long bob-hiusmallini. Tykkään kuin hullu Ansku puurosta - Lisääntyvä valo - Ehdottomasti ihanin muoti sitten seitkytluvun - Ihana pieni perheeni: Jani, joka jaksaa olla niin suloinen, vaikka olenkin ollut pahantuulinen. Ja koirat, nuo maailman tärkeimmät pikinokat - Narsissit, jotka sain äidiltä. Istutin ne piristämään etupihaa, ja nyt kannan niitä edes takaisin, jotta ne eivät palellu - Orkideani, joka on kukkinut jo pitkään, joka nyt puskee uutta vartta - Luomuomenat jotka voi syödä kuorineen - Uudet helmet blogilöydät, esimerkiksi tämä(klik) - Ystävät.


Haasteesta on kiittäminen Iinaa ja Nooraa. Itse nakkaan tämän eteenpäin Anna-Marialle, Tarulle, Hannalle, Nannille ja Camillalle. Hop, ottakaa koppi!

Keskiviikkoa, kamut!


Ansku

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Muodikas denim

Se on sininen. Se on yksi lempikankaani ja se on muotia. Jep jep, farkusta on kyse. Kaappitilaani vie edelleen muutama vanha farkkuhame peräti teiniajoiltani, mutta minkäs teet, kun kangas miellyttää siinä määrin ettei raaski poiskaan heittää. Ei vaan, täääysin harkittu teko. Kertakaikkiaan. Voin nyt teille näin puolisalaa myöntää, että en hävittänyt niitä, koska trendivainu. Tietenkin. Sama vihikoiran iso nokka oli asialla kun pyysin pari vuotta sitten äitiä ompelemaan kuuskytluvun teemabileisiin kellohameen farkkukankaasta. Äiti se vähän ihmetteli, muisteli ettei totta maar originellit kellohamoset kai sentään farkkua olleet.

Viimeksi kellohameeni heilahti lauantaina, kun sinistä eksyi päälle oikein tuplana. Pyörähtelin hameessani Tarun kekkereissä, ja ihailin siinä samalla Janetin ja Stellan farkkupaitatyylejä. Oltiin vähän samiksia, vaikkei kuitenkaan.

Ahh denim. Miten ilahduttavaa, että voin fiilistellä sinua taas oikein olan takaa.

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Nyt olisi kyllä syytä fiilistellä ruisleipää ääntä kohden, jotta jaksaa kyykätä, loikata, vetää ja niin ees päin. Kuntosalille, mars! Olen muuten löytänyt aika jäätävän hyvät proteiinilisät, vinkkaan niistä teillekin piakkoin.

Kivaa tiistain jatkoa!

Ansku

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Tämän hetken muodikkain hiusmalli

Naps! Sinne läks, tuumaa ystäväni ja kampaajani kädessään iso tuppo hiuksiani. Katson peiliin ja purskahdan hysteeriseen nauruun. Haron hiuksiani - nehän loppuvat kesken! Mutta kas, näyttävätpä kasvoni nyt jotenkin virkeämmältä, kun pitkä roikkuva tukka ei vedä enään kasvonpiirteitä alas mukanaan. Kyllä se niin on, että vaihtelu virkistää, ilmoitan.

Olen ollut pitkätukkainen suuren osan elämästäni. Esiteininä pätkäisin ensimmäisen kerran tukkani lyhyeksi, toisen kerran se tapahtui vuosia sitten hiusmuotinäytöksessä, ja sitten vielä kerran parikymppisenä Katso!-lehden muuttumisjutussa. Muut ajat se on saanut kasvaa melko lailla vapaasti, ilman turhia sääntöjä tai malleja. Kuitenkin jo puolen vuoden ajan päähäni on pälkähtänyt tasaisin väliajoin ajatus lyhyemmästä tukasta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tämän hetken muodikkain malli, long bob on nyt totta minunkin kohdallani.


Pastellivärit ovat olleen jo pitkään pinnalla - minäkin olen haaveillut vaalean lilasta, mutta oma hiustenvärini ei taivu siihen. Alla pitäisi olla vaaleat kutrit. Blondaus ei ole meikäläisen kohdalla ajankohtaista, mutta päätimme ystäväni kanssa testata miten KC Professionalin Color Mask Paintit käyttäytyvät hyväkuntoisessa ja keskiruskeassa tukassani.

Lopputulos ei missään nimessä ole räväkkä, vaan enemmänkin hailakka häivähdys punaista ja sinistä. Laventeli on ajatuksena suloinen, mutta tosiasiassa se ei näy hiuksissani lainkaan. Saa nähdä kauanko nämä suoravärit pysyvät hiuksessani. Pullossa on maininta 5-30 pesukerrasta.

Lopuksi vielä havainnekuva tukastani viime kesältä, ennenkuin sitä alettiin pikkuhiljaa kerrostaa ja nyt sitten kunnolla lyhentää. Mitäs sanotte, kumpi mitta sopii paremmin?


Kivaa maanantaita tyypit!

Ansku

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Massiivinen kaulakoru

Seurustelutaitoni ovat ruosteessa, eikä minun kannattaisi nyt hautautua kotiin, luki eilen horoskoopissani. Tuhahdin väittämälle ja odotin vieressä istuvan äitini tekevän samoin. Teenhän äärisosiaalista työtä, ravaan Helsingissä melkein viikottain, ja kuntosalillakin näen muita ihmisiä, perustelin kantaani. Äiti siihen tokaisi, että miten se loppuaika sitten, ja muistutti myös etten koskaan puhu salilla kenenkään kanssa. Teen vaan, ja nyhjään sitten kuulemma kotona tietokoneen ääressä joko koulutöiden tai blogin parissa.

Taitaa piillä totuuden siemen tässä. Mutta tänäänpä aloitinkin sosiaaliset kanssakäymiset heti aamusta, kun sovin kello kahdeksan lenkkitreffit ystävän kanssa. Keitin vielä kahvit ja aamupuuronkin meille. Nyt pitäisi parhaillaan pakertaa koulutehtävän parissa, mutta päädyinkin taianomaisesti tänne. Aihe lienee sen verran kuiva, yhtiöjärjestyksen parissa kun pitäisi tässä työskennellä. 

Viikonlopusta on tulossa sosiaalinen, Tapaan nimittäin ison liudan tuttuja, sekä vielä tuntemattomia mimmejä, ja majoitun yhden huippuleidin kanssa hotelliinkin. Sunnuntaillekin on sovittuna treffit! 

Niin, että minäkö muka epäsosiaalinen? Pöh.  



Kuvan asu on viime viikonlopulta. Silloinkin hioin sosiaalisia taitojani. Pidin kokonaisuudesta hurjasti, kulta ja musta sopivat niin saumattomasti yhteen. 

Mutta nyt on yksi ongelma. Ei sosiaalinen, vaan ihan toisenlainen. Olen onnistunut keplottelemaan jo neljä päivää ilman sokeria (tänään on viides), ja pohdin tässä millä asenteella lähtisi viikonloppua viettämään. 

Viitsisikö sitä ottaa muutaman skumppalasin? Ilmeisesti myös makeita herkkuja olisi tiedossa. Oi näitä elämää suurempia dilemmoja... Mikäli annan sokerille pikkusormen, se tietää hammasten kiristelyä koko alkuviikoksi. Sokeri nääs koukuttaa minut kuin heroiini huumeidenkäyttäjän. Kaiken järjen mukaan hekään eivät voine käyttää "vain silloin tällöin", tai "ottaa vain ihan vähän"? Peräänkuuluttamaani sokerilaastariakaan ei ole vielä ilmeisesti laitettu tuotantoon. 

No, pohdin sitä sitten, kun olen ensin paneutunut sen perhanan yhtiöjärjestyksen saloihin.

Mukavaa viikonloppua!

Ansku

torstai 19. maaliskuuta 2015

Testissä luonnonkosmetiikka vartalon iholle

Luonnollinen kosmetiikka kiinnostaa, varsinkin niiden tuotteiden kohdalla, jotka jäävät iholle pidemmäksi aikaa. Eettiset ja luomulaatuiset kosmetiikkatuotteet saattavat olla hintatasoltaan kuitenkin melko korkeita, joten hutiostokset harmittavat. Epäilen, että kaltaisiani Säästö-Sannoja löytyy ruudun takaa muitakin. Siksipä olenkin nyt lotrannut vuorotellen kahdella luonnollisella, vartalon ihoa hellivällä tuotteella siinä määrin, että niistä voisi olla sananen sanottavaksi sinulle, joka mietit uuden ihonhoitotuotteen hankintaa.

Sain testiin Neal`s Yard Remedies`in Wild Rose Body Elixirin, sekä Patykan Absolis Precious Woods Body Oilin.

Englantilainen Neal`s Yard Remedies on tuottanut eettisiä, puhtaita ja luonnollisia tuotteita vuodesta 1981. Ravitseva ja kirkastava vartaloeliksiiri sisältää mm. kaakaovoita, parapähkinäöljyä sekä villiruusun marjaöljyä. 

Vastuullinen ja ympäristöystävällinen Patyka on ranskalainen luksusmerkki, jonka tuotteet ovat luomulaatuisia. Öljy sisältää mm. tulehdusta hillitsevää mäkikuismaa sekä ihon uudistumista stimuloivaa auringonkukkaa. Ylang ylang pehmentää korppuihon. 


Omat käyttökokemukset: 

Neal`s Yard Remedies (n. 47€)

- Voide on vaaleanpunaista geelimäistä ja paksua, runsasta tavaraa. Kuin marmeladia. Se levittyy pehmoisesti ja helposti. 

- Pakkauksen ulkonäkö on tarpeeksi nätti, jotta tuubia viitsii pitää näkyvälläkin paikalla. Annostelu on helppoa, koska voide on sen verran paksua, ettei liikaa pääsee lurahtamaan. 

- Vahva, aromaterapeuttinen ruusuntuoksu tulvahtaa sieraimiin välittömästi. Ensikokemus oli melko pistävä ja vahva, mutta hetken kuluttua tuoksu pehmenee ja muuttuu oikein miellyttäväksi. 

- Imeytyminen vie aikaa, ja tuote sopii loistavasti kuivalle iholle. Lopputuloksena on pehmeä, kosteutettu, hiukan hehkuva ja hyvinhoidetun näköinen iho. 


Patyka (n.42€)

- Öljy on kellertävää ja hyvin juoksevassa muodossa. Se levittyy mukavan liukkaasti ja tuntuu riittoisalta. 

- Suihkepullo on hygieninen ja helppokäyttöinen. Lasipullo muuttuu herkästi liukkaaksi öljyisissä sormissa, joten varovaisuus on suotavaa. Pullo on yksinkertaisen kaunis, kelpaa jopa sisustuselementiksi. 

- Ensikosketus tuoksuun oli miellyttävä ja pehmoinen. Sittemmin se on muuttunut muistuttamaan jonkinlaista kana-ateriaa, melko häiritsevästikin. Tuoksu pysyy iholla pitkään. 

- Imeytyminen vie aikaa, ja öljy sopiikin erinomaisesti kuivalle iholle. Lopputuloksena kimmoisa, kaunis ja kosteutettu iho, joka valitettavasti ei tuoksu omaan nenään kovinkaan hyvältä. 


Lopputulos: 

Kumpikin tuote hoitaa ihoa tehokkaasti, mutta huomaan mieluummin tarttuvani Neal`s Yard Remediesin sinisävyiseen tuubiin, koska yksinkertaisesti: tuoksu. Kumpaistakin tuotetta löytyy ainakin Joliesta


Iloa päivään!

Ansku

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Siniset peililasit

Pikkuhiljaa aurinkolaseja on alkanut tupsahdella enemmän ja enemmän katukuvaan. Itse tuppaan olemaan aina se mattimyöhänen kulkiessani kesäkuuhun saakka silmät somasti sirrillään. En tiedä mikä siinä on, mutta jostain syytä aurinkolasit löytyvät silmiltäni lähinnä kesällä tai sitten reissussa. 

Vaan tänä keväänä olen kunnostautunut. Kaivoin sinisävyiset peililasini esiin, kun halusin testata kuinka hyvin moiset kakkulat käyvät tähän naamatauluun. Kivasti ne ainakin auttoivat hahmottamaan kaupunkikuvaa viime viikonloppuna Helsingissä, kun aurinko paistoi niin maan mukavasti.

Ihan täysin en lämmenyt tälle trendille, mutta parempi kuitenkin olla möläyttämättä niitä kuulusia viimeisiä sanoja, ei koskaan. Tykkään kyllä ihastella peililaseja muilla, ja ehkäpä Ray Banin klassiset Aviatorit peililaseilla voisivat toimiakin. 


Kylläpä kello juoksee. Luulin heränneeni ajoissa (kello 8)jotta ehtisin koiralenkin, salitreenin, suihkun ja tankkauksen lisäksi vielä postaamaankin. Tai no, siltähän tämä näyttää, että ehdinkin, mutta kiire tässä tulee. Iltavuoro töissä nääs. Toivon että tilanne siellä olisi jo rauhoittunut. Eilen huomasin paiskovani pari tuntia ylitöitä, ja toki kiireet jatkuivat yöllä unissakin. 

Mutta hei, sain lääkäriltä kivoja uutisia alkuviikosta, kun poikkesin hänen pakeillaan kipeytyneen olkapääni vuoksi. Tohtori tuumasi, että kyseessä voisi olla jonkinlainen lievä repeämä. Olkapää kuntoutetaan liikunnalla sekä kipulääkekuurilla. Niinpä kävin tekemässä tänään hauis- ja selkätreenin kevyesti, pitkiä sarjoja käyttäen. Eikä se ainakaan vielä juili aiempaa enemmän. Ehkä se siitä. 


Mutta nyt, sinne työmaalle. Mukavaa päivää ihmiset!

Ansku

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kesän 2015 must-mallisto: H&M loves Coachella

Pitkän linjan haaveeni on joskus päästä Coachella festivaaleille. Voi olla, ettei reissu ole vielä ajankohtainen, mutta onneksi on mahdollisuus päästä askel lähemmäs festarimeininkejä muodin avulla. 

H&M jatkaa kuudetta vuotta Coachella festivaalin sponsorina, ja tänä vuonna homma on viety ihan uudelle tasolle. Brändit ovat nimittäin yhdistäneet voimansa, ja luoneet yhteistyömalliston. H&M loves Coachella-mallisto sisältää romanttisia ja festarihenkisiä naistenvaatteita ja asusteita, sekä graafisia T-paitoja ja shortseja miehille. 

Omia suosikkeja mallistosta ovat värikkäät korut, pitsiset puserot ja kauniit kimonot. Myös persoonallinen hapsuhaalari vei sydämeni. 


Mallisto tulee Suomessa myyntiin 26.3. Kiinnostaako nyt niin ajankohtainen boheemi tyyli, vai vetävätkö klassiset vaatekappaleet enemmän puoleensa?

Aurinkoista päivää!

Ansku

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Viikonloppu

Lauantaiaamuna kello soi aikaisin. Jättiläisannos vihreää teetä auttoi heräämään ja valmistautumaan. Nakkasin puoliksi pakattuun laukkuun vielä kihartimen ja parit muut tuikitärkeät tarvikkeet, ja istuin sitten puuroannokseni kanssa pöydän ääreen. Näin välihuomautuksena täytyy mainita, että yksi tämän hetken lempiasioistani maailmassa on kaurapuuro kuumennetulla soijamaidolla. Voisin luopua monistakin asioita, mutta tästä suloisesta yhdistelmästä en malttaisi pitää näppejäni erossa. Soijamaito tekee puuroon niin pehmeän vaniljamaisen vivahteen, että voin lämpimästi suositella sen maistamista. 

Puurosta Helsinkiin. Sinne me nimittäin sitten lähdimme. Lahjoin Jania viime jouluna Cirque du Soleil-lipuilla. Jani oli onnekas, mutta niin olin minäkin - pääsin nimittäin mukaan katsomaan esitystä.

Helsingin kadut kiehtovat, siksi kulutimme päivällä aikaa vain kuljeskelemalla. Jossain välissä nälän, ja ehkä vähän vilunkin yllättäessä etsimme mukavaa lounaspaikkaa. Päädyimme Ravintola Toriin. Punavuoressa sijaitseva ruokapaikka oli valoisa ja mukavan yksinkertaisesti sisustettu lapsiystävällinen ravintola. Eli toisinsanoen vilskettä riitti. Ehkä meille pykälän verran liian meluisa kohde, mutta voin suositella lapsiperheille, jotka etsivät persoonallista ravintolaa varustettuna ystävällisellä henkilökunnalla. Minä söin herkullisen lohisalaatin ja Jani valitsi lautaselleen hampurilaista. 


Majoituimme tällä kertaa Glo Hotelliin Kluuvikadulle. Sijainti oli oikein hyvä, henkilökunta ystävällinen ja huone toimiva - hiukan maskuliininen ehkä. Höyhentyynyt ja peitot saivat haaveilemaan sellaisista omaan kotiinkin, mutta miinuksiakin löytyi. Naapurihuoneesta kantautui sekä puheääni, että askeleiden kopina meille hiukan häiritsevästi. Aamupala oli oikein hyvä. Kaikki perusasiat croisanteista leipävalikoimaan ja kaurapuurosta munakokkeliin ja hedelmiin löytyi, ja vatsa tuli täyteen. Sanoisin kuitenkin hotellin hintalaatusuhteen olevan pykälän verran yläkanttinen. 

Raakakakun himoissamme poikkesimme testaamaan myös Pursimiehenkadun Kahvila Kuuman. Tai no, myönnettäköön, että raakakakkuja himoitsin minä, Jani kun ei ollut aiemmin moista maistanut. Tällä kertaa kahvilan valikoimassa oli lakritsa-mustikkakakkua. Tuhtia kuin mikä. Minä tykkäsin, Jani taisi jäädä vielä pohdintalinjalle. Mainittakoon kuitenkin, että lautasen mies kaapi typötyhjäksi. 


Olen jo pitkään etsiskellyt take away mukia. Nappaisin niin mielelläni junamatkoille teekupillisen mukaanni - ja toisaalta, kotimatkaa varten voisin pyytää kahvilaa täyttämään oman mukini, eikä jätettä syntyisi samaan tapaan. Mietinnässä oli lasinen, mutta löysinkin sitten eilen puolivahingossa edullisemman version. Eco Bamboo Fiber Cup on valmistettu bambukuidusta, maissijauhosta sekä pihkasta. Siinä vaiheessa kun kymmenen euron muki joskus kuluu käyttökelvottomaksi, voin heittää sen bioroskikseen. Näppärää. Mukikaupassa hypistelin myös tuikkukippoja, joiden pinta apinoi marmoria. Moinen kipponen olisi käynyt hyvin marmorialustani pariksi, mutta jäi kauppaan kuitenkin. Säästölinja, nääs.

Sitten iltaan.

Esitys oli huikea. Temput vaativat ilmiömäistä taitoa, ja näyttivät hengenvaarallisilta jopa siinä määrin, etten välillä ollut ihan varma, ehdinkö peloltani edes nauttia esityksestä. Vai miltä kuulostaa, kun mimmi taiteilee kymmenessä metrissä pelkkien silkkikaistaleiden varassa - ilman minkäänlaista turvaverkkoa - ja kieppuu kuin hyrrä. Pyöräyttää sitten silkkinauhan päänsä ympärille ja roikkuu vain sen varassa. Edellä mainittu oli vain yksi esimerkki monista huikeista tempuista. Yleisökin otettiin ilahduttavalla tavalla mukaan. Ehdottomasti voin suositella Cirque du Soleil-esitystä, mikäli sellainen mahdollisuus eteesi tulee. 


Ilta huipentui vielä loistoseuraan, kun tapasimme ystäväpariskunnan muutaman lasillisen merkeissä. Olipahan vain onnistunut viikonloppu. Nyt ehkä hiukan väsyttää ja mieli tekisi jostain syystä Dominokeksejä. Kunhan saan unikeon sohvalta hereille, passitan hänet kauppaan, ja aloitan taas perinteisesti sokerittoman elämän sitten maanantaina.

Tosin, nyt ei olisi varaa herkutteluun. Treenit nimittäin taitavat jäädä vielä pannaan ylävartalon osalta, enkä voi viittä-kuutta liikuntakertaa mitenkään painottaa vain jaloille. Voihan pannahinen, mää sanon. No, huomenna on lääkäriaika. Jännityksellä odotan minkä tuomion saan kipeälle olkapäälleni. Ei se nimittäin ole mennyt viikonlopun aikana mihinkään muuhun suuntaan, kuin hiukan huonompaan. Olisi kai syytä köyttää mokoma käsi kantositeeseen, sitä kun tulee vähän vahingossakin käytettyä särkylääkkeen vaikutuksen alaisena.

Mutta nyt, ne Dominot... Mukavaa illan jatkoa!

Ansku



P.s: Joko olet löytänyt minut jo Instagramista

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Puolinuttura ja nahkatakki

Onneksi tänään paistaa aurinko. Se auttaa, koska mieleni on hiukan tumma. Olen aika pedantti tyyppi mitä tulee liikuntaan - lähinnä juoksu- tai kuntosaliharrastukseeni. Kun lähden lenkille, en hevillä pysähdy, en vaikka nilkka nyrjähtäisi. Kuntosalilla pyrin suorittamaan liikkeet parhaan taitoni mukaan, eikä lipsumisille ole varaa. Siitä huolimatta onnistun silloin tällöin satuttamaan itseni.

Nyt on tainnut käydä niin.

Alkuviikosta treenasin rinnan ja selän. Vaikken huomannutkaan kesken harjoituksen mitään outoa - en retkahdusta, nitkahdusta, venähdystä tai muutakaan - oli olkapää seuraavan päivänä kumman kipeä. Ei kuitenkaan niin kipeä, että olisin jättänyt seuraavan päivän treenin väliin. Vaihdoin vain olkapääharjoituksen hauis- ja ojentajatreeniin, järkeillessäni näin olkapään pysyvän kohtuullisen paikallaan. Arvaatte varmaan kuinka kävi, ja helpottiko kipu.

Eilen auton vaihteiden vaihtaminenkin sattui, ja töissä vuodepotilasta hoitaessa näin tähtiä. Kun tänään heräsin särkeävä olkapää seuranani, soitin lääkärille. Ei kannattanut lähteä töihin aiheuttamaan lisävahinkoa ja pitkittämään vaivaa. Yhtäkään lääkäriä ei kuitenkaan ollut saatavilla, ja fysioterapeuttikin muilla mailla.

Olen siis omillani, vain kipulääkkeet ja voiteet apunani. Toivon, että vamma helpottuu ajan kanssa (eli viikonlopun aikana, ettei ensiviikon treenit kärsi), mutta on ensi viikolle lääkärin aikakin varmuuden vuoksi varattu. Olisikos siellä joku vapaaehtoinen salikaveri, kuka voisi jeesata painot tankoon jos treenaisi kuitenkin jalat? ;)


Kuulumisista asuun.

Minä korkkasin viime viikolla nahtatakkikauden. Tosin, heitin kyllä ponchon lämmikkeeksi mikä olikin hyvä keino karkottaa pahin kylmyys. Testasin myös puolinutturan, joka osoittautui mieleiseksi kampaukseksi. Ehkä siksi, että sitä voi kuvailla tarpeeksi hassuksi. Heh heh.


Mitäs teille kuuluu? Onko toppatakit jo viety varastoon ja tulppaanit ostettu koristamaan keittiön pöytää?

Aurinkoista viikonloppua!

Ansku

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tärkeä muutos

Minun piti oikeasti kirjoittaa huonosti alkaneesta eilisestä päivästä. Siitä, kuinka ärsyttävää on kun raa`at kananmunat ovat loppu, etkä saakkaan paistettua munaa leivän päälle. Ja niistä valmiiksi keitetyistä ei irtoa kuoret, ei sitten millään. Piti myös mainita kuinka paljon sieppaa, kun kesken muutenkin takkuavan lenkin penikat alkavat oikutella, ja tiedossa on taukoa juoksusta. Eiliseen aamuuni kuului myös muutama muu negatiivissävytteinen asia, mutta ei niistä kai sitten enempää. Postauksen alkuperäinen tarkoitus olisi ollut vertaistuellinen muille tiistain runtelemille.

Mutta eihän siitä mitään tullut. Päivä nimittäin osoittautuikin oikein hyväksi. Sen lisäksi, että ihastuttavan Reetan seurassa ei voi olla ikävää, ja Helsingin vierailu oli muutenkin kaikenkaikkiaan mukava, oli päivässä vielä yksi juttu, joka teki siitä parhaan pitkään aikaan. Tajusin, että asia joka on vaivannut minua koko aikuisikäni - ollut osa identiteettiäni - on hävinnyt.


Olen nukkunut äärimmäisen huonosti jo vuosikaudet. Jo lapsena ja teininä nukuin levottomasti, kävelin paljon unissani - unisista höpöttelyistä puhumattakaan. Hoitajan työuran alettua kahdeksantoistavuotiaana, yöunet muuttuivat entistä harvemmaksi herkuksi. Huonosti nukutuista öistä on tullut vuosien mittaa pikkuhiljaa normaalia arkea. Mikäli olen halunnut varmistaa edes jokinlaiset unoset, olen ollut pakotettu käyttämään unilääkkeitä. Viimeiset kaksitoista vuotta olen toisin sanoen ollut väsynyt, tokkurainen, kiukkuinen, huonomuistinen ja varsinkin aamu-uninen. Edes kymmenen tunnin yöunet eivät ole riittäneet, ja siskontyttö on udellut useasti, miksi olen aina niin väsynyt. Mitä voikaan toisaalta odottaa, kun yö on mennyt valvoessa tai lääkityksen alaisena. Työni on stressaavaa, hektistä ja raskasta. Eritysherkkänä ihmisenä koen nämä työn ikävät puolet vähemmän herkkiä kollegoitani voimakkaampina, joten voitte vain kuvitella miltä kiireisen ja raskaan iltavuoron jälkeen tuntuu. Katselet kattoon vielä kolmelta yöllä tietäen kellon soivan parin tunnin kuluttua. Uusi raskas päivä taas tiedossa.

Viimeisten kahdentoista vuoden aikana olen nukkunut hyvin vain lomien aikaan - siis sitten kun olen käyttänyt ensin viikon lomastani siihen, että huomaan vihdoin olevani lomalla. Olen aina todennut, että kotona en nuku, matkoilla ja mökillä sen sijaan koisaan kuin tukki (viime vuoden Tansanian reissua ei tosin voi lakea tähän mukaan).

Viime kesänä tein päätöksen. Aloin pikkuhiljaa työstämään uranvaihdosta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että aloitin avoimet opinnot ammattikorkeakoulussa ja puolitin työaikani. Silti viime syksy meni vielä aika tokkuraisissa olotiloissa.


Nyt on kulunut noin puoli vuotta siitä, kun aloitin puolikkaan työajan tekemisen. Havahduin eilen siihen, että olen herännyt jo monena aamuna ennen kellon soittoa. Virkeänä. Voin kertoa, se on outo tunne. Todella, todella outo tunne. Sain tästä esimakua jo tammikuussa Meksikon matkalla, mutta kuvittelin että virkeät kello seitsemän heräämiset johtuivat aikaerosta - ja että meikäläinen nyt vain sopii Meksikolaiseen aikaan niin hyvin. Kotiinpaluu toi mukanaan melkein kahden viikon jetlagin, jota sotki vielä raskaat työvuorot. Kuvittelin, että tämän vuoden unet olivat taas siinä, ja on aika palata vanhaan unettomaan elämäntyyliin.

En tiedä uskallanko sanoa että asiaan on tullut muutos, pelkään nimittäin että tämä ihana, fantastinen, upea, virkeä ja hyvä olo otetaan pois, mikäli hehkutan sitä liikaa. Siksi tyydyn hehkuttamaan sitä vain vähän. Tai en tiedä. Onhan tämä nyt ihan juhlan paikka! Shamppanjapullot auki! Meikäläinen nukkuu yönsä, ja herää virkeänä! Siis VIRKEÄNÄ! Tämä on niin valtavan suuri asia, että ihan itkettää. Rahallisesti puolikkaan työajan tekeminen on valtavan suuri menetys, mutta kyllä tämä on sen arvoista. Nyt voin nauttia elämästä. Ja yöunista.

Fantastisen ihanaa päivää teille! Toivottavasti siitä muodostuu upea.


Ansku

P.s: kuvituksena tunnelmia viime viikonlopulta kun Hämeenlinnassa juhlittiin Jean Sibeliusta.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Lenkkarityyli

Lenkkarit tai tennarit yhdistettynä siistimpään citytyyliin on ollut jo pitkään tapetilla, ja meikäläinenkin on ihastellut neonvioletteja lenkkareita jo pitkään. Turvallisen välimatkan takaa tosin.

Nyt viimeisimpänä tämän muotivirtauksen tuulina puhaltelevat valkoiset tai tummat tennarit. Itsekin huomasin ihan tosissani ihastelevani eräitäkin tummia Niken tossuja, vaikka tyyli onkin jäänyt itseltäni vielä testaamatta. 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Vihdoin viime viikolla korjasin tilanteen, kun poikkesin kaupungilla lounaalla. Kirkkaan oranssit/pinkit/persikan sävyiset lenkkarini saivat kaverikseen minttuisen pörröpipon, ja huulet fuksianpunaisen kuorrutteen.

 Täytyy myöntää, että näin mukavassa asussa en ole pitkään aikaan ollut liikkeellä. Eipä hiertänyt varpaissa ei, eivätkä väsyneet päkiätkään. Melkein harmitti, että kaupungilla käynti kävi niin nopeaan.


Mitä te olette mieltä tyylistä? Epäilen tämän jakavan mielipiteet kuin leveälahkeiset farkut konsanaan.

Hei ihanaa viikkoa teille! Tällä viikolla tulee kuulemma kevät. Ainakin aamulenkillä huomasin - en sentään leskenlehtiä, mutta tulvivat ojat ja lumen alta paljastuneet ruskeat alueet, jotka toivottavasti kevään edetessä muuttuvät enemmänkin vihertäviksi.


Ansku


P.s: joko seuraat minua Instagramissa? Löydät minut sieltä nimellä ansku_peaceandstyle

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ajatuksia terveellisistä elämäntavoista

On kai melko ironista, että kirjoitan tätä treenijuttua napostellen samalla juustonaksuja. Ensimmäinen kuvakin julistaa, että pitää rakastaa itseään tarpeeksi, elääkseen terveellisesti. Ja tiedätkö, minä kyllä rakastankin. Välttelen nykyään tupakkaa kuin ruttoa, jätän valkoiset sokerit ja jauhot vähemmälle, samoin sipsit - kyllä, myös juustonaksut - puputan salaattia ja liikun kuin hullu. No okei, ehkä tämä viimeinen oli hiukan liioiteltua, mutta voin kyllä pokkana väittää liikkuvani tarpeeksi. Ja hei, viime viikonloppuna juhlin nelikymppisiä vain yhden skumppalasin voimalla. Olen aika ylpeä itsestäni. 

Mitä tämän viikon treenirintamalle sitten kuuluu? Mm. neljä salitreeniä, joiden jako on seuraavanlainen: Selkä/jalka, hauis/rinta, ojentaja/olkapää/vatsa ja jalat uudestaan. Olen juossut yhden noin 10 kilometrin lenkin, ja tarponut melkein joka päivä koirien kanssa loskassa tai lumisateessa. Ensi viikon agenda on oikeastaan samankaltainen. Tällä hetkellä treenit kulkevat perusvoiman rakentelussa. Tätä on tarkoitus jatkaa vielä ensi viikon ajan, jonka jälkeen vuorossa on tiukempi viikko ja suuremmat painot. Sitten on lupa höllätä - palautella jokunen päivä. Levon jälkeen homma alkaa alusta: kevyt viikko, neljä perusviikkoa, yksi tiukka ja taas lepäillään.

Voin myöntää olevani tyytyväinen. Siis liikunnan määrään, en siihen että joudun pyyhkimään sormiani paperiin aina kun olen nakannut suuhuni kellertävän naksun, joka jättää sormiini ikävän rasvakerroksen, joka päätyisi ilman puhdistustoimenpiteitä näppäimistölle. Suunnittelin tänään, että siirryn taas kertaviikkoiseen karkki herkkupäivään. Töistä päästyäni nimittäin himoitsin irtokarkkeja siinä määrin, että kaupassakäynti oli yhtä tuskaa (vaikka toistinkin päässäni mantraa: sokeria ja lisäaineita. Sokeria ja lisäaineita). Ymmärsin, että huonosti nukuttu yö, kello viiden herätys, ja nälkä vaikuttivat. Siksi käänsin pääni, kun karkkipussien houkutukset tulivat kohdalle.

Siinä vaiheessa kun Sallan blogissa ruodittiin Maraboun Daim Mix-karkkipussia (sitä samaa, jota juuri olin kaupassa himoinnut), karkkihammas alkoi kolottaa tuskaisen kovaa. Tässä vaiheessa olin jo vetäissyt kuvun täyteen salaattia ja kanaa, joten nälästä ei ollut enään kyse. Joko väsymys saa minut halajamaan sokeria, kuin lammas ruohoa aidan toiselta puolelta, tai sitten... Ei, se on se pirun väsymys.

Niin tai näin. Elämäntapani ovat pääasiassa hyvin terveelliset, joten ei kai tästä suurta vahinkoa koidu. Tänään mutustan hiukan sipsejä ja mutakakkua, huomenna sen sijaan herkuttelen korkeintaan chiapuddingilla. Salainen suunnitelmani on siedättää itseni pois sokerista samalla tavalla kuin tupakastakin aikanaan: ensin vähennän niin, että käytän vain harvoin. Luen tutkimustietoa, faktoja ja katselen ympärilleni. Havainnoin miltä sokerin suursyöjät näyttävät ja pohdin mikä heidän terveydentilansa voisi olla. Toivon mukaan en enään jossain vaiheessa kaipaa sokeria lainkaan, vaan ajatuskin siitä saa minut lähinnä ärsyyntymään.


Ihmisellä on hyvä olla tavoitteita. Tänään tavoitteeni on mutustaa kohtuullinen määrä herkkuja. Huomisen tavoite sen sijaan on jäätävän hyvä pepputreeni ja tulevaisuuden tavoite olkoot vieläkin terveellisempi elämä. 

Because i`m worth it. 


Ansku

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ruokakassin sisältö

Hei te arkisten juttujen ystävät. Nyt sitä olisi tarjolla taas, arkisimmista arkisinta: nimittäin ruokaostoskassiin kurkistus. Kun viimeksi paljastin kauppakassini sisällön, ja kerroin kääntäväni kainosti pääni pois kun muiden maitotölkit, kuukautissuojat ja hiivaleivät lipuvat kaupan kassahihnalla, niin te sensijaan ilmoititte ronskisti vaklailevanne muiden ostoksia. En ole vieläkään tätä hienoa taitoa oppinut, mutta olisipa hauskaa jos te, joilla oma blogi on, toteuttaisitte vastaavan postauksen, ja vaikka linkkaisitte siitä minulle. Kurkistelisin muiden ostoksia ihan mielelläni - kunhan voin tehdä sen vähän salaa...

Mutta nyt niihin ostoksiin. Pöydällä taitaa olla tiistain kaupassakäynnin anti, suoraan pussista nosteltuna. Muuten aika perussettiä, mutta päärynöitä tulee kyllä aniharvoin ostettua. Sama juttu myös raakasuklaan kohdalla, se kun on ihan pirun kallista. Oma herkkuhetkeni koostuu yleensä tästä (klik). 


Tiistain ostokset olivat siis: salaatti, lehtikaali täysjyväriisi, soijamaito, koirille piimä, luomu kevytmaito, raejuusto, koiran luut, ituja, juustoa, ruisleipää (etsi kuvasta), rutkasti erilaisia pähkinöitä, kananmunia, raakasuklaata, avokadoa, päärynöitä ja banaania sekä tomaatteja ja paprika. 

Hauskaa viikonloppua!

Ansku

torstai 5. maaliskuuta 2015

Musta kynähame

Joku sanoi eilen, että ensi viikolle olisi luvattu peräti kymmenen asteen plussakelejä. En sitten tiedä mikä ymmärryksessäni mahtaa oikein olla vikana, minä kun hypistelin innoissani kesäisiä vaatteita jo tänään. Revin niitä alas sängylle ja aloin mätsäys puuhiin. Oli nahkatakkia ja ruskeaa hapsuminimekkoa. Oli hapsukenkää, tupsulaukkua, huitulaa ja hempulaa. Sitten tajusin vilkaista mittaria. Se näytti nollaa. Pettymys. Mikä pettymys! Halusin kuitenkin pitää kiinni kesäfiiliksestäni pukeutumisen suhteen, joten vetäisin leveälahkeiset hippifarkut jalkaan. Joo, nehän sopisi hyvin ruskean paksun takin kanssa, jossa on hiven seitkytlukua (siis jo oikein kuvittelee), tuumasin. Paitsi että. Kuvioihin tuli sellainen pikkujuttu, että housut kinnasivat siinä määrin reisistä, että oikein ahisti.

Joo joo, laihdutan laihdutan, mutta nyt tars keksiä jotain päälle pantavaa...


Kun olin asetellut päälaelleni tusinan verran hattuja vuorotellen, kierittänyt kaulaani erilaisia huiveja, ja kenkiäkin oli kertynyt eteiseen jo vino pino, päätin luovuttaa. Tänään ei sittenkään ollut kesäisen pukeutumisen päivä. Värikkäät puserot vaihtuivat raikkaaseen valkoiseen kauluspaitaan, ja alaosaksi valikoitui asiallinen kynähame. Peilistä katsoi ehta tarjoilijatar. Sutaisin äkkiä hiuksiin pöyhkeyttä, ja lisäsin nenälle kakkulat. Okei. Ei enään tarjoilijafiilistä (vai kuka muka haluaa soppaansa pitkiä hiuksia?), mutta toimistohommia olisin voinut sen sijaan lähteä kyselemään.


Ok. Näillä mennään. Ja sitten mentiinkin. Päivään on kuulunut mm. vessanlattian siivousta (ei kannata heittää suutuspäissään juuri sitä mustaa luomiväriä lattialle, missä on eniten pigmenttiä. Se meinaan sotkee kuin noki. Uskokaa allekirjoittanutta. Hänellä on todistusaineistoa vasemmassa pakarassaankin), korkolappujen korjauttamista (eihän siihen mennytkään kuin kaksi vuotta), sekä kohtuullisen hyvä risottolounas.


Edelliseen postaukseen viitatakseni, en ole edelleenkään osannut ratkaista Dropboxin sekoamista, joten latasin nämä kuvat suoraan blogiin. Nyt vähän jännittää. Ja suututtaakin, jos joudun pohtimaan kuvapolitiikat uusiksi. Monet siellä kommentoivat käyttävänsä Flickriä. Yritin joskus - en osannut. Osa taas latailee suoraan blogiin - niin minäkin ennen. Sitten kuvatila tuli vastaan. Saas nähdä miten tämä asia ratkeaakaan. Vihjeitä saa laittaa kommenttiboxiin edelleen. Hei kiitti, ja kivat illan jatkot!

Ansku

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Musta pitsimekko ja maiharit

Jos jotkin asiat ärsyttävät, niin toimimattomat helkkarin asiat. Asiat jotka luotu siksi, että ne, noh, toimivat. Ajoittain ne saavat meikäläisen repimään hiuksiaan ja joskus jopa itkemään turhautuneesti. Tänään ei sentään tarvinnut itkeä, vaikka Dropboxin kanssa turhauduinkin.

Tämän päivän suunnitelmiini kuului julkaista tämä postaus - lähinnä tämä asu, eikä sensijaan ihmetellä missä kaikki kuvani ovat (käytän kuvapalveluna Dropboxia, ja lataan kuvani blogiin sen kautta). Perinteiset kikat, kuten koneen sammuttaminen ja kiroilu ei tällä kertaa tuottanut tulosta, joten melkein jäi postaus tekemättä. Asennoiduin jo luovuttamaan, lähtemään iltavuoroon ja tekemään joitain valmisteluja siihen liittyen, kunnes muistin vanhan kunnon Photobucketin (joka tosin vaihtui aikanaan tuohon ensimmäisenä mainittuun palveluun koska se ei tehnyt sitä mitä sen kuuluisi tehdä. Toimia).

Päätin ihan piruuttani testata pelittääkö homma nyt. Ja näinhän siinä kävi, että kuvat ovat eetterissä. Ihan mielenkiinnosta kysynkin nyt, mitä kuva/pilvipalveluja te käytätte, vai lataatteko kuvat blogeihinne sellaisenaan? Jättäkääs kommenttia, olisi mukava kuulla käyttökokemuksia tai suosituksia.



Aamupalani koostuvat vaihtelevasti joko raejuustolla höystetystä kaurapuurosta, paistetusta kananmunasta kera ruisleivän, tai vähän tylsästä rahkasta. Koska juoksin aamulla melkein kymmenen kilometrin lenkin, olin mielestäni ansainnut herkkuaamupalan: leipää ja paistettua munaa. Mäntin Dropboxin vuoksi munaleipäset jäivät tänään popsimatta. Ei ollut aikaa paistinpannuhommiin. Siispä hotkin tässä koneen äärellä paahdetun Realini vain juustolla. Mutta lepyttelin kyllä itseäni höyläämällä Oltermannia perästi tuplasti.



Mutta nyt täytyy pyyhkiä muruset sekä suupielistä, että näppäimistöltä, harjata hiukset ja vetäistä farkut jalkaan jotta kehtaa lähteä töihin. Tai sitten hörppään vielä nopeasti yhden mukillisen teetä... Teetä ehtii juoda aina. Ja kuvien asu, se on viime lauantain bileasu.

Mukavaa keskiviikkoa!

Ansku

P.s: nyt selvisi sekin, miksi Photobucketkin on mäntti. Kuvathan on ihan miten sattuu, eikä ole aikaa enään ihmetellä. Palataan asiaan töiden jälkeen...


Edit: No, nyt on kuvat sinnepäin, mutta hermot. Ne on kyllä riekaleina. 

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Hyvät tuotteet mukaan aurinkomatkalle

Taannoisella Meksikon matkalla mukanani oli kerrankin ihmeellisen onnistuneesti valitut kosmetiikka- ja muut oheistuotteet. Myönnettäköön kuitenkin heti aluksi, että se maailman paras (ja hinnaltaan edullinen) aurinkovoide on vielä ärsyttävästi löytämättä, mutta muuten aurinkomatkatuotearsenaali osui mukavasti kohdilleen. Ihan kaikki reissussa olleet purkit ja purnukat eivät kuitenkaan päässeet tähän juttuun.


On syytä aloittaa helmistä.

Jos jokin on varmaa, niin se, että minun matkassani kulkee tästä eteenpäin aina kunnolliset Probiootit. Olen poikkeuksetta aina matkoillani kärsinyt oikuttelevasta vatsasta, Gefiluskapseleiden ja Relatablettien popsimisesta huolimatta. Vaan toisin oli tällä kertaa. Vatsani pysyi kummallisen hyvänä koko matkan ajan. Tilanteessa oli kaksi muuttujaa aiempiin matkoihin nähden: matkakohteen sijainti sekä eri kapselit kuin aiemmin. Joko Meksikolainen bakteerikanta on sopivan lähellä omaani, tai sitten nämä Lifen probiootit* toimivat.

Toinen maininnan ansainnut helmi on Lifen Aurinko plus* ravintolisä. Aloitin näiden pillereiden syömisen viikkoa ennen matkaa, ja jatkoin kuuliaisesti koko reissun ajan. Rusketukseni oli kaunis ja syvä - äitini jopa oli sitä mieltä että olin hiukan liian ruskea! Yleensä reissusta palatessani ihmisten kommentti kuuluu: no olethan sä vähän väriä saanut.


Seuraavaksi jatketaan hyviksi havaittujen ihonhoitotuotteiden parissa.

Minulle on matkalla tärkeää, että kasvojenpuhdistustuote on helppokäyttöinen. Haluan sen olevan puhdistusteholtaan hyvä, koska aurinkovoidejäämät, hiki ja hiekka on loistava kasvualusta bakteereille, eli siis lopulta finneille. Tärkeää on myös edullinen hinta. Ihoni on muuttunut vanhemmiten koko ajan pintakuivemmaksi - varsinkin talviaikaan, joten Neutrogenan Visibly clear 2in1-puhdistustuote on kotioloissa liian kuivattavaa ainetta herkälle nassulleni. Mutta aurinkoisessa ja kuumassa ympäristössä ihonikin voi paremmin, ja jännästi ihotyyppini muuttuu normaaliksi. Silloin käytän Neutrogenan Wash Maskia.

Aurinkoisen päivän jälkeen iho kaipaa kosteutta, viilennystä sekä rauhoittavaa vaikutusta. Totesin Lifen Aloe vera-voiteen* huippuhyväksi. Enkä ollut ainoa. Myös mieheni ihastui tähän. Ja mikä parasta, tuotteen INCI-listalla aloe vera on oikeasti mainittu ensimmäisenä (lisäksi INCI-lista on mukavan lyhyt)! Tuote on kirkasta, geelimäistä sekä helposti levittyvää ja imeytyy salamannopeasti. Kuin puhdasta aloe veraa. Tätä kannan mukanani jatkossakin.

Mukana oli monenlaista aurinkotuotetta. Oli öljyä, voidetta, suihketta... Omaksi lempparikseni osoittautui kuitenkin jälleen kerran perushyvä Piz Buin, joka levittyy hyvin, imeytyy kohtuullisesti ja suojaa erinomaisesti. Niinkuin aluksi mainitsin, huippuhyvää, hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tuotetta en ole vielä löytänyt, joten jos joku luulee tietävänsä mikä se olisi, kommenttilaatikkoon saa jättää viestiä.


Sain jokin aika sitten blogin kautta testiin Qliniquen pienikokoisen seerumin, sekä Sensain matkakokoisen silmänympärys- (Cellular Performance) ja kasvovoiteen (Sensai Silk). Tuotteet osoittautuivat erinomaisiksi tuotteiksi. Toki pienen matkakokonsa, mutta myös kosteuttavan vaikutuksensa vuoksi.

Mikäli Sensain tuotteet olisivat edullisempia, hellisin ihoani näillä jatkossakin. Oikein toimivaa tavaraa. Koostumukseltaan mukavan voidemaisia, kuitenkin tarpeeksi kevyitä imeytyäkseen hyvin. Kosteusvoide jätti jälkeensä mukavan silkkisen fiiliksen ja kuiva silmänympärysihoni kiitteli kuurin jälkeen.

Qlinique Smart Custom Serumin kerrotaan korjaavan vaurioita, tasoittavan ihonsävyä, häivyttävän juonteita, kiinteyttävän ja parantavan ihon kimmoisuutta. Käytin tuotetta matkalla päivittäin, ja koin ihoni voivan paremmin. Tietenkin vaikutus voi olla myös auringolla, joka antaa iholle väriä ja on ihmisen sielulle balsamia - toki tällöin naamataulukin näyttää paremmalta - mutta olen kyllä vähän ihastunut tähän. Pohdin jopa, ostaisiko uudestaan.


Viimeisimpänä muttei (tietenkään) vähäisimpänä, histenhoitotuotteet. Lorealin Solar Sublime tuotesarja* osoittautui erinomaiseksi aurinkotuotesarjaksi, mutta erityismaininnan ansaitsee sarjan hoitonaamio. Me ihastuimme siihen mieheni kanssa kumpikin! Naamio on ihanan paksua, sellaista jota on mukava levittää auringonottopäivän jälkeen, kun hiuksissa rapisee hiekka ja merisuola. Hedelmäiseltä tuoksuva naamio leviää hiuksiin hyvin. Se tekee niistä helposti harjattavat, pehmoiset ja kiiltävät (toki myös latteat jos ainetta lorahtaa liikaa, tai päätyy aivan hiusjuureen).

Tuotteissa on UV-suoja, minkä koen pitkähiuksisena tärkeäksi ominaisuudeksi.

Hedelmäinen, uudistava shampoo tuntui mukavan riittoisalta, ja pesi hyvin. Suojaava hoitoaine osoittautui myös toimivaksi tuotteeksi, mutta sitä tuntui kuluvan melko paljon. Ehkä pitkät, meriveden kuivattamat hiukset imaisivat ainetta sen verran rutkasti, että kolmen viikon matkan jälkeen shampoopullon ollessa puolillaan, hoitoainetta oli jäljellä enään vain loraus.

Uusi tuttavuuteni hiusten aurinkosuojarintamalla, oli suihkutettava aurinkosuoja. Etiketissä kerrotaan tuotteen muodostavan suojaavan kalvon hiuksiin, tekemättä hiuksista rasvaisen tuntuisia. Lupaus pitää paikkansa - mikäli tuotetta suihkuttelee turvallisen välimatkan takaa, eikä innostu liikaa. Suihke kuuluu samaan tuoksuperheeseen, mutta on aavistuksen pistävämpi, sellainen jossa on tujaus alkoholia.


Tämän saman repertuaarin voisin kuvitella pakkaavani ensi kerrallakin mukaan. Mutta nyt olisi kiva kuulla, mitkä ovat teidän luottotuotteenne matkalle? Varsinkin aurinkovoiteet kiinnostavat.

Niin ja hei, kosmetiikasta tulikin mieleeni. Patykan tuotteet on nyt arvottu, ja voittajalle laitettu meiliä. Lämmin kiitos osallistumisestanne. Kivaa päivää tyypit!

Ansku



*merkityt tuotteet saatu testiin blogin kautta.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Päiväkodissa

Minäpä olen tänään laulanut hämähämähäkkiä, pyörinyt piirissä, lukenut smurffien seikkailuja, päätynyt tasapeliin tiukkaakin tiukemmassa muistipelissä ja värittänyt käsittämättömän upean teoksen, jonka nimeksi tuli Afrikkalaisrinsessa. Kummitytön päiväkotiin oli tänään isovanhemmilla avoimet ovet, mutta tämä kummitäti pääsikin sijaistamaan mummuja ja pappoja (en tosin niitä kaikkia). Olipa hauskaa! Tuli ihan omat päiväkotiajat mieleen. Siis ne, kun työskentelin päiväkodissa. Silloin työpäivät olivat erilailla vauhdikkaita kuin nyt.

Toivoisin aina, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Että viikossa olisi enemmän päiviä ja kuukaudessa viikkoja. Haluaisin että kaikille rakkaille lapsille riittäisi enemmän aikaa. Että voisimme tehdä yhdessä kaikenlaista kivaa. Käydä leffassa, hyvipuistoissa, Korkeasaaressa... Juuri viime viikolla juteltiin miehen kanssa, kuinka hauskaa olisi viedä yksi lapsi kerrallaan johonkin hauskaan paikkaan. Sisarusten lapsia ja kummilapsia on yhteensä kymmenisen, joten täytynee alkaa ruksimaan päiviä kalenterista. ...ja säästämään ;)


Kiitos Hanna, kun pääsin vierailemaan pikkumurun päiväkodissa!

Ansku

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kaunis hopeakoru

Minä pidän koruista. En kuitenkaan sillä harakkamaisella tavalla, joka saa pään kääntymään jokaisen kiiltävän helyn (tai haarukan) perään. Minun pääni kääntymiseen tarvitaan jotain tietynlaista. Mitä boheemimmasta korusta on kyse, sitä varmemmin silmäni kiinnittyvät siihen. Hippikorujen lisäksi myös runsaat barokkihenkiset statementkaulakorut ja sormukset himottavat. Ja korut joilla on tarina.

Muutamia vuosia sitten sain äidiltäni lahjaksi riipuksen. Yksinkertainen, äärimmäisen kaunis riipus pääsi heti rakkaimpien korujeni joukkoon. Se koru oli ensimmäinen lahja, jonka isäni on antanut äidilleni.

Pari viikkoa sitten poikkesimme kylään anoppilaan. Mieheni mummu siirtyi jokin aika sitten tuonpuoleiseen. Hänen asuttamaansa omakotitaloon ehti kertyä melko paljon kaikenlaista vuosien varrella. Tavaroita läpikäydessään anoppi löysi korun. Hopeisen riipuksen, jota koristaa kaunis vaalean lila kivi. Korun mummu oli saanut vävyltään -mieheni isältä - silloin kun mieheni syntyi. Herrasmiehenä appiukkoni muisti toki myös vaimoaan synnytyksen jälkeen, mutta myös anoppiaan. Miten huomaavaista. Ja nyt tuo kaunis, vanha koru koristaa minun kaulaani.

Koru on hyvä lahja, tosin hiukan hankala ja vaatii vaivannäköä. Lahjansaajan maku täytyy tuntea, mutta sitten kun osuu oikeaan, on lahja ikimuistoinen. Parhaassa tapauksessa se jatkaa matkaansa sukupolvelta toiselle, niinkuin nämä korut.

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe


Olisi ihana kuulla teidän tarinoitanne tärkeän korun takaa.

Mutta nyt, Tähdet, tähdet! Kääntäkää siis mtv:lle. Illan jatkoja!

Ansku