keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Paras paikka vuosipäivän viettoon

Kyllähän se niin on, että vuosipäivän viettoon kuuluu myös romantiikka ja kuohuviini, vaikka päivää muuten viettäisikin aktiviteettien ja harrastusten parissa.

Kirjoitin taannoin minun ja Janin vuosipäivän vietosta treenihengessä, kun testasimme kuntomme ensimmäistä kertaa järjestetyssä Treenipäivässä.

Se olikin oivallinen tapa juhlia yhdessä vietettyjä vuosia, mutta myönnettävä on, että sen jälkeen me hiukan herkuttelimme, hemmottelimme toisiamme ja kippistimme kuohuvalla kun siirryimme pois pelipaikoilta hotellille.


Majoituimme Helsingin Original Sokos Hotel Vaakunaan.

Ystävällisen vastaanoton jälkeen löysimme itsemme kauniista, ja ahh niin valoisasta kaksi tilaa käsittävästä kulmahuoneistosta, johon kuului myös sauna.

Voin kertoa, että oli aika ihanaa korkata kuohuviini, istahtaa leveälle ikkunalaudalle, muiskaista pusu toiselle ja ihailla maisemaa.

Rakastan Helsinkiä. Pidän siitä joka vuosi enemmän ja enemmän. Samaa ajattelin miehestänikin. 


Skumpan ja maiseman kanssa maistui raakamuffini, mutta eihän se kauaa nälkää loitolla pitänyt.

Vaikka valkeassa kylpytakissa oli ihana hengata, ei siinä kehdannut illalliselle lähteä. Vedin oikein korkokengät cooperin jäljiltä väsyneisiin jalkoihini, mutta vain, koska matka ravintolaan oli lyhyt. 


Hotellin yhteydessä on loistoravintola, Loiste nimeltään.

Sen terassi tarjoaa muikeat näköalat, raikkaan ilman ja upeat puitteet vaikka Afterworkille. Meidän valkkarilasillisemme tosin nautittiin aftertraining-hengessä. Ei huono sekään. 


Tuona viikonloppuna Kasasen pariskunta herkutteli oikein huolella. Oli alkupalaa, pääruokaa ja tietenkin jälkkäriä.

Jani testasi valmiin lihamenun ja kehui vuolaasti. Kanafilee-pinaattirulla, pippuripihvi sekä jogurtti-mansikkakakku olivat kuulemma suussasulavia. Eikä varmasti yhtään huonommaksi jäänyt meikäläisen katkarapucocktail, katajanmarjamarinoitu poropaisti sekä suklaa-kookoskakku. 

Vasta siinä vaiheessa, kun aurinko jo painui talojen taa, ja parhaimpiinsa pukeutuneet muut ravintolan asiakkaat lähtivät jatkamaan iltaa, me laskeuduimme hissillä omaan kerrokseemme.

Vatsat pullollaan ja tyytyväisenä oli ihana kellahtaa pehmoiseen sänkyyn. Kurkkia välillä isoista ikkunoista muun maan menoa, ja keskittyä sitten taas leffaan. 


Sunnuntaiaamu alkoi aurinkoisesti. Heiluttelin varpaitani ja pohdin joko jaksaisi lähteä aamupalalle. Silloin, kun vielä söin kahmalokaupalla croisantteja, oli hotelliaamiainen parasta mitä tiesin.

Nyt, kun croisanttien mussuttaminen on jäänyt vähemmälle, on hotelliaamiainen edelleen parasta mitä tiedän. Varsinkin, jos tarjolla on kalaa, juustoja, leikkeleitä, vihanneksia, munakasta sekä luonnonjogurttia - vihreää teetä unohtamatta. 


Jo kahtena syksynä peräkkäin Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki on majoittanut meidät vuosipäivänämme. Ei olisi lainkaan pöllömpää vaikka tästä kehittyisi perinne.

Katsotaan, mitä ensi syksy tuo tullessaan. Kiitos Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki sekä Ravintola Loiste. Ootte ihanoita. 



Yhteistyössä Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsingin kanssa

maanantai 28. syyskuuta 2015

Paluu arkeen


Lauantain illallis-asu

Minun viikonloppuuni kuului kaivattua yhdessäoloa perheen kanssa minireissulla naapurimaassa. Voi miten olenkaan ikävöinyt noita hetkiä, joita sattuu eteen yleensä lähinnä synttäreinä ja jouluisin, jos silloinkaan. Tarkoitukseni on kirjoittaa Viron viikonloppureissusta enemmänkin, mutta nyt tulin vinkkaamaan vain, että elossa ollaan ja hyvissä voimissa. Vaikka arki pääsikin yllättämään pahemman kerran. 

Maanantai, minkä teitkään. Kiire tuli totuttuun tapaan, niinkuin jo Snapchatissakin manailin. Hoppu jatkui töissäkin, ja nyt iltavuoron jälkeen jalat ovat ihan makaronia. Huomena pitäisi olla lyhyt vuoro. Nukun ehkä päiväunet sen jälkeen, ja otan sitten sunnaksi kuntosalin. Jalkatreeniä tiedossa. Mutta nyt menen suihkuun ja sitten syön illallisen sängyssä. Katson ehkä Vallan linnakkeen. 

Hyvää yötä!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Hyvinvointi-inspiraatio: Brädi

Juoksin joskus aamuisin pitkiä lenkkejä, ja puolivälissä saattoi tuntui, että voimat loppuu. Että happi loppuu. Silloin laitoin soimaan Brädin biisin Happee, ja energia alkoi taas virrata kuulokkeista väsyneisiin jalkoihin. Energiaa löytyy biisin lisäksi sen esittäjästäkin, liikunnallisesta pitkän linjan räppäristä, Brädistä.


Esitin Brädille kaksitoista hyvinvointiin liittyvää kysymystä:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi tarkoittaa mulle sitä, että mun on hyvä olla itseni kanssa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitä, että on onnellinen ja jaksaa painaa artistin haastavassa arjessa, ja siviilipuolella olla hyvä kumppani ja ystävä läheisille. Hyvinvointi on ehdottoman tärkeä juttu, olen itse itseni työkalu ja instrumentti, huonosti voiva räppäri ei tee hyviä biisejä, eikä vedä hyviä keikkoja.

2 Miten liikut, ja kuinka usein?

Olen aina ollut liikunnallinen. Olen pelannut tosissani niin koripalloa, jääkiekkoa, kuin jalkapalloakin, ja kaikki ovat edelleen mukana harrastetasolla. Palloilun lisäksi pyrin tekemään ainakin 3-4 kuntosalitreeniä ja pari lenkkiä viikossa.

3 Miten sovitat yhteen liikunnan ja keikka-elämän?

Liikunta on hyvin tärkeä keikka-elämää tasapainottava tekijä mulle. Kotona ollessani teen jonkin urheilusuorituksen käytännössä joka päivä, ja pidemmille keikkarupeamille otan vähintään salikamat mukaan, jos reissussa on luppoaikaa tai siirtymäpäiviä tms. jolloin on aikaa treenata.

4 Minkälainen on suhteesi kehonhuoltoon?

Olen aina ollut superlaiska kehonhuoltaja. Kun on tullut enemmän kilsoja mittariin, olen huomannut, että on lähes pakko muistaa käydä hieronnassa, venytellä jne - muuten ei ukko enää palaudu. Edelleen on kyllä paljon skarpattavaa sillä saralla!

5 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Olen hyvin kaikkiruokainen ja yhtä suosikkia ylitse muiden on vaikea nimetä. Vaimoni on loistava kokki, ja nyt kun hyvään kotiruokaan on tottunut, olisi hirveää jos se otettaisiin multa pois! Kunnia kotiruualle!

6 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Nykyään noudatan melko puhdasta ruokavaliota, viikossa koetan pysytellä yhdessä "herkkupäivässä" ja käytännössä herkuttelu tapahtuukin viikonlopun keikoilla, tai kotiinpalatessa yhteisenä sunnuntai-iltana vaimon kanssa. Aamupuurolla aloitan lähes joka päivä, sitten suosin ruokaisia salaatteja ja keittoja, rahkapohjaisia välipaloja jne. Mutta en missään tapauksessa ole millään orjallisella "fitness" -ruokavaliolla, kyllä mä tykkään hirvittävästi vaikkapa herkullisesta burgerista, en vain mätä niitä joka päivä - enää...

7 Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Kyllä mä pääsääntöisesti yritän noudattaa ns. terveellistä linjaa, joten ylimääräiset rasvat ja liiat sokerit kuuluvat sinne herkkupäiville, eivät perus-ruokaympyrääni.

8 Suositko superfoodeja tai ravintolisiä? Miksi?

En ole mikään varsinainen superfood-intoilija, mutta tuttuja ovat nekin. Käytän niitä silloin tällöin normaalin ruokailun ohessa. Ravintolisiä käytän saliharjoittelun kyljessä, aika perusmeiningillä. Ennemmin kuitenkin luotan terveelliseen kunnon ruokaan, ja lisät ynnä muut ovat nimensä mukaisesti lisänä.

9 Miten rentoudut?

Rentoudun parhaiten kotisohvalla, suosikkisarjoja katsellen ja koiraa ja vaimoa rapsutellen, mutta myös poikien illoilla parhaiden frendien kanssa, taikka pleikkarilla NBA-peliä tahkoten. Myös penkkiurheilu rentouttaa, oman kotikaupunkini seurat ovat todella lähellä sydäntä ja yritän käydä matseissa aina kun vain ehdin.

10 Mikä on paheesi?

Mulla ei ole mielestäni mitään superpahaa pahetta. Mä en tupakoi, enkä käytä huumeita. Alkoholia käytän hyvästä syystä ja hyvällä jengillä, mutta olisi vaikea kuvitella itseäni korkkaamassa yksin kotona. Se on mulle sosiaalinen juttu. Kai Air Jordan -kenkien sairaalloinen keräily käy paheesta? Niihin mulla on varmasti maan kovin addiktio, haha!

11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Brädille?

Varsinaisessa teini-iässä mä elättelin aika täysillä haaveita urheilu-urasta, ja meno oli hyvin tervehenkistä urheilukiireiden vuoksi pitkään. Räppihommien startattua parinkympin korvilla meininki koveni aika lailla yökerhomaailman jne auettua meille, mutta meillä on aina ollut loppujenlopuksi fiksu jengi, enkä mä tietyllä tapaa muuttaisi mitään. Nykyjunnuille on meidän aikoihin verrattuna tarjolla todella paljon enemmän huumeita jne. ja asenne niitä kohtaan on hämmentävän suopea. Tämän hetken aloitteleville räppäreille haluaisin sanoa, että pitäkää selkä suorana ja nenä puhtaana. Kamapäissään se tie tähtiin ei ainakaan aukea.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Pitäkää itsenne kunnossa ja kaverista huolta, niin jaksatte pogoilla keikoilla mun kanssa! Nähdään, kun tuun teidän kaupunkiinne!


Lukuisten kotimaisten artistien kanssa yhteistyötä tehnyt sujuvasanainen rap-artisti keikkailee syksyllä ahkerasti ympäri Suomea. Löydät Brädin mm. Helsingistä, Savonlinnasta, Mikkelistä, Lahdesta sekä Turusta. Tarkemmat aikataulut, muut kaupungit ja lisätiedot löydät täältä(klik). Kysymys kuuluukin, milloin Hämeenlinna?

Kivaa viikonloppua ihmiset!


Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin,  Kaisan, Marian, Jarin, Sadun sekä Ainon mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

torstai 24. syyskuuta 2015

Surupuku?

Pukeutumisen suhteen värit olivat vahvasti mun juttu joskus taannoin. Ei sillä, kyllä minä väreistä edelleenkin pidän, mutta huomaan tällä hetkellä oloni olevan paljon kotoisampi maanläheisissä sävyissä ja turvallisessa mustassa. Luulen kaipaavani jonkinlaista suojavaatetta pahaa maailmaa vastaan, ja siksi kaivelen vaatekaapista beigejä tai harmaita neuleita, armeijanvihreää hametta ja turvallista mustaa nahkatakkia, perus farkuista puhumattakaan. Kokeilut ovat jääneet - ainakin toistaiseksi. Tästähän tulee mieleen ihan Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen biisi Surupuku, vaikken toki pelkkään mustaan pukeudukkaan. 


Jos oikeutta
Enemmän vain nähdä saan
Voin verhoutua
Vaikka lumenvalkeaan

Mutta jos maailma jatkaa
Pimeän matkan taivallusta
Ylläni on surupuku
Ja Surupuku on musta


Kuullaan seuraavan kerran huomenna, kun Hyvinvointi-inspiraatiosarja jatkuu. Vierailemassa on eräs charmantti räppäri. Kuka, se selviää huomenna. Viikonlopulle on tiedossa irtiottoa, kun lähdetään Viroon lillumaan kylpylässä, syömän hyvin, viettämään laatuaikaa perheen parissa ja tietenkin liikkumaan. En ole varma viitsinkö kantaa läppäriä mukana, joten saattaa olla että palaan linjoille sitten ensiviikolla. Katsotaan.

Mukavaa torstain jatkoa!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kehitystä havaittavissa

Kun treeni kulkee, mielialakin paranee. Eilen työpäivän jälkeen väsytti, ja olo oli nuhjuinen. Suunnittelin kevyttä treeniä, kehoa kuunnellen. Mutta kas, ei tarvinnut. Siis tehdä kevyttä treeniä. Kehoa kuuntelin kyllä. Ja lämmittelyn jälkeen se sanoikin, että anna palaa vain. Minä annoin, ja sain lisätä painoja scott-penkkiin. Samoin ojentajatreeniin. Sivuolkapäätkin treenasin 4 kilon painoilla, vaikka kuva väittää muuta. Mutta kuva on jo viikkoja vanha, ja kehitystä tapahtunut siinäkin. 

Pt:n kanssa yhteistä matkaa on kuljettu nyt reilu kuukausi ja olen saanut paljon. Kiva oli myös huomata, että olen ollut oikeilla jäljillä jo ennen valmennuksen alkua, ja treeniliikkeitä piti hioa vain hiukan. Uusiakin liikkeitä on tehty, juuri sellaisia joita olisin halunnutkin ohjelmaan lisätä, mutten uskaltanut aloittaa niiden parissa yksin. Loukkaantumisia on ollut jo liikaa, ja nyt haluan keskittyä liikkumiseen sekä kehittymiseen, en potemiseen.

Valitettavasti potemisesta ei ole päästy kokonaan. Kuukausia vanha lonkkavaiva muistuttelee edelleen olemmassaolostaan. Kumma juttu, vaikka mitään ei löytynyt. Tosin, myönnän etten ole kovinkaan yllättynyt. Luottoni länsimaiseen lääketieteeseen on, noh, vaihteleva. Ehkä pitäisi poiketa osteopaatilla. Juoksemisesta ei oikein tule mitään, tai ainakaan kävelystä sen jälkeen. Taannoisen cooperintestin jälkeen askellus oli melkein mahdotonta ja hyvin kivuliasta, mutta pyöräily auttoi. 

Tänään tehtiin mäkivetoja. Oli kivaa. Viime kerrasta onkin jo aikaa - itseasiassa siihen juoksutreenit tyssäsivätkin - ja tuntui että askel kulki mukavasti. Odotettavissa on, että lonkka on huomenna aivan jumissa. Tälle päivälle on luvassa kuitenkin vielä jalkatreeniä kuntosalilla. Viikonloput liikunnat tapahtuvat muilla mailla, me nimittäin lähdetään isommalla porukalla Viroon kylpylämatkalle. En malta odottaa!


Energistä keskiviikon jatkoa!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kolme hyvää

...randomtuotetta. Nyt täytyy vinkata teillekin nämä.


- Weledan* ihana suihkuvoide. En varsinaisesti ole koskaan ollut suihkusaippuoide suurkuluttaja, ja talvipakkasilla olen käyttänyt suihkuvoiteita lähinnä siksi, ettei ihoni rapisi likaveden mukana viemäriin. Tätä tuotetta sensijaan olen käyttänyt ihan omaksi ilokseni, vaikkei iho olekkaan vielä päässyt kuivahtamaan. Manteli-suihkuvoide tuoksuu jumalaisen herkulliselta mantelileivokselta, ja koostumus on suloisen pehmeää. Sanoinko jo että i-ha-na tuote? Ja hei, Weledan tuotteet eivät sisällä synteettisiä säilöntäaineita, väri- tai tuoksuaineita, tai parabeeneja, eikä ainesosia tai valmiita tuotteita ole testattu eläimillä. Tätä löydät esimerkiksi Ruohonjuuresta.

- Korvatulpat. Kyllä vain! Kaikki herkkäuniset mitä luultavimmin arvostavat kunnollisia korvatulppia esimerkiksi reissuissa. Minä hankin omani Ruotsista apteekista, kun olin valvonut edellisyön kuunnellen laivalla kännisten ihmisten mölinöitä. Seuraavana yönä en valvonut. Nämä olivat käytössä myös taannoisella Helsingin visiitillä, kun hotellihuoneeseen kantautui Helsingin keskustan mölyt ja karjahdukset. Eivät kantauneet sen jälkeen, kun tungin nämä korvakäytäviini. Ihan eri luokkaa kuin ne perinteiset keltaiset palikat, jotka eivät istu korviini mitenkään päin. En tiedä saako näitä Suomesta, mutta mikäli eksyt Ruotsissa apteekkiin, kaappaa mukaasi pussi jossa lukee: Öronproppar. Skyddat extra bra mot störande ljud. Toimii. Suomesta voi toki löytyä ihan yhtä hyviä.

- Yotuelin all in one-hammastahna*. Olen ihastunut. Vaikka hampaani kaipaisivatkin oikojan lisäksi myös valkaisua, ei runsas teenjuonti näy niin radikaalisti kun olen käyttänyt tätä. Jani jopa mainitsi hampaideni väristä jotain positiivista pari viikkoa sitten. En tahdo enään vaihtaa Pepsodentiin.



*saatu blogin kautta

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lisää liikuvuutta ja elastisuutta kroppaan

Torstaiaamuna löysin itseni keskeltä värikästä joukkoa, aivan Helsingin ytimestä, kun lähdin testaamaan putkirullausta monen muun aiheesta kiinnostuneen tavoin. Ollaan rullan kanssa vanhoja tuttuja - hommasin omani kun fysioterapeutti moista ihmepötkylää noin vuosi sitten suositteli selkävaivoja helpottamaan. Auttaa kuulemma hyvinkin moneen vaivaan: jos tuntuu ettei lihas kehity, se voi johtua kiristyneistä lihaskalvoista. Selän ja niskojen kiputilat hellittävät putkirullauksen ansiosta ja auttaapa rullailu myös palautumaan treenistä. Jotkut käyttävät putkirullaa myös lämmittelyyn ennen harjoitusta. Yksinkertaisesti, rullaus elvyttää lihaskalvoja, ja lisää niiden elastisuutta.


Monipuolinen kapistus, ja äärimmäisen oivallinen apu lihashuoltoon. Putkirulla ei korvaa kokonaan käsin tehtyä hierontaa, mutta sen avulla voin pidentää käyntien väliä, ja säästän rahaa. Tälle viikolle kehonhuoltoa siunaantui peräti kahdelle päivälle, kun ensin keskiviikkona rullailin pt:ni kanssa, ja sitten vielä torstaina Casallin tilaisuudessa.

Lisäksi tutustuin uuteen kapistukseen. Hierontapalloon. Siinäkin on sellainen väline, jonka hankintaa voin suositella sinulle siellä tietokoneen ruudun takana. Tai puhelimen. Tietokoneiden ja puhelinten käyttö kun tuntuu ranteissa. Hierontapallolla on näppärä pyöritellä ranteita - itse tunsin peräti pieniä sähköiskun tapaisia tuntemuksia, kun pyröttelin käsiä nystyräpallon avulla. Myös maastavedot ja ylätalja saavat kädet huutamaan hoosiannaa, joten tarpeeseen tuli.

Ja vielä yksi juttu. Ei luulisi, että hierontapallolla jalkapohjien pyörittelyn jälkeen kiristys takareisissä vähenee, mutta niin vain kävi. Runsaasti liikkuvien jalat joutuvat rasituksen kohteeksi - samoin paljon työkseen seisovien - ja hierontapallon pyörittely jalkapohjan alla rentouttaa, ja venyttää jalkapohjan lihaksia sekä kalvoja, ja helpottaa näin kireyksiä. Myös pakaroille pallo käy myös loistavasti, koska rulla ei pääse pureutumaan sinne yhtä hyvin. Oikein yllätyin miten jumpatissa oma peräni olikaan! Pakarahieronnan jälkeen takapuolen lihas tuntui jännästi ilmavalta.

Tänään en ehdi kehoani huoltaa, lähden tuotapikaa tekemään kymmenen tunnin työvuoroa, mutta huoltakaa te ketkä voitte. Kivaa sunnuntaita!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Näin ymmärrät miestäsi


Joskus meistä kaikista tuntuu varmasti äärimmäisen raskaalta yrittää kommunikoida oma puolison kanssa. Hänhän tuntuu olevan aiiivan eri planeetalta! Kuinka hienoa olisikaan ymmärtää häntä hiukan paremmin.

Hyviä uutisia. Se on ihan mahdollista. Varaa liput Riku Suokkaan Luolamies-esitykseen, ja maailmankuvasi avartuu räjähdysmäisesti. Sen lisäksi että show on hauska ja oikeasti viihdyttävä, se on, noh, informatiivinen. Ja hei, ensimmäinen esitys pitkään aikaan, jonka aikana en kaivannut kertaakaan kotiin.

Kirjoitin eilen fiiliksistäni, jotka eivät olleet kovinkaan korkealla. Ei oikeastaan edes tehnyt mieli lähteä kuuntelemaan stand uppia. Pelkäsin, että pahoitan mieleni entisestään. Onneksi kuitenkin lähdin. Nauroin reilu kaksituntisen esityksen aikana niin, että naurujooga jäisi kakkoseksi. Ja voi pojat, se teki hyvää!

Suosittelen tätä terapiamuotoa vahvasti. Niin mielialan parantamiseen, kuin parisuhdeterapiaksikin.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Tuntuu tältä

Istun tässä koneeni äärellä ja mietin mitä sanoisin. Miten voisin pukea sanoiksi olon, joka velloo vatsassa. Joka saa hartiat nousemaan korviin ja jättää hengityksen vähän liian pinnalliseksi. Olen maininnut varmasti täällä blogissanikin, että olen herkkä. Mutta erityisherkkyydestä tuskin olen kirjoittanut. Kuuluun kuitenkin siihen 15-20 prosentin joukkoon ihmisiä, joilla on tämä synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus.

Nyt tämä piirteeni, maailman tilanne, sekä oma henkilökohtainen tilanteeni on tehnyt sen, että on paha olla. Olen itkenyt viime aikoina paljon. Olo on surullinen useammin kuin aikaisemmin, ja välillä tuntuu etten jaksa.

Olisi ehkä fiksua keskittyä kivoihin juttuihin, kirjoittaa vaikka luonnondeodoranttitestauksesta, mutta juuri nyt se tuntuisi teeskentelyltä. Aika moni asia tuntuu juuri nyt siltä. Siksi päätin kirjoittaa osan ajatuksistani. Kaikkea en voi, osa on sensuroitava.

Kuva Secret Wardrobe/Anna-Maria

Eilen oli koulupäivä, mutta ennen opiskelua tapasin ystävän. Oli ihana keskustella pitkään ja hartaasti kaikesta. Maailmasta, omasta tilanteesta ja tulevaisuudesta. Se teki hyvää, ja olo oli taas tarmokas, eikä lainkaan niin ahdistunut kuin hetkeä ennen. Tänään aloitin aamuni tutkimalla Ruotsin uutisia - se kun kuuluu koulutehtäviini. Pian ensimmäinen kyynel nousi silmäkulmaan, ja se sama, tuttu paha olo hiipi takaisin sisukaluihin.

Viimeisin työpäiväni oli hyvin raskas. En ole toipunut siitä, vaikka on menossa jo kolmas vapaapäivä sen jälkeen. On vaikea ajatella, että huomenna pitäisi herätä uuteen työpäivään, ja auttaa muita ihmisiä. Kuka auttaisi minua?

Tarvitsisin keinoja, joilla selviytyisin tästä toivottavasti lyhyestä ajanjaksosta, ilman että suljen itseni täysin yhteiskunnan ja maailman tilanteelta. Se, että suljen silmät ja pistän pään peiton alle auttaisi, mutta ei valitettavasti ole mahdollista.

Illalla lähden kuuntelemaan stand uppia. Toivottavasti se piristää. Ja kuka tietää, ehkä huominen tuo tullessaan hyviä uutisia.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Syksyä keittiöön



Tänä vuonna en ole lainkaan niin harmissani syksyn tulosta, kuin aikaisemmin olen ehkä ollut. Tälle syksylle mahtuu kaikenlaista mukavaa, eikä tieto siitä, että loka- marraskuu tuo tullessaan taas kostean pimeyden, tunnu juuri missään. Etsin äsken liinavaatekaapista syksynvärisen kaitaliinan piristämään keittiönpöytää, ja sytytin kynttilät. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Olen vähän huono muistamaan kynttilöitäni. Nautin kyllä niiden levollisesta, läpättävästä liikkeestä joka tuo tunnelmaa huoneeseen kuin huoneeseen, mutta en vain aina muista sytyttää niitä.

Tänään nautiskelin kynttilöistä tovin. Ja ihastelin myös kauniita ruusuja, jotka Jani eilen toi.


Syy siihen, miksi tulevien kuukausien pimeys ei ahdista, löytyy tammikuun suunnitelmista. Joku saattaa muistaakin sen synkkyyden, jota koin viime vuoden loppupuolella. Ahdisti ihan tosissaan, kun valoa ei juuri näkynyt, ja satoi, satoi, satoi vain. Lopulta teimme mieheni kanssa päätöksen, jota emme joutuneet katumaan. Varasimme Meksikon matkan, ja saimme kaivattua aurinkohoitoa mustan talven keskelle. Se matka ehkä pelasti mielenterveyteni.

Päätimme, etteivät välivuodet aurinkolomista sovi meille. Joka vuotinen perinteemmehän on ollut matkustaa johonkin mielenkiintoiseen, lämpimään kohteeseen. Koettuna on Intia, Filippiinit, Sri Lanka, Bali, Tansania sekä viimeisimpänä Meksiko. Yksi jokaiselle vuodelle, jonka olemme olleet yhdessä.


Tammikuussa lähdemme takaisin Väli-Amerikkaan, kun lennämme Panamaan. En malta odottaa! Tai ehkä maltankin. Aikahan kuluu kuin siivillä. Mielessä on nimittäin käynyt jo joulunviettokin. Asia ja ajankohta kerrallaan kuitenkin. Nautitaan nyt ensin kauniista, kuulakkaista syyspäivistä, ja mietitään joulujuttuja sitten myöhemmin.

Ihanaa viikkoa tyypit!

Ansku

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Vuosipäivän viettoa treenihengessä

Kun yhdistää kaksi liikkumaan innostunutta - vieläpä parisuhteessa keskenään olevaa tyyppiä, on vain luonnollista että vuosipäivääkin vietetään treenihengessä. Eilen se sitten oli. Vuosipäivä, ja ihka ensimmäisen Treenipäivä-tapahtuma!

Kaikki lähti siitä, kun kovakuntoinen Martina Aitolehti hyppäsi kukallisissa Biancanevan trikoissaan lavalle, ja toivotti kaikki - siis lapset, aikuiset, vanhukset, kuntoilijat, sohvaperunat ja himotreenaajat -  tervetulleiksi Suomen suurimpaan kuntotestitapahtumaan. Tapahtumaan, jonka konsepti on mahtava.


Treenipäivä kokosi yhteen hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä, ja ehkäpä myös heitä, joita hyvinvointi - liikunta ja terveelliset elämäntavat vielä vasta houkuttelevat. Treenipäivä oli koko perheen hauska tapahtuma, jonka perimmäinen tavoite oli innostaa liikkumaan ja testata kuntoaan.

Lavalla nähtiin Aitolehden lisäksi myös mm. hyvinvoinnin lähettiläs Karita Tykkä, nyrkkeilijä Niklas Räsänen, Eveliina Lorek sekä Sofia Ruusila-Nousiainen. Kuulimme myös miniluentoja aiheista, kuinka löytää kadonnut motivaatio, miten välttää ylikuntoa, sekä toiminnallinen kehonhuolto.
Meidän vuosipäivänviettomme lähti käyntiin tutustumalla yhteistyökumppaneiden pisteisiin. Täytyy myöntää, että uuden Foamrollerin hankkiminen alkoi kutkutella. Oma on kyllä aivan hyvä ja toimiva, mutta varsinkin selän puolella nystyröillä varustettu rulla tuntui erinomaiselta, ja palvelisi siinä mielessä monipuolisemmin.

Kian pisteellä testattiin kuinka kovaa liikahtaa jalkapallo. Alla minun taidonnäytteeni, 53km/h. Taidan tarvita harjoitusta.

Janin ampu napsahti kovempaa kuin omani, ja onhan tuo suoritus visuaalisestikin aivan omaa luokkaansa, vai mitä?
Taas tuli todistettua, kuinka ryhmäpaine saa tekemään kovempaa. Miestenpunnerrukset sujuivat paremmin kuin salilla, ja jaksoin vetää kaksi leukaakin enemmän kuin yksin ollessani - juoksusta nyt puhumattakaan. Olen jostain syystä pystynyt välttämään pahamaineisen cooperintestin tähän saakka, joten lähdin mukaan pelonsekaisin fiiliksin.

Minulla saattaa olla rasitusastma, enkä kykene juoksemaan pitkiä aikoja kovaa, ilman järkyttävää tunnetta hapen täydellisestä loppumisesta. Ongelmana oli, kuinka suorittaa testi tehokkaasti, kun aikaisempaa kokemuspohjaa hommaan ei ole.

Päätin mennä fiiliksen mukaan, mutta apuna oli myös Vauhtisammakon "jänikset". Heistä sai valita oman tavoitteensa mukaisen vetäjän, mikä oli aivan loistava idea. Vetoapu tuli todella tarpeeseen hiukan puolenvälin jälkeen, kun "jänis" pääsi karkuun, ja epäilin tikahtuvani. Hölköttelin hetkisen rauhallisemmin, ja olon helpotettua otin vetoavun kiinni, pyristelin matkassa loppusuoralle, ja vedin sitten ohi niin kovaa kuin siinä kohtaa enään oli mahdollista. Tuloksena 2600m. Olin suorituksesta niin häkeltynyt, että ymmärsin vasta illalla taulukkoa tutkaillessani sen olleen erinomainen! Olisin tyytynyt hyväänkin ilomielin! Tai edes siihen, että selvisin hengissä.
Treenipäivään kuului aerobisen kunnon testauksen lisäksi myös lihaskuntotestit. Mutta ensin tietenkin lämmiteltiin. Gymstick ei ollut tuttu ennestään, mutta ihan hauskalta tuo tuntui. Hyvä ainakin alkulämmittelyyn.

Lihaskuntotesteissä testattiin vatsat, kyykyt sekä punnerrukset. Sain jokaisesta erinomaisen tuloksen, joten aivan hukkaan treenit eivät ole menneet. Tästä on hyvä jatkaa ja motivaatio on huipussaan. Ja hei, piakkoin alkaa Hyvinvointivalmennuskurssi, jolle osallistun. Ehkä voin pian auttaa muitakin hyvinvoinnin löytämisessä. Se olisi hienoa.
Treenipäivään kuului taukojumppien, leuanvetojen sekä kuntotestien lisäksi myös lankkuskaba. Voittaja palkittiin 25 minuutin ajalla! Wau! Pitäisikö tästä ottaa tavoite ensi vuodelle? Nuori voittajamme kertoi, että harrastaa juoksua - lähinnä omaksi ilokseen, ja lähti mukaan lankkuskabaan hetken mielijohteesta.


Kokemuksena Treenipäivä oli huippu. Henkilökunta tsemppasi innostavasti, urheilullinen juontaja Martina oli täysillä mukana (ihan konkreettisestikin ajoittain), ja ilmakin sattui suosimaan. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne. Enkä panisi pahakseni Treenipäivän rantautumisesta Hämeenlinnaankaan.

Kuvassa minun ja Martinan lisäksi Treenipäivän organisoija Krista Tapahtumamarkkinointitoimisto Revoltista

Suosittelen ehdottomasti muitakin viettämään vuosipäiviä kumppanin kanssa urheilun merkeissä. Nimittäin on aika siistiä sitten illallispöydässä kertailla fiiliksiä, ja jakaa se hyvän olon tunne itselle tärkeän ihmisen kanssa. Viinilasillinenkin maistuu paremmalta.

Mutta nyt, edessä on pyörälenkki. Palataan taas, kivaa sunnuntain jatkoa!

Ansku



Liput Treenipäivään saatu blogin kautta. 

perjantai 11. syyskuuta 2015

Eilisen fiiliksiä

Torstaiaamu alkoi hyvillä mielin. Hymyilin, ja innoissani odotin iltapäivän koittavan. Silloin hypähtäisin junasta Pasilassa, ja ryhtyisin opiskelijaksi. En ihan täysipainoisesti, mutta yhden kurssin opiskelijaksi kuitenkin. Hymy kuitenkin hyytyi, kun pääsin tietokoneen äärelle. Hallituksen hurjat säästökuviot mietityttivät, mutta ei siinä, en minä siitä mieltäni pahoittanut. En nimittäin oikein usko koko juttuun. Epäilen sen olevan jonkin tasoista bluffia. En pahoittanut mieltäni edes siitä, kun huomasin Facebookissa olevien ystävieni asettuneen kahteen leiriin. Niihin, jotka ovat vastaan koko kuviota, ja niihin, joiden mielestä tämä toinen sakki koostuu ahneista - sanonko mistä.

Mutta kun silmieni eteen tulvi kuvia pakolaisista, joiden pyydettiin lukea heitä koskevia vihatekstejä, kyynelkanavani aukesivat. Purskahdin niin suureen ja lohduttomaan vollotukseen, että kaksi berninpaimenkoiraa luikki vähin äänin takavasemmalle. Vanhempi tosin pian hoksasi, että kyse on surusta, palasi, ja laittoi pään kainalooni.


Minulla oli siis eilen ensimmäinen, odotettu koulupäivä. Tuntui paskalta tuntea tyytyväisyyttä sen vuoksi. Suihkussa tunsin olevani etuoikeutettu, kun voin käydä omassa kodissani, omassa suihkussani. Puhtaita vaatteita pyykkinarulta poimiessani mietin vain, kuinka etuoikeutettu minä olen, kun saan pukeutua puhtaisiin vaatteisiin samaan aikaan, kun joukko ihmisiä pakenee kodeistaan. Halusin karkuun pahaa maailmaa peiton alle. Avasin Snapchatin. Vastaan tuli kuva luksuslaukusta. Seuraavaksi uudesta LV:n ostoksesta. Tuntui paskalta. Tuntui, että taannoinen lahjoitukseni Punaiselle ristille oli vain pieni pisara meressä. Mutta niinhän se olikin. Mutta kunpa moni antaisi edes sen pienen pisaran. Niistä se valtameri sitten koostuisi.
Kouluun oli kuitenkin lähdettävä, oli paha mieli tai ei. Pukeutumista rakastavana ihmisenä vaatteiden miettiminen tuntui nyt niin väärältä - suorastaan omituiselta ajatukselta. Siksi nappasin vain jotain mahdollisimman yksinkertaista. Farkut ja neule sopivat hyvin (tämän postauksen kuvat on napattu viikkoja sitten). Kaulaani pujotin tutun ja turvallisen Buddhakorun. Koska tuntui siltä, että niin kuului tehdä.

Ensimmäisenä koulupäivänä kävimme läpi yleisiä asioita, mutta pääsimme me itse opiskeluunkin hiukan kiinni tiedonhankinnan kurssin muodossa. Kun oikea moodi vihdoin löytyi, kurssilla olo tuntui ihanalta. Juuri täällä minun pitäisikin olla - mietin. Ehkä tulevaisuudessa voin vaikuttaa minulle tärkeisiin asioihin nykyistä enemmän.


Huomenna on Treenipäivä Narikkatorilla, ja se tarkoittaa aikaista heräämistä. Nyt on siis syytä etsiä rinkka esiin, heittää sinne hiukan vaihtovaatteita, ja alkaa sitten iltapalan laittoon.

Hyvää yötä!

Ansku

Hyvinvointi-inspiraatio: Aino Rouhiainen

Syksyn tullen ihmiset palaavat taas treenirutiineihinsa, ja osa päättää aloittaa kokonaan uuden harrastuksen. Syksy on loistava ajankohta myös elämäntapamuutokselle! Tänä perjantaina terveellisen elämäntavan ilosanomaa meille julistaa ryhmäliikuntaohjaaja ja personal trainer Aino Rouhiainen. Aino kirjoittaa myös ravintoon sekä liikuntaan keskittyvää suosittua blogia.


Upeassa kunnossa oleva Aino vastasi kahteentoista hyvinvointia käsittelevään kysymykseen:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi on mulle aika kokonaisvaltainen juttu, johon kuuluu liikunnan ja ravinnon lisäksi myös riittävä uni ja mahdollisimman stressitön elämä. Hyvinvointi on jatkuva olotila mikä tuntuu hyvältä. Haluan pitää itsestäni huolta ihan puhtaasti olotilan vuoksi. Kun elän omien kriteerien mukaan terveellisesti, voin hyvin ja jaksan paremmin.

2 Miten liikut, ja kuinka usein?

 Liikun paljon, sillä ohjaan työkseni ryhmäliikuntaa. Treenaan noin 2-4 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Ohjaan paljon meneviä lajeja kuten bodyattackia, steppiä, combattia, spinningiä jne. Ryhmäliikuntojen lisäksi teen muutaman kerran viikossa voimatreenejä salin puolella.

3 Personal trainerin näkökulmasta katsottuna, mikä on kuntosalilla yleisin virhe, johon haluaisit ihmisten kiinnittävän enemmän huomiota?

 Yleisin virhe on väärä tekniikka liikkeissä. Monesti liikkeitä tehdään vajaana tai käytetään vääriä lihaksia liikkeen suorittamiseen. Etenkin vaikeammat liikkeet kuten kyykyt, maastavedot ja rinnallevedot vaatisivat ammattilaisen ohjeistuksen. Myös tehottomuus on yksi asia mitä näkee usein, eli liian pitkät tauot, kevyet painot tai vajaat liikeradat vievät tehoja ja tuloksia treeneistä.

4 Miten tsemppaisit juustonaksupussilta itsensä usein löytävää, hyvistä elämäntavoista haaveilevaa sohvaperunaa? Entä miten jo aktiivisesti itsestään huolta pitävä säilyttää motivaationsa?

Ohjeeni on aloittaa muutokset pikkuhiljaa. Jos laittaa koko elämän kerralla uusiksi, voi muutos olla liian hurja, eikä kestä kauaa. Ensin säännöllistää ruokarytmin, sen jälkeen vähentää herkkuja ja alkaa lisätä liikuntaa mukaan. Muutoksille kannattaa antaa aikaa.
Aktiivisesti liikkuvava voi asettaa itselleen liikunnallisia tavoitteita, jolloin motivaatio säilyy paremmin. Esimerkiksi leuanveto tai vaikka jonkun juoksumatkan saavuttaminen tuo hyvän fiiliksen!

5 Mistä ammentaa tarvittava intensiivisyys, ja miten syrjäyttää mukavuudenhalu viimeisissä toistossa itsenäisessä kuntosalitreenissä?

Fakta on se, että (aloittelijoita lukuunottamatta) kehitys vaatii itsensä ylittämistä ja mukavuusalueelta poistumista. Jos lopettaa aina siihen kun alkaa tuntua, ei ikinä pääse eteenpäin. Viimeisten toistojen aikana voi kysyä itseltään että jos joku laittaisi nyt aseen ohimolle ja vaihtoehtona olisi lopettaa ja pam, tai jatkaa. Kumman tekisit? (Aika hurja vertaus, mutta kertoo siitä että ihminen pystyy usein paljon parempaan kuin itse luulee) :)

6 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Olen kausisyöjä, joten vastaan että jauheliha-riisipasta-tomaattikastike-combosta!

7 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Syön useimmiten 4 kertaa päivässä, en käytä juurikaan niin sanottuja välipalaruokia, vaan pyrin syömään kunnon ruokaa ja erittäin runsaasti vihanneksia. Syön vihanneksia jokaisella aterialla aamiaisesta illalliseen. Hiilarin lähteenä toimii riisipasta, riisi, peruna tai bataatti. Proteiinit saan lihasta, kalasta, kanasta sekä nykyään myös useammin erilaisista pavuista ja kasvisruokavalion proteiininlähteistä. Rasvanlähteenä käytän pääosin pähkinöitä, siemeniä, avocadoa, kookosöljyä sekä oliiviöljyä. Kaapistamme löytyy aina myös luomulaatuista kirnuvoita.
En periaatteessa vältä mitään ruokavaliossani, sillä uskon että negatiivinen ajattelutapa vain lisää halua syödä juuri kyseistä ruokaa. Pyrin ajattelemaan niin, että mitä enemmän lisään hyviä juttuja, sitä vähemmän syön huonoja. Hyvien juttujen lisääminen on johtanut siihen, ettei ruokavalioni sisällä juurikaan sokeria, maitotaloustuotteita tai gluteiinia.

8 Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Aiemmassa tuli jo vastaus tähän, mutta jos jotain pitää sanoa, pyrin välttämään tuotteita jotka sisältävät lisättyä sokeria. Valmisruuat eivät myöskään kuulu ruokavaliooni. Koen, että sokeri aiheuttaa minulle "masentavan olotilan". Usein mässäilyn jälkeisinä päivinä olen jopa hieman apaattinen, eikä mikään kiinnosta.

9 Miten rentoudut?

Katsomalla TV-sarjoja Netflixistä, Viaplaysta tai HBO Nordicilta. Mulla on tunnukset jokaiseen palveluun ja takana mooonta sarjaa. :)

10 Mikä on paheesi?

Liikuntaa lukuunottamatta olen aika laiska hoitamaan asioita. Monet asiat jäävät aina viime tippaan, tai kokonaan hoitamatta. Mielestäni on ylitsepääsemättömän vaivalloista vastata sähköposteihin tai puhelimeen. :D

11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Ainolle?

Älä mieti kaloreita, vaan ravintoaineita. Syö monipuolisemmin ja enemmän. Enemmän ei ole aina enemmän, vaan laatu korvaa määrän, etenkin urheillessa.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Mukavaa syksyä kaikille! Muistakaa syödä paljon marjoja ja vihanneksia, niistä tulee hyvä olo! ;)


Lisää upean Ainon ajatuksia ja vinkkejä hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja urheilulliseen elämäntapaan löydät hänen blogistaan, Ainon tarinoita treenaamisesta.

Hyvää viikonloppua, pitäkää itsestänne huolta!

Ansku


Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin,  Kaisan, Marian, Jarin sekä Sadun mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Ripaus oranssia ja mietteitä ruokavaliosta

Mieheni pomo esitti taannoin oikein mukavan vaateen. Ylitöitä olisi pidettävä vapaan muodossa pois. Niinpä me saimme viettää pidennettyä viikonloppuvapaata yhdessä, kun minullekin sattui eiliselle vapaapäivä. Lauantain ohjelmaan kuului koiranäyttely. Nuori berninpaimenkoiramme Hertta kävi pyörähtämässä tuomarin edessä, mutta mokoma on vielä niin ruipelo (siis se koira), ettei homma mennyt ihan putkeen. Lisää massaa ja isompi pää vaadittaisiin, kuulemma.

Samalle päivälle sattui myös kummipojan synttärit, ja minulla olikin näytön paikka. Itselleni, tosin vain, mutta kuitenkin. Olen ottanut tavakseni pitää 80% syö järkevästi-linjaa. Näin tilaa jää ajoittaisille synttäriherkuille ja muille, mutta pahus, viime viikolle osuikin kahdet syntymäpäivät. Maanataina mutustin kakkua ja mokkapalaa (sillä seuraksella että vatsani oli kipeä kaksi päivää), joten sunnuntaille ei jäänyt paljon varaa. Ei se mitään, tällaiselle kaikki tai ei mitään tyypille kohtuus ja kultainen keskitie-harjoitukset tekevät ainoastaan hyvää.


Ja tiedättekös! Vaikka valinnan varaa oli enemmän kuin riittävästi, minä sain pidettyä sisäisen sokerinhimoisen hirviöni kurissa. Moussekakusta, suklaakekseistä, suklaapusuista, pikkupitsoista, ruisnapeista, riisisuklaaherkuista ja bostonpullasta valitsin vain kolme. Keräsin lautaselleni yhden ruisnapin lohimoussella, yhden pienen riisisuklaaherkun ja pikkuisen palasen bostonpullaa. Ja se riitti aivan hyvin.

Eilen oli tapaaminen personal trainerin kanssa. Kävimme läpi ruokapäiväkirjani viikon ajalta ja hei jee, sain erinomaista palautetta. Kehitysehdotuksia oli kuitenkin muutama:

1. Proteiininsaantia pitäisi hiukan lisätä. Tämä on asia johon olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Proteeinilisien käyttö on ollut melko niukkaa, koska tarkoitukseni on syödä mahdollisimman puhtaasti. En kelpuuta mitä tahansa mössöjä ja jauheita ruokavaliooni. Nyt olen kuitenkin löytänyt hyvän vaihtoehdon, ja voin taas käyttää enemmän proteiinilisiä. Kunhan vain saisin sen jo käsiini!

2. Rasvoihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. PT: n mielestä esimerkiksi kookosöljyn ja kanamunien käyttöä voisi vähentää, ja rypsiöljyn käyttöönottoa miettiä. Tästä meillä on pieni näkemysero, mutta aikomukseni on kuitenkin vähentää esimerkiksi kookosöljyn käyttöä smoothiessa niinä päivänä, kun käytän punaista maitoa enemmän kuin lorauksen (ja tämä tapahtuu harvoin). Kananmunien rasvaa - lähinnä kolesterolia en pelkää, ja rypsiöljyn käytöstä en ole kiinnostunut.

3. Herkut pois kolmeksi viikoksi. Tämä on nyt uusi juttu tämän valmennuksen aikana. Eli kohtuuden opettelu jää toistaiseksi, nyt on tarkoitus kiinteytyä. Sokerikakut ja suolaiset herkut jäävät siis kokonaan syömättä, vaikka olisi synttärit tai muut kemut. No, tämä ei ole vaikeaa. Niin kuin aiemmin mainitsin, olen sellainen kaikki tai ei mitään-tyyppinen suorittaja.


Nahkatakki Ellos
Nilkkurit saatu Eccolta
Korvakorut Jenni Saksa
Laukku Aleksi 13


Nyt on syytä laittaa läppärin kansi kiinni, koska iltavuoro kutsuu. Ihanaa, lyhyempi työvuoro tiedossa, ja pääsen kotiin jo kahdeksalta. Kivaa päivää teille!

Ansku

maanantai 7. syyskuuta 2015

Tinderin, treenaamisen ja muodin yhdistelmä Sprinter!

Tinder alkaa olla jo nähty, tai ainakin tuosta paljon kohistusta sovelluksesta useimmat ovat jo kuulleet. Ruotsalaismerkki Björn Borg inspiroitui kuitenkin Tinderistä siinä määrin, että kehitti oman fitness-applikaation - Sprinterin. Treenisovellus yhdistää Tinderin, treenaamisen ja muodin. Ja se on ilmestynyt tänään!

Sprinter käyttää hyväksi tieteellisesti todistettua Köhler –teoriaa, joka osoittaa että treenikumppani lisää harjoitusmotivaatiota yli 100 %. Björn Borgin markkinointijohtaja Jonas Lindbergin mukaan yhdessä treenamalla suoriutuu paremmin. Siksi Björn Borg haluaa auttaa ihmisiä löytämään uusia treenikavereita Sprinter -mobiilisovelluksen kautta. Sprinter sovellus mahdollistaa samanhenkisten treenikavereiden tapaamisen ympäri maailmaa. Näin ihmiset aktivoituvat löytämään uusia treenikavereita, jotka jakavat saman kunnianhimon ja kiinnostuksen kohteet.


Näin se toimii

Sprinter yhdistyy Applen Health Kit sovellukseen, joka tekee yhteenvedon treenituloksista kaikista muista sovelluksista, jotka käyttäjä on ladannut iPhonelleen. Sprinter seuraa käyttäjän liikkeitä ja säästää samalla sovelluksessa polttoainetta käyttäjän tilille. Polttoainetta tarvitaan avaamaan sovelluksen keskeisiä toimintoja, kuten muiden käyttäjien selailua ja pikaviestejä. Toisin sanoen, käyttäjän täytyy pysyä aktiivisena pitääkseen sovelluksen toiminnassa.

Sovellus yhdistyy Instagramiin ja Facebookiin mahdollistaen kuvien ja treenivideoiden jakamisen nopeasti. Se myös seuraa käyttäjien nimiä, ikää ja sijaintia mahdollistaen uusien treenikaverin löytymisen nopeasti. Motivoidakseen muita, voit myös kutsua ystäviäsi sovellukseen ja seurata heidän aktiivisuuttaan. Niille jotka tarvitsevat enemmän treenimotivaatiota, Sprinter lähettää sovelluksen kautta motivoivia ja huomiota herättäviä ilmoituksia.


Kiinostuitko? Voit ladata sovelluksen ilmaiseksi iTunesista(klik).


Reipasta viikkoa!

Ansku

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

-14cm ilman nälkää

-14 cm vyörätöstä. Sen verran mieheltäni on sulanut rasvaa viime syksystä tähän päivään. Nuorena mm. jääkiekkoa pelannut ukkokultani liikkui viime syksyyn saakka lähinnä vaihtelevan niukasti, ja ruokavalioon kuuluivat juustonaksut sekä muut epäterveelliset mössöt. Liikuntakärpänen kuitenkin pääsi puremaan, ja sittemmin Jani kiinnostui laillani myös kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Tässä sitä nyt ollaan, melkein vuoden kuluttua siitä. Rasvaa on lähtenyt, lihasta tullut tilalle, into treeniin on hyvä, ja energiatasotkin kuulemma aivan eri luokkaa. Eivätkä joka syksyiset ja keväiset flunssatkaan ole iskeneet.

Pyysin Jania kirjaamaan mietteitään projektista:

"Salille ja lenkkipolulle lähtemisen motivaation kerääminen kesti melkein kaksi vuotta, joten "lievä" painostus oli paikallaan. Sain mm. joululahjaksi levypainosarjan, joka ehti pölyyntyä melkein vuoden ennen kuin marraskuussa -14 sain aikaiseksi aloitettua kuukauden kestävän kotijumpan. Ei sinne salille kehdannut 10 vuoden tauon jälkeen lähteä kylmiltään. Liikeratojen ja hermotusten harjoittelu oli aloitettava alusta. En voi enempää korostaa tässä tarpeksi pienten painojen ja erittäin hallittujen liikeratojen tärkeyttä. 

Nyt olen hionut tekniikkaa n. 8 kuukautta, vyötäröni on kaventunut 14 cm, paino tippunut 4 kg, ollen nyt 78 kg. Kroppa on kiinteytynyt ja joitakin pieniä lihaksia on nähtävissä. Tästä on hyvä siirtyä uuteen vaiheeseen intoa täynnä. Ajoittain salille tai lenkkipolulle lähteminen on edelleen vaikeaa, mutta kun pitää mielessä treenin jälkeisen hyvän olon ja puhtaan mielen, auttaa se kummasti laiskuuden selättämisessä. Kehittyminen on hidasta, mutta pitää muistaa ettei tässä enää parikymppisiä olla, vaikka mieli sille tasolle onkin jäänyt. 

Puhtaamman ruokavalion noudattaminen ei ole ollut minulle vaikeaa, tästä saan kiittää Anskua, joka on ääneen lukenut (pakkosyöttänyt) mm. sokerin haitallisuudesta, insuliinista jne. Vaikka olen opiskellut sairaanhoitajan tutkinnon, tuli ihmisen fysiologiasta moni asia uutena. Kaikkea puppua sitä koulussakin opetetaan/jätetään opettamatta ja sitä sitten Suomen terveydenhuollossa toteutetaan." 


Jutellaan vähän tekijöistä, joiden avulla tähän tilanteeseen on päästy.

- Jo pieni liikunnan lisäys ja epäterveellisten napostelujen pois jättäminen näkyi nopeasti.
- Aluksi kuntosaliohjelma oli yksijakoinen. Se tehtiin läpi kahdesti viikossa tekniikkaan keskittyen. Lisäksi Jani teki mäkivetoja ja kävelylenkkejä. Satunnaisesti yksittäisiä lihasryhmiä harjoitettiin myös omina treenikertoinaan.
- Noin kuukauden kuluttua treeniohjelma muokattiin kaksijakoiseksi, eli ylä- ja alavartalo treenattiin eri päivinä. Lisäksi harjoituksiin kuuluivat kävely- ja hölkkälenkit sekä ajoittaiset mäkivedot. Salitreenejä oli vaihtelevasti 3-4 viikossa.

- Tälle keväälle mukaan otettiin mäkivetojen tilalle räjähtävät treenit kuntosalilla. Esimerkkinä penkille hypyt.
- Kesällä testailtiin myös pumppaavia, pidempiä sarjoja esimerkiksi jalkaprässissa, mutta tekniikan pettäessä kurja treenitauko tuli eteen Janin loukatessa kylkensä. Melkein kuukauden tauon jälkeen ryhdyttiin uudestaan toimeen, vahingosta viisastuneena.

Ravitsemukseen on kiinnitetty koko ajan paljon huomiota.

- Kantava ajatus on mahdollisimman puhdas ruokavalio, josta saisi kaiken tarvittavan, ilman turhia sokereita (=hiilihydraatteja) tai lisäaineita. Janin kroppa sietää hiilihydraattia enemmän kuin esimerkiksi minun kehoni, joten tietyt hiilarit kuuluvat ravitsemukseen - varsinkin treenipäivinä ja iltapäivä/iltapainotteisesti. Mm. iltapäivä- tai iltakaurapuuro on pop.

- Lisäravinteina käytössä on ollut spirulina, raakakaakaojauhe, MSM sekä proteiinijauhe.
- Maitotuotteet ovat minimissä, mutta niitä ei ole poistettu ruokavaliosta kokonaan. Luomutäysmaito kahvissa sekä turkkilainen jogurtti maistuvat päivittäin.
- Ravitsemuksen kulmakiviä ovat liha, kananmuna, kala, kana, kasvikset, bataatti, rasvat, chiansiemenet, pähkinät, kookoskerma, mantelimaito sekä pieni määrä hedelmiä.
- Ajatus on, että vähintään 80% ruokavaliosta olisi järkevää - näin ajoittaiset juhlat ja muut (sokeri)herkkupäivät eivät sotke kuviota, ja motivaatiokin pysyy korkealla.


Nyt kun pohjakunto on rakennettu ja uusi elämäntapa asettunut uomiinsa, on aika astua seuraavalle tasolle.

Tein Janille kahdeksan viikon treeniohjelman (joka toistetaan ennen uuden ohjeman alkua), jonka tavoitteena on lihasmassan lisäys sekä räjähtävän kunnon kasvattaminen. Tarkoitus on, että kuudentoista viikon kuluttua lihasmassa on lisääntynyt, ja lisäksi nopeat pyrähdykset esimerkiksi junalle hoituvat helposti. Katsotaan sitten mitä tilanne näyttää, minkälainen ohjelma olikaan, ja minkälaisia fiiliksiä se on herättänyt.

Myös ravitsemukseen tulee muutoksia. Koska treenin intensiteettiä on tarkoitus lisätä, on aiheellista ottaa lisäravinteita enemmän käyttöön. Jatkossa mm. magnesiumin sekä D-vitamiinin saanti turvataan lisäravinteilla, ja palautumiseen ja kehittymiseen kiinnitetään huomiota kreatiinin sekä glutamiinin käytöllä. Lisäksi jo aikaisemmin mainitut spirulina, proteiinijauhe, MSM ja muut hyväksi havaitut pysyvät käytössä. Lisäksi hiilihydraattien saantia lisätään hiukan, koska laihduttamiselle ei ole tarvetta.


Nyt on loistava aika laittaa elämäntavat kuntoon. Mikäli sinua kiinnostaa elämäntaparemontti, ja haluat testata kuntosi tason, osallistu blogissani arvontaan, jossa voit voittaa liput Suomen suurimaan treenipäivätapahtumaan. Se järjestetään Helsingin Narikkatorilla 12.9. Tästä osallistumaan, klik! Nähdään Treenipäivässä!

Kivaa sunnuntain jatkoa!

Ansku

perjantai 4. syyskuuta 2015

Näin puet kirjavan alaosan

Syyskuun puolella jo mennään, pitäisi siis kaivaa esiin neuleet, nilkkurit sekä ponchot, mutta minäpä lyönkin eetteriin kesäisen sortsiasun. Hoksasin juuri, että muistikortilla on vielä julkaisemattomia asuja peräti muutamat, aletaanpa siis purkamaan.

Näiden kuvien asusta pidin kovasti, ja varmasti pukeudun tähän kokonaisuuteen toistekin. Ehkä ensi kesänä, jollei nyt joku satu ilahduttamaan minua esimerkiksi lokakuisilla matkalipuilla Espanjaan? Anyone? Tammikuiselle aurinkoreissulle tuskin pakkaan mukaan tätä asu, neulepusero nimittäin on luultavasti liikaa tropiikissa. Sortsit sen sijaan saattavat päätyä rinkkaan kyllä. Ne ovat niin näköiseni, kuin olla vain voi.


Joka vuosi ennen reissua, huomaan hiukan liian myöhään että kaikki ilmavat sortsini ovat pääosin hyvin kirjavia tai värikkäitä. Ja sama juttu yläosien kanssa. Jotta välttäisin sirkusefektin, ostoslistalla on kevyestä kankaasta vamistetut ilmavat sortsit, yksivärisenä mielellään. Lisäksi olisi järkevää hankkia ainakin pari yksinkertaista toppia, samalla periaatteella. Rakastan pukeutua matkoillani ilmavasti, mutta haluan pitää käsivarret vapaana vaatekerroksesta, joten luottopuseroni on löysä tankkitoppi. Mutta. Omistan vain kaksi sellaista. Toinen on kirjailtu hippimäisesti räiskyvin värein, ja toinen hiukan hillitymmin, vesivärityyliin. Kirjavia kumpikin. Nyt voisi olla paras aika täydentää vaatekaappia, kun alet ovat loppusuoralla. Vielä kun ehtisi kaupoille.


Tänään olen ehtinyt tehdä pyörälenkin, ja tietenkin snäppäillä. Nyt pitäisi vielä askarella nopea lounas, ja ottaa suunnaksi työpaikka. Iltavuoro, nääs.

Mutta hei, hauskaa päivää teille, ja muistakaa osallistua tämän (klik) postuksen arvontaan. Tarjolla olisi kaksi lippua Treenipäivään, jossa voit vaikka haastaa cooperiin testiin tai lankkuskabaan itsensä kovakuntoisen Martina Aitolehden!

Ansku

torstai 3. syyskuuta 2015

Leveälahkeiset farkut

Helouhelou! Ahh, ihana fiilis kun sai nukkua vihdoin univelat pois. Vapaapäivää vietellään siis tänään, enkä laittanut edes kelloa soimaan. Ennenkuulumatonta! Mutta heräsinkin kyllä ihmeen järkevään aikaan, eivätkä unet venyneet sentään puolille päivin.

Poikkesin eilen Helsingissä iltavisiitillä. Kävin tsekkaamassa miltä Forumin uudistettu BikBok näyttää. No, isommalta, voin kertoa. Ihan ok putiikki, valikoimaa monenlaista. Paitsi uusia farkkuja en löytänyt. Reisistä ja takapuolesta on sulanut hiukan rasvaa, mutta koska tilalle on tullut lihasta, nämä kuvassa näkyvät byysat kiristävät niin, että pakaranposket liimautuvat yhteen. Sweet. Hankintalistalla onkin siis vastaavat, mutta ehkä kokoa isommat jotta hengittäminenkin sujuisi hiukan mukavammin.

BikBokin valikoimastakin leveälahkeisia löytyy, mutta vain kulutettuina tai valkoisina. Itse diggailen näistä tasavärisistä, koska meikäläisen paksut reidet eivät oikeastaan tarvitse korostusta. Varsinkin kun lahkeet on leveät, olisi efekti aika hassu. Kuvitelkaapa vaikka näihin farkkuihin valkoiset läntit reisiin. Ei toimi, eihän?


Kuvasta kiitos Reetalle <3

Illan yksi hauska puoli oli tavata muita Snäppäämisestä innostuneita. Meitsihän on nyt viime aikoina opetellut Snapchatin ihmeellistä maailmaa, ja olen löytänyt sieltä mm. seuraavat puutaheinää pöpöttävät tyypit: am.arjasto (tämä leidi on siis Secret Wardrobe-blogin upea Anna-Maria), monanieminen (Mona´s daily style-blogin takaa), martinamarieann (Martina Aitolehti), jennipupulandia (Pupulandia-blogin Jenni tietenkin), h.gullichen (kirjailija Hanna Gullichen), eskomorko (hassunhauska tyyppi) ja lauratau84 (vloggaaja. Käykää nyt hyvänen aika tsekkaamassa tämän mimmin youtube. Se on hul-va-ton).

No joo, kyllä nämä välillä asiaakin puhuvat, mutta parasta on katsella juurikin sitä randompöpötystä, vitsejä ja nähdä pätkiä elämästä. Polkadotsin Jonnaa ja Nelliinan vaatehuoneen Niinaa olen yrittänyt tässä viime aikoina painostaa liittymään tähän hassunhauskaan jengiin, mutta vain ensimmäisenä mainittu lupasi harkita asiaa. Minut sieltä löytää nimellä peaceandstyle.

Tälle päivälle suunnitelmissa on niinkin jännittävät puuhat kuin laskujen maksaminen, kuntosali, koiralenkki ja tietenkin snäppäys. Heh.

Kivaa päivää tyypit! Ja hei, osallistukaa edellispostauksen arvontaan. Voit voittaa kaksi lippua 12.4 järjestettävään Treenipäivään, joka on Suomen suurin kuntotestitapahtuma Helsingissä. Nyt uuden treenikauden alussa on loistava ajankohta testauttaa kuntonsa ja asettaa tavoitteet. Kinkkukuntoon jouluksi ehtii esimerkiksi loistavasti! Habat kasvamaan, eiks? Nähdään Treenipäivässä!

Ansku

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Treenipäivä 2015+Arvonta tapahtumaan!

Heippahei! Ja kivaa syyskuuta! Nyt se sitten tuli. Se syksy meinaan. Normaalisti tämä ei ole yhtään mun juttu, mutta onneksi tämä syyskuu sisältää kivoja asioita. Esimerkiksi mun ja Janin vuosipäivää vietetään syyskuussa - vielä kun muistaisi monesko vuosi nyt alkaa? Armas aviomieheni varmaankin tämän postauksen julkistamisen jälkeen siitä hellästi muistuttaa? 

Me aiomme viettää vuosipäiväämme perinteistä poiketen urheilun merkeissä (ja tietty illallisen). Jes, ihan huippua! En malta odottaa. Kahden vuoden painostuksen, uhkailun ja lahjonnan jälkeen Jani innostui viime vuoden lopulla kuntoilusta ja terveellisistä elämäntavoista, ja nyt meillä onkin sitten kiva yhteinen harrastus. Mikäpä siis olisikaa parempi tapa vuosipäivän viettoon, kuin yhteinen mielenkiinnonkohde. 


Personal trainer-valmennuksen alussa mulle tehtiin kuntotesti, joten jonkinlainen kuva mulla kunnostani onkin, mutta Jania ei ole testattu. Vielä. Asia nimittäin korjataan pian, kun osallistumme Suomen suurimaan kuntotestitapahtumaan Treenipäivään. 

Lauantaina 12.9 Helsingin Kampin Narikkatorilla testataan sekä lihaskuntoa että aerobista kestävyyttä. Tapahtumassa on yhteistyökumppaneiden pisteitä sekä erilaista ilmaisohjelmaa (voit mm. haastaa Martina Aitolehden cooperin testissä ja lankkuskabassa), mutta kuntotestiosuus kustantantaa 35€. Tällä rahalla testaat kuntosi liikunta- ja hyvinvointikeskus Fressin ammattilaisten opastuksella, ja lisäksi kaikille lipun ostaneille on luvassa treenikassi, joka sisältää yhteistyökumppaneiden upeita tuotteita.


Mutta hei, nyt se paras osuus! Mikäli aktiivinen ja sporttinen syksyn aloitus kiinnostelee, ja haluat alkukartoituksen kunnollesi, sulla on nyt mahdollisuus voittaa kaksi lippua Treenipäivän kuntotestiosuuksiin! Osallistuminen on helppoa: Jätä 7.9.2015 mennessä kommenttiboksiin sähköpostiosoitteesi ja linkkaa arvonnasta jossain valitsemassasi sosiaalisen median kanavassa (esim. Facebook, blogi, Instagram, Snapchat...). Arvon liput 8.9 ja ilmoitan sitten voittajalle. 

Lisätietoa tapahtumasta löydät osoitteesta www.treenipaiva.fi. Arvontaonnea ja aktiivista päivää sitten vain! Toivottavasti nähdään Treenipäivässä! 

Ansku


Liput tarjoaa Treenipäivä