perjantai 30. lokakuuta 2015

Helppo mukaan otettava välipala


Ajattelin joskus, että pysyn hoikkana tai jopa laihdun, jos en syö niin usein. Saatoin jättää aterioita välistä silloin, kun tiesin päätyväni synttärikakkua leikkaamaan tai ravintolaillalliselle.

Eihän se näin mene, vaikka niin voisikin kokonaiskalorimatemaattisella logiikalla päätellä. 

Kroppa on fiksumpi. Aineenvaihdunta hidastuu ja pysähtyy, mikäli keho ei saa polttoainetta.

Huomaan edelleenkin ajoittain, että on saattanut mennä aivan liian pitkä aika viime ruokailusta. Opiskelupäivät kotona on tästä hyvä esimerkki. Aamupalan jälkeen voin unohtaa syömisen pitkäksi aikaa. Teen koulutehtävää ja välillä muita juttuja niin intensiivisesti, että kun mies viideltä iltapäivällä ihmettelee kiukkuisuuttani, tajuan, että olen syönyt ehkä kymmenen, yhdentoista aikaan päivällä. 


Säännöllinen ruokailurytmi on tärkeä asia, mutta joskus välipaloja on vaikea ottaa evääksi mukaan. Aika monet jutut pitäisi säilyttää viileässä tai kuljettaminen on vaikeaa. Pähkinät ja raakapatukat on loistava idea, mutta nyt olen löytänyt yhden välipalavaihtoehdon lisää kun sain testiin Voimaruuan 360 Wholefood-smoothiepohjapusseja.

Kätevä keksintö, ja helppo ottaa vaikka töihin tai kouluun mukaan. Sitten vain sekoittaa esimerkiksi shakerissa veden kanssa ja hörppää pois sellaisenaan. Mikäli käden ulottuvilla on blenderi, voi sekaan heittää mitä mielii.

Minä lisäsin kuvassa näkyvään annokseeni banaania sekä puolukoita, mutta voisi olla aika ihanaa myös muutaman mintunlehden, kylmän mantelimaidon ja jäisten mustikoiden kanssa. Pelkältään veteen sekoitettuna makuelämys jää melko tylsäksi, vaikka onkin pullollaan hyviä ravintoaineita.  

Pussi sisältää mm. heraa, mantelia, kaakaota, kookosta, pellavansiementä, auringonkukansiementä, seesaminsiementä, chiansiemeniä sekä psyllium-kuitua. 


Mikä on sun näppärä, mukaan otettava välipalasi? 



Saatu testiin blogin kautta

torstai 29. lokakuuta 2015

Musta talvirotsi



- En aio ostaa tätä edullisempaa versiota takista, vaan olen ilman siihen saakka kunnes löydän sen oikean, mokkaisen, julistin tuossa ihan vähän aikaa sitten kaimalleni Zarassa. Sitten kului kaksi viikkoa. Mieheni ilmoitti takin tarpeesta. Matkalla Marks&Spencerille vilkaisin Cubuksen näyteikkunaa. Siellä sellainen oli. Sellainen melkein täydellinen talvirotsi, muttei sitä mokkaa kuitenkaan. - Mä koitan tota ihan piruuttani, sanoin paluumatkalla kun Jani kantoi tyytyväisenä pussissa omaa uutta, ihan helkkarin hyvännäköistä takkiaan. - Jos toi malli ei vaikka sovikkaan mulle ollenkaan. Sitten ei tarttis haaveilla enään. 

Olihan se ärsyttävän hieno ja istuikin aika kivasti. Jätin takin kauppaan mutta jo liukuportaissa loin kaipaavia katseita sen suuntaan. Kotona alkoi raivokas googlailu. Dieseliltä ei kaivattua mallia löytynyt, Asokselta sen olisi saanut sievoiseen 800€:n hintaan ja Acnen takista tarvitsisi pulittaa päälle kaksi tonttua. - Unohdan koko takin, suunnittelin. Maanantaina ajelin töistä kotiin, mutta kotipihan sijaan löysinkin itseni Cubuksen kassajonosta. Musta rotsi sujahti ostoskassiin ja minä lähetin äimistyneen viestin Janille: Miten tässä näin kävi? - Ehkä Tia-kohtaustyyppistä, mies epäili.

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Hattu H&M
Laukku Aleksi 13
Takki Cubus
Pusero Gina Tricot
Farkut Nudie Jeans
Kengät saatu Eccolta


Minä ja takkini lähdemme kohta kohti Pasilaa. Illalla on tiedonhankinnan kurssi. Mukavaa loppuviikkoa tyypit!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Säihkyvä kynsilakka-arvonta

Minusta maanantaipäivään tarvitaan hippunen säihkettä ja kimallusta, varsinkin kun pikkujoulukausikin on jo aivan aivan nurkan takana, puhumattakaan tästä pimeydestä joka kellojen käännön myötä lävähti päin pläsiä märän rukkasen tavoin.

Lumene lähetti muutaman kauniin sävyisen lakan, mutta koska hoitajatar-ihmisenä pääsen niin aniharvoin niillä leikittelemään, lähdin tiedustelemaan olisiko jollakulla siellä tarvetta näille? Äkkiseltään ajateltuna voisi näyttää aika kauniilta joulunpunainen aluslakka ja kärkiin dipatut glitterit, vai mitä? 


Siispä, laitetaan arvonta käyntiin. Jätä kommenttilaatikkoon postaustoive tai jokin muu terveinen sekä sähköpostiosoitteesi 29.10 mennessä niin minä arvon nämä kaksi kaunista kynsilakkaa* piristämään jonkun päivää. 

Tsempit viikkoon! Sitä tarvitsee ainakin allekirjoittanut... Taisin nukkua viime yönä noin kaksi tuntia ja kello neljältä aamuyöllä sängyssä pyörien ei juuri naurattanut. Mutta eiköhän se tästä taas.


*Saatu blogin kautta

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mietteitä ja mustaa nahkaa



Huomenta. Tänään on vallan mukava aamu. Silmissä tuntuu kymmenen tunnin yöunet ja meitsi heräsi ilman herätyskelloa. Se jos mikä on luksusta. Pötköttelin sängyssä pitkään, ilman kiireen häivää. Luin Veeran blogikirjoituksen, samaistuin ja nousin sitten laiskasti ylös tähän koneen ääreen. Sytytin kynttilät ja naurahdin mielessäni jouluiselle astetelmalleni. Okei, olen vähän ajoissa mutta myönnettävä on, että pari havua, iso männynkäpy ja puutähdet näyttävät kynttilöiden kanssa aika somalta ja luovat lämmintä kodikkuutta. Jani puuhaa tuossa vieressä. Tekee aamiaista, keittelee kanelikahvia ja koira mutustaa luuta matollaan. Toinen tuhisee pöydän alla.

-Voisin alkaa sellaiseksi kodinhengettäreksi, tuumasin äsken.
- Tässä on sun cafe latte. Haluutko siihen vähän raakakaakaota päälle? Vastasi mies. Hän taitaa olla meistä sittenkin se kodinhengetär. Mutta ihan vakavasti puhuttuna. Kuinka mielekästä olisi tehdä töitä kotona omaan tahtiin ja pitää luovia taukoja samalla kodistakin huolta pitäen. Tiedättehän? Pölyjä pyyhkimällä selkä vetreäksi. Ajoittaiset kodin ulkopuoliset keikat toisivat sitten vaihtelua.


No, huomena siinä on taas vaihtelua kerrakseen kun muutaman vapaapäivän jälkeen ajelen aamulla seitsemäksi töihin. Tämä ja viime viikonloppu vahvistivat entisestään fiilistä, että haluan tehdä tulevaisuudessa sellaista työtä, joka ei keskity viikonloppuihin. Tuntuu niin fantastisen normaalilta kun saa herätä oman miehen vierestä sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna. Tehdä yhdessä juttuja ilman kiirettä. Siihen mä haluan tulevaisuudessa tähdätä. Se on arjen luksusta.

Mukavaa sunnuntaita tyypit.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Hyvinvointi-inspiraatio: Marjo "Maiju" Kauppila

Pullollaan positiivisuutta ja hyvää mieltä. Energiaa kuin pienessä kylässä. Sillä tavoin lähtisin kuvailemaan pientä ja pippurista Maijua, jonka iloisesta elämänasenteesta voisi moni hyötyä. Maijun mukaan positiivinen asenne avaa mahdollisuuden nähdä pienetkin kauniit asiat elämässä.


Kysyin Välipalat - virtaa superfoodeista kirjan tekijältä kaksitoista hyvinvointiin liittyvää kysymystä:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi tarkoittaa minulle elämänlaadun parantamista. Koska ikää alkaa jo olla (kohta 53-v), koen entistä tärkeämmäksi myös itsestä huolehtimisen. Olen Durasell-pupu joka ei pysy paikoillaan, joten on pakko pitää itsestään huolta. Näin jaksan olla liikenteessä.

2 Miten motivoit itseäsi liikkumaan ja syömään terveellisesti?

Minun ei tarvitse enää nykyään kauheasti motivoida itseäni. Koska olen "harrastanut" tätä jo monta vuotta, on näistä asioista muodostunut minulle jo elämäntapa.

3 Mitä hyötyä on positiivisesta suhtautumisesta elämään?

Positiivisilla ihmisillä on aina sata kertaa hauskempaa. Haluan elää elämäni hymy huulilla ja nauraa kilpaa auringon kanssa. Minusta tuntuu, että minut on luotu tähän maailmaan tuomaan iloa muille.

4 Parhaat vinkkisi positiviseen elämänasenteeseen?

Yritä löytää jokaisesta asiasta aina se positiivinen puoli. Tiedän, että elämässä voi sattua kaikenlaista vaikeaa, mutta suuresta osasta asioista voi löytää aina sen pienen pilkahduksen myös hyviä puolia. Aina on joku  jolla menee vielä huonommin. Se pitäisi muistaa vastoinkäymisten hetkellä. Hymyile ja elämä hymyilee sinulle takaisin on minun mun mottoni.

5 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Ssellaista ruoka-ainetta ei taida olla olemassakaan, mistä en haluaisi luopua koskaan. Olen muuttanut ruokavaliotani noin neljä vuotta sitten ja perusta on sama. Mutta olen aina valmis tekemään parempia muutoksia siihen.

6 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Syön 4-5 kertaa päivässä. Aamupalani on erilainen arkisin kuin viikonloppuisin. Syön hyvin paljon vihreää ja suosin paljon marjoja ja hedelmiä.
Aamulla: Gluteeniton kaurapuuro marjojen ja hedelmien kera, lisukkeena mantelimaitoa (tai gluteeniton sämpylä kera kahvin).
Lounas: Syön usein keittolounaan, kalaa tai broileria kasvisten kera.
Välipala: Smoothie, tuorepuuro tai chiavanukas
Päivällinen: Usein samat vaihtoehdot kuin lounaalla.
Illallinen: Voi olla hyvin samantyyppistä kuin välipala.

7 Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Vältän ehdottomasti vain gluteenia, koska minulla on keliakia. Muuten yritän vältellä maitoa, mutta sen suhteen en ole ehdoton. Yritän syödä terveellisesti, mutta en ruoski itseäni jos joskus teen jonkun huonon valinnan.

8 Suositko superfoodeja tai ravintolisiä?

Syön myös superfoodeja, tosin pidän myös suomalaisista superfoodeista eli muun muassa gluteeniton kaura ja marjat on oikeastaan päivittäin ruokavaliossani mukana. Ravintolisiä käytän satunnaisesti. Keliakian takia joudun kiinnittämmään huomiota tiettyjen vitamiinien saantiin, joten nautin terveellisen ruokavalioni lisäksi purkista D-vitamiinia ja B12-vitamiinia, koska keliakiassa vitamiinit eivät imeydy yleensä niin kuin muilla ihmisillä.

9 Miten rentoudut?

Rentoudun hyvin harvoin, mutta sitten kun rentoudun menen mökille ja makaan sängyllä katsellen IPadilla ohjelmia erilaisten verkkopalveluiden kautta.

10 Mikä on paheesi?

Minun paheeni on varmaan se, että en ehdi siivoamaan kotona eli kiireisestä elämästäni johtuen koti on usein siivoamatta.

11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Maijulle?

Sanoisin teini-ikäiselle Maijulle, että "älä katso ihmisen ulkonäköön, vaan katso ihmisen sisimpään, sillä ihmisen sisin on tärkeintä". Opin sen kyllä jo aikaisessa vaiheessa.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Haluan sanoa kaikille, että muistakaa olla itsellenne armollisia. Älkää ruoskiko itseänne huonoista valinnoista. Yhdellä huonolla valinnalla ei ole mitään merkitystä, jos pääsääntöisesti tekee hyviä valintoja Opin tämän itse vasta muutama vuosi sitten.


Mikä haluat tutustua ihanan Maijun ajatuksiin tarkemmin, klikkaa hänen Pinkit korkokengät-blogiinsa tai vaikka Youtube-kanavalle, josta löydät Tädit tubettaa-latauksia. Klik klik!

Hyvää viikonloppua!


Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, PetrinKaisan, Marian, Jarin, Sadun, Ainon, Brädin sekä Jukan mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

torstai 22. lokakuuta 2015

Hyppää pois mukavuusalueelta. Voit löytää itsestäsi uuden vahvuuden

En tiennyt keskiviikko-aamuna että juuri silloin olisi se päivä, kun meikäläinen katsoo maailmaa väärinpäin, eri vinkkelistä. Tai siis, jumppasalia pää alaspäin. Personal trainerini Sirja keksi että nytpä laitetaan rouva Kasanen ruotuun ja laitetaan se seisomaan päällään. Voi pojat, se oli omituista. En sitten millään meinannut hoksata kuinka ne kintut on mahdollista nostaa ylös, kun koko ruhon paino on päälaella ja vähän käsilläkin. Suoraan sanottua pelotti ihan pirusti. Mutta nyt janoan lisää treeniä tähän vähän ärsyttäväänkin harjoitukseen! Taisin jäädä koukkuun (koirien kauhuksi testasin äsken. Puhelin soi juuri kriittisellä hetkellä, mutta säilyin kuitenkin hengissä). 

Pelosta tuli mieleeni. Joskus on tarpeellista tehdä asioita jotka pelottaa. Tai ainakin sellaisia juttuja, joiden avulla poistutaan omalta mukavuusalueelta. Näin omat rajat saattavat venyä ja jopa muokkautua positiivisesti. Voi löytää itsestään täysin uuden puolen tai vahvuuden joka on ollut piilossa.

Minä koin tänä vuonna Meksikossa oman hurjimman kokemukseni, mitä tulee mukavuusalueelta poistumiseen. Olen aina kammoksunut tukehtumisen tunnetta - jopa siinä määrin että jo pelkkä ajatus laitesukeltamisesta saa sydämen jättämään lyöntejä välistä. Entisen poikaystävän jekku heittää peitto pääni päälle ja kaapata siitä sitten karhunhalaukseen ei saanut aikaan kivaa väristystä vaan kuolemanpelon. Tukahduttava tunne valtasi koko kropan ja pakokauhu oli lähellä. 

Voitte siis vain arvata mitä ajattelin kun Meksikolainen snorklausoppaamme vei meidät tutustumaan luoliin. Ensin en edes ymmärtänyt että meidän oli oikeasti tarkoitus uida niihin! Vedenpinta. Luolan yläreuna. Näiden välillä noin kymmenen senttiä ilmaa. Ahdistus. Jostain sain kuitenkin voimaa lähteä yrittämään. En ehkä kehdannut jänistää. 

Snorkkeli raapi luolan kattoa kun uin pimeyteen taskulamppu kädessäni. Tunsin jokaisen sydämen sykähdyksen ja huomasin hengityksen kiihtyvän ja muuttuvan koko ajan pinnallisemmaksi. Paniikki oli lähellä. Sain käyttää jokaikisen voimavaran rippeenkin jonka löysin, keskittyäkseni rauhoittamaan vähän liian tiiviin hengitykseni. Olisin hukkunut jos olisin panikoinut ja lyönyt pääni luolan röpeliäiseen kattoon ja tippukivimuodostelmiin. 

Jossainvaiheessa katto nousi korkeammalle. Pääsin kunnolla vedenpintaan kuulostelemaan oloani ja mikä tärkeintä, hengittämään kunnolla ilman snorkkelia. Opas ui kuitenkin jo kauempana edellä ja perässä oli syytä pysyä. Poikkesimme vielä lepakkoluolaan ja uimme siitä pikkuhiljaa takaisin lähtöpisteeseen. Siellä vihdoin rentouduin. Olin aivan poikki ja taisin vähän täristäkin kun intoilin Janille kuinka olin ylittänyt itseni. Olo oli epätodellinen.

Ei se tukehtumiskammo ja pelko mihinkään ole kadonnut, mutta oli tärkeä huomata pystyvänsä hallitsemaan omaa kehoa, omia ajatuksia ja tätä kautta omaa tunnetilaa. 

Mukavaa torstaita!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Laskutus ilman y-tunnusta

Onhan siitä jo aikaa, kun soittelin verotoimistoon ja googlettelin miten olisi järkevintä toimia laskutuksen suhteen satunnaisten työ- tai juttukeikkojen sattuessa eteen. En oikein löytänyt mieleistäni vastausta mutta keväällä kuulin kaverilta, että Kevytyrittäjyyspalvelu Ukko.fi olisi varsin toimiva ratkaisu kaltaiselleni ilman y-tunnusta satunnaisesti muita töitä tekevälle. Laskutin keväisen tiedotuskeikan Ukko.fi:n kautta ja totesin palvelun sen verran näppäräksi, että voin hyvällä omallatunnolla suositella sitä muillekin. Aion käyttää Ukon palvelua itsekin jatkossa, aina siihen saakka, kun ehkä jonain päivänä alan ihan oikeaksi yrittäjäksi ja hankin sen tunnuksenkin. Tällä hetkellä Ukko.fi kuitenkin on ja pysyy.  


Olen tietokoneiden ja kaikenlaisten ohjelmien kanssa yleensä aina ihan pulassa, en jotenkin hahmota miten ne toimivat. Mutta hei, laskutin ensimmäisen kerran täysin onnistuneesti, ihan ilman mieheni apua (saatoin ehkä hiukan konsultoida palvelua suositellutta ystäväistäni, mutta hyvin vähän koska palvelu toimi oikeasti loogisesti). 


Homma toimii suunilleen näin: Kirjaudu sisään. Toimita verokortti. Itse otin omasta sivutulokortistani kuvan ja latasin sen palveluun. Etsi käsiisi laskutettavan laskutustiedot. Luo lasku ja odottele maksua. 

Jos oman yrityksen perustaminen ei kannata, olet opiskelija tai freelancer tai vaikka kaltaiseni oman päätoimisen työn lisäksi sivutöitä tekevä tyyppi, kannattaa tutustua Ukko.fi:hin.

Kivaa viikon jatkoa!


Sponsoroitu

tiistai 20. lokakuuta 2015

Pastellivalo

Tässä syksyssä parasta on ollut valo. Se tuo mieleeni pastellin sävyisen, ihanan Intian jossa kävin joitakin vuosia sitten rakastumassa mieheeni. Vaikka meidän valomme on vaaleanpunaisen sijaan kellertävä, siinä on kuitenkin sitä samaa vivahdetta. Sittenkin, vaikka kaikki ne tuoksut puuttuvat ja ilma on paljon viileämpi. Jos syksyt olisivat aina tällaisia, voisin kutsua itseäni syksyihmiseksi. 


Hitsi miten kiva viikonloppu takana. Niin kiva, että vielä näin tiistai-aamunakin hymy pyrkii suupieliin, vaikka kello on liian vähän ja sänky tuntuu liian houkuttelevalta. Mutta miten hauskaa oli olla vain! Koko viikonloppu. Pitkästä aikaa hengata, käydä salaatilla ja kahvilla, ostaa farkkuja yhdessä miehen kanssa. Keskustella. Viihdyn mieheni kanssa tosi hyvin ja haluan mielelläni viettää aikaa yhdessä. Mutta näin mukavaa viikonloppua ei ole kuitenkaan ollut aikoihin. Ihminen tarvitsee lataavaa toimintaa jotta jaksaisi paahtaa arjessa. Viikonloppu oli juuri sellainen.


Tällä viikolla fokukseni keskittyy juttuun, josta lupaan vinkata teillekin kunhan homma on ajankohtaisempi. Mutta sanon sen verran, että se on askel erittäin hyvään suuntaan ja olen mahdollisuudesta äärettömän kiitollinen ja onnellinen.

Koulutöitäkin pitäisi paahtaa menemään, nimittäin työpäiviä sairaalalla on vain kaksi. Saattaakin olla pienen pieni mahdollisuus, että ehdin tällä viikolla ehkä jopa rötvätä makuuasennossa sohvalla (tätä ei tapahdu juuri koskaan), ja viikonloppuna pääsen tapaamaan erästä aivan uutta henkilöä. Siis ihan upouutta koko maailmassa. Ystäväpariskunnan pikkuinen syntyi viime viikolla, ja olen päässyt ihastelemaan häntä vasta valokuvista, mutta nyt vihdoin pääsen sanomaan ihan käsipäivää.


Kivaa päivää sullekin. Vietä hyvä tiistai!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Herkullisin ja terveellisin aamiainen viikonloppuaamuihin


Se on maukas, se on helppo valmistaa, täynnä hyviä ravintoaineita ja mikä parasta, lihottavat hiilihydraatit puuttuvat! 

Uunissa valmistettava munapaistos on helppo varioida omaan makuun sopivaksi. Me olemme herkutelleet äärimmäisen iisillä munan, parsakaalin sekä emmentaljuuston yhdistelmällä jo monena aamuna, mutta tänään meidän mestarikokkimme heitti luovuuden peliin ja tuloksena on ruokaisa lohi-pinaatti-chilivuoka näin rauhallisen sunnuntain kunniaksi. 

Kahden nälkäisen tai neljän pikkunälkäisen munapaistos valmistui näin: 

Ainekset: 
6 kananmunaa
Loraus (noin 1 dl) luomu punaista maitoa 
200g lohta (me käytimme kypsää)
60g tuoretta pinaattia
Kourallinen emmentaljuustoa
½ chili pilkottuna
Mustapippuria

Laitan uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoitan munat ja maidon, lisään mustapippuria sekä chilin. Asettelen voideltuun vuokaan lohenpalat ja niiden päälle pinaatit. Kaadan komeuden päälle munamaitoa ja ripottelen päällimmäiseksi juustoraasteen. Paistan uunissa noin 20 minuttia tai kunnes keskusta on hyytynyt ja pinta on kauniin kullanruskea. 


Rentoa sununtain jatkoa!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Kahvijuttu


Tänään on jo viides päivä putkeen kun nautiskelen kahvia. Ennenkuulumatonta. Vihreä tee ehti jäähtyä valkoiseen posliinikannuun, kun meikäläinen se vain imi sieraimiinsa kanelin tuoksua kahvistaan.

Pelkkä sumppi itsessään ei kiinnosta. Taikasanoja on kaksi: Kardemumma sekä kaneli. Ne saavat veden herahtamaan kielelle. Kardemummakahvia en ole yrityksistäni huolimatta vieläkään saanut. Kuvan kupillinen on maustettu kanelilla, koska Stockmannilla sijaitsevassa Fazerin kahvilassa henkilökunta ei ollut varautunut kardemummakahvin tarpeeseen, jota minä ja Christina akuutisti torstaina podimme.

Tänään aion käydä kaupassa ja kun seuraavan kerran istun tähän koneen äärelle, vieressäni höyryää kupillinen kardemummakahvia. Mikä onkin aika jees, koska luin juuri että kardemumma parantaa ruuansulatusta, virkistää, auttaa ilmavaivoissa, poistaa limaa sekä kofeiinin haittoja. Ei kanelikaan huonoksi vaihtoehdoksi jää muistia ja keskittymiskykyä parantavilla  ominaisuuksillaan. Lisäksi se tehostaa aineenvaihduntaa, säätelee positiivisesti verensokeria ja on hyväksi ruuansulatuselimistölle sekä mielialan vaihteluille. Vink vink miehet, joiden vaimot ovat ärtsyjä tiettyyn aikaan kuukaudesta...

Ihanaa viikonlopun jatkoa tyypit!

torstai 15. lokakuuta 2015

Häivähdys violettia



Torstaita! Viikko on lipunut eteenpäin vauhdilla. Siinä määrin jopa, että eilen koulutehtäviä tehdessä piti keskenkaiken heittää sängylle selälleen ja vain hengittää. Nenän kautta, sisään ja ulos. Rauhassa. Olon helpotettua kasasin sekavat ajatukseni, mietin to do-listan järjestystä, päätin peruuttaa yhden tämän viikkoisen menon ja sitten jatkoin taas astetta kirkkaammalla mielellä. 

Sain kuin sainkin tehtyä kaiken mitä olin suunnitellut. 

Lähden tuota pikaa taas Helsinkiin. Poikkean eräässä tilaisuudessa ja kulutan loppuillan koulunpenkkiä. Sitten puksuttelen junalla kotiin, nukun toivottavasti uudistavat yöunet ja ajelen heti aikaisin aamulla takaisin stadiin. Huomenna on kiire aikataulu. Lupauduin tekemään pitkästä aikaa mallikeikan ja sitten ryntään pää kolmantena jalkana I love me-messuille bloggaajakirppikselle asettelemaan myytäväksi päätyneitä vaatteita pöydälle. Nähdäänkö siis huomenna Messukeskuksessa? 

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Kivaa loppuviikkoa!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Onko vatsan pömpötys normaali reaktio ruokailun jälkeen?

Uhh. Littanan vatsan tilalla on jokin pallomainen muodostelma. Se kouristelee ja nipistelee, tuntuu ilmavalta. Ilmaa tuntuu karkailevan kummastakin päästä. Närästääkin. Seuraava päivänä vatsa on ripulilla ja kolmantena kovalla. Neljäntenä päivänä vihdoin helpottaa. Vatsa litistyy ennalleen ja sen toiminta on normaalia. 

Kyse ei ollut mistään sen kummemmasta, kuin viime viikon maanantain herkkupäivästä - postauksen kuva taas on napattu erään pitsaillan jälkeen loppukesästä. Ruokavaliomuutosten jälkeen pötsini on voinut pääasiassa hyvin. Olen ylipäätään voinut paljon paremmin kun jätin sokerin pois, ja keskityin rakentamaan puhtaan ja ravinnerikkaan ruokavalion itselleni sekä miehelleni. 

Tuo mainitsemani maanantai oli yksi niistä ajoittaisista poikkeuksista, joita eteeni on tullut. Höttöhampurilaiset, sokerikarkit ja ravitsemuksellisesti huonolaatuiset ranskikset sekä pitsat jätin ruokavaliostani pääasiassa pois jo kauan aikaa sitten. Jokaisen poikkeuksen jälkeen kuitenkin mietin, miksi? Miksi haluan haalia taas tuon tuokalan olon riesakseni? Miksi kiusaan suolistoani ja koko kroppaani huonolla ravinnolla, joka ei oikeastaan ole ravintoa ollenkaan?


Ainut syy on ilmeisesti se, että se on "normaalia". Tässä yhteiskunnassa katsotaan vinoon ihmisiä, jotka haluavat keskittyä puhtaaseen ja oikeaan ravintoon. Keskustelin kerran kollegani kanssa avokadolla, spirulinalla sekä lehtikaalilla höystetystä viherpirtelöstä, kun paikalla ollut kolmas henkilö tiedusteli kyllästyneesti huokaisten, miksi te ette voi syödä normaalisti? Tämä on minulle normaalia, vastasin. Ravitsen kroppaani viherpirtelöllä joka päivä. 

Niinkuin tuon taannoisen maanantain jälkeen kirjoitin täällä blogissanikin, satunnainen hampurilainen ei vielä vie ojasta allikkoon. Mutta sen lisäksi tarjoiltavat ranskalaiset ovat jo liikaa. Kropalla on jo täysi työ selviytyä hampurilaisen vehnästä - joka muuten vaikuttaa sydänlääkäri William Daviksen mukaan ihmisen opiaattireseptoreihin aivoissa aiheuttaen mielihyvän tunteen. Tämän keskushermostollisen vaikutuksen ansiosta ihmiset kokevat jopa vieroitusoireita kun yrittävät jättää vehnän puputtamisen vähemmälle. 

Entä sokeri sitten? Aikamoista myrkkyä. Muistan lukeneeni rottakokeesta, jossa sokeri koukutti helpommin kuin kokaiini. En ole kokeillut kokaiinia, mutta sokeririippuvuuden myönnän. Vieroitusoireet ovat kohdallani pahemmat kuin nikotiinilla - jota tosin en enään ole imenyt elimistööni aikoihin. 

Aika monella meistä on esimerkiksi gluteiiniyliherkkyys. Se ei ole sama asia kuin keliakia, vaan tarkoittaa sitä, ettei suolisto osaa käsitellä oikein syömäämme. Se aiheuttaa mm. vatsan turpoamista, ilmavaivoja, kipua, närästystä sekä väsymystä lihomisesta puhumattakaan. Teollistumisen myötä ruokavaliomme koostuu sellaisista palasista, joita ruuansulatuselimistömme ei ole tottunut käsittelemään. Evoluutio ei ole pysynyt perässä. 

Hiivasieni tykkää sokerista. Ruuansulatuselimistöön päätyneet sokerit aiheuttavat käymistilan, joka tuntuu tukalana olona. Se myös aiheuttaa voimakkaita verensokerivaikutuksia, sekä lihottaa. 

Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon sinä syöt sokeria ja vehnää?  Oletko kiinnostunut siitä, mitä laitat suuhusi? 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kiinnostavia asioita


Harmaa. Siis pukeutumisessa, ei taivaalla. Ensimmäinen ihastuminen tapahtui häidemme alla, kun pohdimme kaasojen asuvalintoja. Hopeanharmaa oli teemavärimme. Sittemmin unohdin kauniin hiirenharmaan sävyn, mutta tänä syksynä tuntuu siltä, että haluaisin pukeutua siihen jatkuvasti. Nyt haaveilen sellaisesta oikein paksusta ja pörröisestä, reilun kokoisesta harmaasta villapuserosta JOKA EI KUTITA. 

Espanjan kieli. Onko kauniimpaa? Syyttävä sormi osoittaa alkuvuoden Meksikon matkaa, sekä vähän Enrique Iglesiaksen Bailando-biisiä, joka muuten on tooodella kaukana siitä teiniaikojeni Paradision saman nimisestä, jonka lauloi sinihiuksinen nainen. Käsi ylös, kuka muistaa sen? Anyway, haaveilen espanjankielen kurssista, mutta ainakaan nyt siihen ei aika riitä. 


Kiitollisuus. Palautin kiitollisuusharjoitukset elämääni taas hetken tauon jälkeen. Tänäänkin olen saanut olla kiitollinen jo ties kuinka monesta asiasta. Ja se tuntuu huippuhyvältä. Terveyskirjaston nettisivustolta selviää sen olevan vastalääke negatiivisille tunteille. Sivusto kirjoittaa kiitollisuuden myös merkitsevän, että emme ota asioita itsestään selvinä ja annettuina, vaan osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on. Erittäin kiehtova asia. Tästä haluan lukea jossain vaiheessa lisää. 

Syysflunssa. Onko todellakin hyvien elämäntapojeni ansiota etten ole vilustunut, vaikka tapaan päivittäin flunssaisia ihmisiä ja kausi on pahimmillaan? Ennen sairastin perinteisesti noin kaksi flunssaa vuodessa. Vinkkini ovat: Liiku paljon, juo paljon, syö runsain mitoin kasviksia ja marjoja, jätä sokeri pois - enkä tarkoita tällä vain sitä valkoista - ja muista inkivääri. Kunnon palanen joka päivä, niin keho jaksaa taistella viruksia vastaan. Ja tietysti, hörpi vihreää teetä. 


Herkkyys. Kuinka helpottavaa onkaan nyt kun ymmärrän itseäni paremmin. Kaikenlaiset kummalliset fiilikset ihmetyttivät pitkälle aikuisikään asti, kunnes sitten jossain törmäsin artikkeliin erityisherkkyydestä. Äärimmäisen kiehtova ja kiinnostava asia. Niinkuin kiitollisuudestakin, tästäkin aiheesta janoan lisätietoa. Melkein puoliväliin kahlattu kirja odottelee lukijaa. Vielä kun löytyisi sitä aikaa. 

Kardemummakahvi. En ole varsinaisesti kahvin ylin ystävä, siksi tämä kohta tuli itsellekin yllätyksenä. Olen kuitenkin kokenut kummallista kahvinhimoa toissapäivästä asti. Eilen se tarkentui kardemummakahvinhimoksi, mutta kardemumman puutteessa tyydyin kanelikahviin. Join sitä tänäänkin. Outoa. 

Viimeisin, muttei vähäisin: Musiikki. Tarkemmin sanottuna Maija Vilkkumaan vanhat biisit sekä uusi Lissu ja mä. Lisäksi Apulannan uusi kappale Valot pimeyksien reunalla on erinomainen. Kun olin teini, en juuri muuta kuunnellut kuin Vilkkumaan Maijaa. Nyt uuden levyn myötä löysin mimmin taas ja olen fiilistellyt, vähän nostalgisoinutkin vanhojen biisien äärellä. Nimim. se olin minä joka ajoi autolla sun ohi vähän liian kovaa moottoritiellä ja lauloi kurkku suorana:  


Mä söisin ja joisin ja valvoisin aina vaan ei siihen kukaan kuolis, se olla voisi se oisi niin ihanaaaaaaaa... 


Kivaa viikkoa ihmiset!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Bloggaajan vapaapäivä



...ei tarkoita vapaata blogista, huomasin eilen. Toissapäivänä olo oli nuutunut, selvästikin levon tarpeessa. Empiirisen tutkimustyön jälkeen päätin pitää perjantain vapaana. Ei koulujuttuja, ei edes treeniä. Paljon sohvaa ja vaakatasoa, kirjoja sekä lehtiä. Päätin jättää välistä myös erään vaateliikkeen juhlat. Kekkerit olisivat periaatteessa kyllä kiinnostaneet, mutta junamatkat tuntuivat siihen hätään hukkaan heitetyltä ajalta. Sitä paitsi jos jotain olen viime vuosista oppinut, niin sen, että kun kroppa antaa ensimerkkejä väsymyksestä, sitä kannattaa tottavie kuunnella. Heti, eikä vasta sitten kun tämä ja tuo tehtävä on tehty. Se on nimittäin aivan loputon suo ja rajan vetäminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. 


Niin siinä kuitenkin kävi, että aamun ensimmäiset tunnin vierähtivät läppärin kansi avoimena, nenä ruudussa kiinni. Oli nimittäin taas Hyvinvointi-inspiraatiopostauksen aika. Mutta kirjoitin jutun mielelläni. On ihanaa päästä lukemaan ihmisten ajatuksia hyvinvoinnista ja saada itsekin käyttökelposia vinkkejä. 

Puolen päivän jälkeen kasasin peiton syliini kiikuttaakseni sen sohvalle. Sitten keitin pannullisen vihreää teetä. Nappasin käsittelyyn Jutan voimakirjan, tiedotin tästä Instagramissa - ja chattasin samalla työvoimatoimiston kanssa. Ei ehkä paras mahdollinen tapa rentoutua, myönnän. 


Kun illalla oli jo pimeää, pujotin koirien kaulaan nahkapannat. Tuntui hyvältä haukata vähän happea. Tuntui hyvältä kävellä rauhallinen lenkki miehen kanssa pitkästä aikaa yhdessä. Mietittiin, että tänään tehdään kiitollisuusharjoituksia. Nukkumaan mennessäni kiitin niistä muutamista hetkistä jolloin tavoitin rentouden. 

Rentoa viikonloppua, ihmiset!

perjantai 9. lokakuuta 2015

Hyvinvointi-inspiraatio: Jukka Harju

On hienoa että tästä maasta löytyy ihmisiä, jotka kokevat hyvinvointiasiat itselleen niin tärkeiksi, että pitävät niistä puhumista ja niistä tiedoittamista suorastaan elämäntehtävänään. Yksi tällainen henkilö on Jukka Harju. Terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntija, valmentaja, yrittäjä ja kirjailija.


Kysyin tältä hyvinvoinnin monitoimimieheltä kaksitoista kysymystä:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Tällä hetkellä tukilihas- ja liikkuvuustreenit ovat minulle itseasiassa pakollisia. ”Entisessä elämässäni” treenasin perinteisesti kovaa, en juuri huoltanut kehoa, tein reilu 550kg yhteistuloksen voimanostossa ilman varusteita, samalla kamppailin ja pelasin salibandyä. Liikkuvuus oli aika heikko, tukilihaksista ei tietoakaan ja se sitten kostautui…

Yhdessä maastavedossa nikamat vähän liikahtivat. Pari päivää kävelin vaivalloisesti ja ajattelin että kyllä se siitä. Mutta ei se mennyt ohi, vaan pian en saanut sukkia jalkaan. Menin osteopaatille joka ensin laittoi nikamia paikalleen ja sitten testaili syviä lihaksiani. Niitä ei ollut…

Magneettikuvassa todettiin pieni pullistuma ja ainut tapa pysyä toimintakykyisenä, oli opetella miten tukilihaksia todella treenataan toiminnallisesti ja miten keho pidetään elastisena ravinnolla ja treenillä. Haluan paitsi että selkäni pysyy terveenä, lisäksi pystyä tekemään koviakin kyykkyjä, vetoja, painia ja pallopelejä. Se on onnistunutkin hyvin. Kunhan teen huoltotreenit niin pysyn terveenä. Tästä onkin syntynyt myös paljon osaamista tähän alueeseen.

Muita syitä ovat mm. esimerkki lapselle joka tekee kaiken perässä. Jumppaamme paljon. Vähän aikaa sitten HopLopissa pikkuisemme meni vähän turhan isoon liukumäkeen, eikä uskaltanut tulla alas ja iski paniikki. Piti sitten juosta sellanen iso liukumäki ylös hakemaan häntä.

Ravinnon puolella tahdon osallistua jotta lapsenlapsillanikin olisi syömäkelpoista ruokaa. Haluan, että oikean ruuan tuotanto pysyy (tai pitäisikö sanoa muuttuu takaisin) kannattavana toimintana. Yhteiskuntamme ei kestä tätä mallia, jossa roskaruoka on halpaa ja oikea ruoka niin kallista, että kaikilla ei ole siihen varaa, eikä laadukkaan ruuan tuotanto enään kannata.

2 Vinkkisi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneelle, mistä aloittaa?

Ensimmäisenä, elä omaa elämää. On hyvä olla jokin tavoite tai missio, löytää merkitys omalle olemassaololle sekä luottamus ja usko itseensä (tämä vähentäisi stressiä joka on se suurin ongelma).

Sitten konkreettiset ajatukseni: Happi: On hyvä opetella hengittämään pallealla, ilman että sitä pitää miettiä JA tehdä riittävästi kevyttä liikuntaa (hyötyliikunnan lisäksi), joka ei hengästytä vaan lisää hapen määrää kehossa. Esimerkiksi pitkiä lämmittelyjä sekä jäähdyttelyjä silloin kun treenaa kovaa.  Nesteytys: On hyvä syödä salaatteja, kasviksia ja marjoja. Paljon. Juoda puhdasta vettä. Paljon. Uni: On hyvä varata kahdeksan tuntia joka yölle ja illan viimenen tunti ilman telkkua
ja kännykkää. Fiksu liikunta: Keho tarvitsee perusjuttuja. Se tarvitsee tietyn liikkuvuuden ja tukilihasten kunnon ollakseen terve. Sen päälle voi sitten urheilla. Puhdas oikea ruoka: Ottamatta kantaa siihen suosiiko rasva-, proteiini- vai hiilaripainotteista, niin syötäisiin ruokaa jossa on ravinteita.

Happi, nesteytys, uni ja liikunta ovat listalla ennen ruokaa siksi, että ne ovat mielestäni fysiologisesti tärkeämpiä ja niistä ei tarvitse kiistellä niin paljon kuin ruuasta. Jos ne eivät ole kunnossa, sitä on vaikea korjata ruualla. Jos väsyttää ja kroppa ei toimi, ei ehkä jaksa panostaa ruokaankaan.

3 Mikä on meidän suomalaisten suurin ongelma hyvinvoinnin saralla? Onko siihen ratkaisua?

Mielestäni pahinta on liiallinen ”uskonnollisuus”. Mennään hyvin yksipuolisesti johonkin juttuun mukaan. On se sitten liikunta tai ravinto. Ei tehdä objektiivisia mittauksia ja jopa loukkaantumiset sekä sairaudet selitetään pois oikeasti katsomatta, onko se oma ideologia itseasiassa aiheuttanut sen. Samaan kuuluu myös se, että uusia asioita ei ehkä opetella vaan mennään vanhoilla. Maslov taisi sanoa, että kuka on hyvä vasaran kanssa, näkee kaiken naulana: Se ilmenee niin, että mikä tahansa haaste tai tavoite henkilöllä on, tarjotaan sitä omaa ideologiaa, tutkimatta tai mittaamatta sitä sen enempää.

Liikuntaa ja ravintoa ajatellaan joko-tai meiningillä. Monet jättävät liikunnan kokonaan pois, koska meille on annettu kuva, että sen pitää olla todella rankkaa ja kovaa tai sen pitää olla jokin tietty laji. Toiset treenaavat psyykkisesti vaativiin töihinsä nähden liian kovaa, useasti yksipuolisesti ja ajavat kehon ylirasitukseen.


4 Minkälainen on ruokavaliofilosofiasi?

Olen ”Flexaterian” (termi lainattu Paul Chekiltä). Eli en ole absolutisti mihinkään suuntaan vaan joustava ja ruoka vaihtelee tilanteiden mukaan. Elämäntilanne, vuodenaika, treenikausi ja ympäristö muokkaavat sitä päivittäin.

Tässä muutamia periaatteita joiden mukaan syön: 90 % ”whole foods” (se 10 % on esim. juhlat ja tapahtumat jollon syön mitä tarjolla on ja sillon tällön syön mm. jäätelöä). Paljon kasviksia ja marjoja, reilusti yli kilo päivässä. Laatuproteiinit highlanderia, hirveä, kalkkunaa, karitsaa ja kananmunaa. Ostetaan pääasiassa tilalta suoraan, paitsi kalkkuna. Hiilihydraatinlähteinä käytän hedelmiä, tattaria, quinoaa, hirssiä, ohraa, joskus kauraa ja herkkuna joskus leipää. Rasvoina käytössä on oliivi-, macadamia- kookosöljyt sekä avokado. Paistamiseen voi. Lisäksi käytän siemeniä/pähkinöitä sekä paljon yrttejä. Ihan oman maan ja pihan satoa, sekä lähikaupan vihreistä yrteistä myös jauheisiin ja kapseleihin. Raakasuklaata ja luomusuklaata viikoittain. Lisäproteiinina käytän pääasiassa riisiproteiinia. Voimakausilla palautusjuomassani on heraisolaattia.

5 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Tämä onkin vaikea kysymys, en millään meinaa keksiä. Mietin miksi tämä on niin vaikea kysymys. Ehkä tämä ruokasysteemi on niin monipuolinen, että minkä tahansa yhden jättäsi pois niin ei se juuri vaikuta. Mutta kokonaisia kategorioita kuten liha tai hedelmät en kyllä jättäisi listalta. Smoothieta olen tehny 8 vuotta. Ne olisi aika hankala jättää pois. Hmm... Ehkä jos ihan pelkkää kehoa ajattelee, niin jäätelön voisin jättää pois ja tehdä vaan itse sorbetteja. Mutta en mä nyt taida absolutistiksi siinäkään alkaa :)

6 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Aamulla sotken joko lautasella tai blenderissä siemeniä (kuten chia, hamppu, kurpitsansiemen), marjoja, vähän hiutaleita, kasvisproteiinijauhetta, viherjauhetta ja yrttejä. Juon sitruunavettä ja kupin kahvia tai teetä. Lisäksi otan aamulla monivitamiinin, MSM:än ja omegaa. Lounaalla salaatti tai wokki jonka kanssa useimmiten on kananmunaa, kalaa tai kalkkunaa. Jos en ole kotona, tai en ole tehnyt eväitä, syön hedelmiä, pähinöitä ja ehkä kasviprotskupatukan, tai haen salaatin kaupasta. Välipalaksi taas smoothie tai protsku- ja viherjauhetta + yrttejä ja vaikka banaani. Tällainen setti menee aina treenin jälkeen myös). Iltapäivällä tehdään taas salaatti jonka kanssa on lihaa. Iltasella on nyt alettu tehdä chiapuuroa + marjoja ja proteiinijauhetta. Meidän kaksivuotias tykkää tästä ihan hulluna. Joskus sekoitan turkkilaiseen luomujogurtiin marjoja ja proteiinia. Lisäksi kuppi teetä ja useinmiten magnesiumia, omegaa, kelppiä ja sinkkiä.

7 Miten liikut ja kuinka usein?

Viimeiset kuusi vuotta olen vetänyt omaa Natural Bootcamp-treeniryhmää jonka kanssa venyttelen, rullailen ja teen tukilihas- ja ”primal movement” liikkeitä joka arkiaamu 8 kuukautta vuodessa. Nyt olen pari vuotta kouluttanut fascialiikkuvuutta ja rullailuja. Siinä tulee sitten itsekin vedettyä sellasia kolmen tunnin settejä aika usein.

Lisäksi käyn potkunyrkkeilemässä ja painimassa noin kerran viikossa, sekä kuntosalilla 1-2 kertaa viikossa. Salilla en oikeastaan enää tee ns. perusvoimaa, vaan teen suurimman osan vuodesta lihastoiminatketjuille suunnattuja treeneja taljoilla ja kahvakuulilla, useimmiten kevyesti ja teknisesti. Lisäksi käyn Liikuntamyllyssä sillon tällön tekemässä crosstraining-tyyppistä treeniä: Pallonheittoja, juoksua, loikkia ja olympianostoja.

Pari kertaa vuodessa teen noin 2 kuukautta maksimivoimakauden penkkiä, kyykkyjä ja maasta- sekä rinnallevetoa. Lisäksi haluisin sanoa, että käyn juoksemassa ja uimassa, mutta todellisuudessa ne ovat jääneet aika vähälle. Käyn ehkä kerran kuussa… Lapseni kanssa leikkipuistossa käydessäni kiipeilen, venyttelen ja liikun.

8. Miten jo aktiivisesti itsestään huolta pitävä säilyttää motivaationsa?

No itselläni se on oikeastaan pakko, koska olen joskus rikkonut selkäni. Jos en tee tuki- ja huoltoliikkeitä, se alkaa oireilla. Toinen hyvä, motivoiva tekijä on se, kun lapsi pyytää puistoon. Että olisi energiaa lähteä. Kolmas on työni / intohimoni: Tämä keho on mulle ehkä sellainen tutkimusmatka, tykkään testailla erilaisia ruokia ja ravinteita ja erilaisia liikkeitä. En koskaan valmenna asiakkaille mitään, mitä en ole itse todella kokeillut. Neljäs on sitten ihan suorituskyky omaan kamppailuharrastukseen. Kovemmat laji, lihaskunto ja kestävyystreenit on sekä tapa tukea harrastustani, että saada huippukokemuksia. Ne on osaltaan meditaatiota.

9. Miten rentoudut?

Teen rentoutusharjoituksia ja meditaatioita realistisesti kolme kertaa viikossa (yritän päivittäin). Lisäksi (putki)rullailusta on tullut tärkeä osa. Se on sekä meditatiivista, että fyysisesti hyvin rentouttavaa. Lisäksi katson komediaa. Tällä hetkellä paljon stand upia (jota muuten aion joskus kokeilla) ja kamppailutreenit on paras paikka päästää irti kaikesta. Myös mukaansatempaavat elokuvat on yksi keino. Katson usein tiettyjä lempileffojani uudelleen ja uudelleen. Lapseni kanssa leikkiminen on myös yksi parhaista keinoista. Nyt firman kasvun ja lapsen tulon jälkeen kahdenkeskinen aika puolison kanssa tuntuu olevan kiven alla, mutta sitä haluan järjestää enemmän ja enemmän.

10 Mikä on paheesi?

Ruokapuolella jäätelö ja kahvi. Psyykkisellä puolella liika stressaaminen. Joku voisi sanoa että teen liikaa töitä, mutta tykkään työstäni niin paljon etten koe sitä työksi, vaan elämäntehtäväksi :) Mutta mietin minä vähän liikaa työjuttuja kotona. Siinä haluan kehittyä.


11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Jukalle?

Älä stressaa niin paljon. Kaikella, mitä tapahtuu on tarkoitus. Vastoinkäymiset valmistaa ja vahvistaa tulevaisuuteen. Löydät vielä ihmisiä ympärillesi jotka jakavat saman halun kehittyä ja muuttaa maailmaa. Et ole yksin.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Meidän pitää suhteuttaa ruokamme ja ravintomme informaatioyhteiskunnan kehollemme ja mielellemme asettamiin vaatimuksiin. Tarvitsemme enemmän mikroravinteita ja vähemmän kaloreita. Enemmän laadukasta rentoutumista. Vähemmän kiirettä ja enemmän tarkoitusta. Lisää tasapainoa työn, harrastusten ja sosiaalisen elämän välille (joka muuten lisää tuottavuutta töissä). Enemmän kevyttä palauttavaa liikuntaa ja juuri riittävästi fiksua, rasittavaa treeniä.



Ammatikseen jo vuodesta 2003 valmentanut Jukka Harju on myös kiitelty luennoitsija. Tästä linkistä (klik) pääset tutustumaan miehen kotisivuihin. Kiitos Jukka näistä mielenkiintoisista ajatuksistasi!


Hyvää viikonloppua, muistaa pitää itsestänne huolta!


Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin,  Kaisan, Marian, Jarin, Sadun, Ainon sekä Brädin mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

torstai 8. lokakuuta 2015

Rennosti lahden yli - aktiiviloma Viron Rakveressa

Pieni hyvinvointiloma, suunnittelin, kun päätimme perheeni kanssa lähteä Viron Rakvereen kylpylämatkalle. Tiesin ennalta matkauintimahdollisuudesta, että kuntosali löytyy ja hotellin ympäristössä saa hien pintaan hienoissa maisemissa. Tallinnasta noin sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Rakvereen on helppo ajaa omalla autolla, ja se tietenkin mahdollistaa myös muun omatoimireissaamisen kaupungissa ja lähialueilla.

Upea Rakveren linnoitus. 

Paras vaihtoehto lahden ylitykseen on ajaa auto Viking Linen XPRS alukseen ja ottaa merimatka rennosti. Käytävillä hengailu ei juurikaan kiinnosta tätä reissaajaa, eikä täpötäydet buffet-ravintolatkaan vedä puoleensa. Sen sijaan mukavan rauhallisessa Wine&Dine-ravintolassa vatsan saa täyteen eikä maisemassakaan ole valittamista. Meillä oli matkallamme varattuna myös hytti. Aterian sulattelu omassa rauhassa kirjaan syventyen oli hyvä ratkaisu. Muita mieleenpainuneita positiivisia kokemuksia reittimatkalla on tietenkin Taxfree. Muutama pakollinen ostos kun on aina tehtävä. Fashion shopissakin on kiva poiketa, ja erityismaininta on annettava siitä, että laivalla oli mahdollista herkutella terveellisellä vihersmoothiella! Arvostan.

Skumppa kädessä on hyvä kuunnella keskittyneesti siskon juttuja. 


Viron päässä me majoituimme vuonna 2008 avattuun AQVA Hotel&Spa:han. Ovella meidät vastaanotti valtava akvaario, jossa uiskenteli värikkäitä kaloja. Suomea puhuvan vastaanottohenkilökunnan jälkeen istuin odottamaan loppuporukkaamme kauniiseen aulatilaan, joka aiheutti meissä vieraissa ihastuneita huokauksia. Seinää pitkin valui vesi kuin vesiputouksessa konsanaan ja valkoisen flyygelin päälle laskeutui puun oksat herkän runollisesti. Maskuliininen hotellihuone oli siisti, hyvin äänieristetty  - tiedän sen siitä, että seinän taakse majoittui pieni vauva - ja se oli varustettu parvekkeella.

Naisellinen aula. 

Ja maskuliininen hotellihuone. 

Rakvere on pieni kaupunki ja siten helppo ottaa haltuun lyhyelläkin vierailulla. Saapumispäivänä homma lähti liikkeelle reippaalla lenkillä. Kävellen kaupungin rähjäisen kauneuden aisti voimakkaimmin. Rakveren linnan raunioita ympäröivät useat rappuset, joissa punan sai poskille. Myös ylämäkijuoksu onnistui.

Käyhän tämäkin porrastreenistä. 


Hotellin kylpylässä viihtyi meidän koko porukka. Seurueemme isommat lapset ilakoivat aaltoaltaassa, jonka virtaa vasten uiminen kävi kuntoilusta. Myös liukumäki oli suosittu. Pienemmät lapsukaiset molskivat tyytyväisinä lastenaltaissa. Rappuset johtivat uintiradoille, mutta ulkoallas ei ollut vierailumme aikana käytössä. Sen puuttumista kompensoi monipuolinen saunamaailma. Erityisesti allekirjoittaneen mieleen oli infrapunasauna, höyry-suolasauna sekä höyrysauna. Matalalämpöinen sanarium-leposauna oli ajatuksen tasolla ihana. Rentouttava musiikki helli korvia, vaihtuva väri mieltä ja jatkuvasti puhuva venäläispariskunta... ...ärsytti. Siinä vaiheessa kun äiti kahden pulisevan lapsen kanssa istui lauteille, lähdin lätkimään.


Hotellilta vain kivenheiton päässä on liikuntakeskus. Alueella on valtava hallirakennus, jääkiekko- ja lentopallokenttä, sekä yleisurheilukenttä jonka juoksurataa mekin kävimme testaamassa. Hyvältä tuntui. Hotellin kuntosalikokemus jäi kuitenkin nuivaksi. Treeniohjelman mukainen harjoitus jäi haaveen tasolle ja tila oli ahdas. 

Kuntosalin jälkeen oli kiva vilvoitella parvekkeella. 

Siinä vaiheessa kun treenaamisesta on saanut tarpeekseen, ja tekee mieli katsella jotain muuta kuin linnan raunioita tai hiljaisia katuja, voi ottaa suunnaksi läheisen, suuren ostoskeskuksen. Minä tein sieltä mukavia treenivaatelöytöjä ja saimmepa haalittua myös kaipaamaamme raakasuklaatakin.


Rakveressa on vain muutamia illallispaikkoja. Me testasimme tunnelmallista Virma Pubia, joka tarjosi aasialaista sekä eurooppalaista ruokaa. Päädyin Intialaiseen annokseen. Olin tyytyväinen sekä kylläinen. Kuulemani mukaan niin olivat seurueemme muutkin jäsenet. Hinta oli edullinen, halpa suorastaan. Mikäli varsinainen yöelämä ei kiinnosta, mutta vatsan haluaa täyteen, kannattaa tähän ravintolaan tulla ajoissa. Myöhemmin pubi nimittäin täyttyi juhlijoista ja musiikkikin soi kovemmalla. Siinä vaiheessa minä kaappasin veljentytön reppuselkään ja porukkamme lähti hotellille yöpuulle.

Hotellin ravintola oli viihtyisä. 

Kotimatkalle! Oli oikein hyvä reissu. 


Ensi viikolla on ainakin täällä päin syysloma. Joko reissusuunnitelmat on tehty?

Hauskaa torstaita!


Laivamatkat tarjosi Viking Line.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Maanantai, hulluttelupäivä

En ole koskaan aikaisemmin uskaltanut kokeilla maksimeja kuntosalilla. Siis niitä, kun nostetaan tietty lasti ilmaan vain kerran, ja lasketaan se hallitusti alas. Kerran testasin kyllä montako kertaa jalkaprässissä nousee 200 kiloa, mutta sitä ei voi varsinaiseksi maksiminostoksi kutsua, toistoja kun kröhöm, oli useita. Kahdeksan, jos tarkkoja ollaan.

Palataan asiaan. Olen pelännyt jo valmiiksi rikkonaisen selkäni vuoksi, joten testailut ovat jääneet. Mutta eilen homma onnistui, kun pt oli tukena ja turvana. Treeni alkoi lämmittelevillä juoksupyrähdyksillä, siitä jatkettiin peruskyykkyihin ja maastavetoihin. Sitten intouduttiin kokeilemaan, paljonko sieltä maasta nyt sitten nousee. Sama homma penkissä, ja voin kertoa että tänään tuntuu. Alaselkä on kuin jyrän alle jäänyt ja rintalihasta kiristelee. Jopa vatsalihakset saivat osumaa ja nilkat, mikä on melko omituista. Mutta hauskaa oli!

Treenin jälkeen tuntui siltä, että tekisi mieli texmexiä. Ensin tortillat kummittelivat mielessä ja niiden luoman mielikuvan avulla sain miehenikin ylipuhuttua nousemaan päiväunosiltaan. Taisi ihmetellä mikä kuume nyt on noussut, kuin moinen sapuska vetää puoleensa, enkä ollut pilkkomassa avokadoa tai repimässä salaattia illalliseksi. Puolustuksekseni voin sanoa, että jos ruokavalio on 85-90%:sti kunnossa, voi ihan hyvin joskus testata miltä ns. roskaruoka maistuu.

Listalta löytynyt chilihampurilainen alkoi kuullostaa niin houkuttelevalta, etten kertakaikkiaan voinut vastustaa sitä. Ja olihan se hyvää. Jalopenot polttelivat kielellä juuri sopivasti, ja ranskisten mauste oli jumalaisen hyvää.

Loppuilta meni aivan hullutteluksi. Päätin testata maistuvatko irtokarkit vielä samalta kuin joskus niitä viimeksi mutustellessani. Halusin tietää mikä fiilis niiden napostelusta tulee. Jännintä tässä testissä oli se, etten oikeastaan edes himoinnut niitä. Halusin vain kokea tunteen, joka niiden syömisestä tulee.
Valitsin pussiin parhaita karkkeja, suklaata ja salmiakkia. Illalla tuijotin netistä muotibloggaajista kertovaa dokumenttia ja napsin namuja turvonneeseen vatsaani. Olo oli väsynyt, vähän tukalakin valtavan hampurilaisen ja ranskalaisten jäljiltä. Suklaakarkit sulivat suuhun ja salmiakki sai aikaan sen kutkuttavan makuelämyksen jonka niin hyvin muistin. Vaikka pussi oli pieni ja jaoin sen yhdessä miehen kanssa, se riitti. Suu tuntui viimeisen karkin kohdalla sokeriselta. Hampaissa oli ällöttävä kerros ja tunsin sydämen sykkeen kiihtyvän. Jonkin ajan kuluttua vatsa paisui entisestään ja kuvittelin mielessäni sen käymistilan, jonka ruuansulatuselimistööni juuri äsken aiheutin.

Turvotusta seurasi morkkis. Vanha kunnon moraalinen krapulahan se siellä yritti päästä valloilleen. Ihmettelin ääneen kuinka tiukassa vanhat tottumukset voivatkaan olla. Kyllä ihmisen mieli on sitten outo. Olo oli kuin koiralla, joka on tottunut aina tietyn rapinan kuulleessaa syöksymään ruokakipolleen odottamaan. Mutta kun on aina tottunut siihen, että herkuttelun jälkeen on morkkis, mitä voi odottaa? Ei se mieli niin äkkiä pysty muuttumaan - näköjään.


No, mitä tästä opimme?

1. Maksiminostoharjoitus on kiva. Tahdon testata taas joskus onko kehitystä tapahtunut.
2. On ihan ok syödä hampurilainen joskus, mutta sen kaveriksi ei todellakaan tarvitse ottaa vielä ranskalaisia. Uhh.
3. Karkit eivät vaan ole minun juttu. Eivät ne ole kenekään juttu, ja suosittelenkin makeisveron ottamista takaisin käytäntöön, mutta laskemaan esimerkiksi raakasuklaan hintaa (myös tupakkaveroa voisi kiristää tuntuvasti).


Hyvää yötä!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Muutama vakava ärsytyksen aihe



Viime aikoina muutama juttu on ärsyttänyt. Mietin että ylös kirjoittaminen voisi auttaa, ja ehkä nuo tuikitärkeät jutut ottavat pannuun sen myötä sitten vähemmän. Testataanpa! Ehkäpä helpottaa ja voin taas pukeutua rauhassa leveälierisiin hattuihini ja ostaa ponchon. 

Kyllä vain. Ärsytyslistani etunenässä keikkuu ärsytys leveälierisiä (blogi) hattuja kohtaan. En voi enään käyttää omiani, koska niistä on tullut niin yleisiä. "Oikein" muuhun asukokonaisuuteen yhdistettyinä kokonaiskuva on niin bloggaaja, että ei. Ei vaan pysty. Väitän, että aika moni ajattelee että tuossapa kävelee bloggaaja (tutkimusmateriaalina käytän omaa kokemustani). Onneksi kuvissa näkyvä hattu ei aiheuta vastaavaa tunnetilaa. Siinä on vielä jotain persoonaa jäljellä.  


Toinen ärsytyksenaihe on tämän hetken muoti. Rakastan sitä. On ihanaa kun kaupat ovat pullollaan kaikkea mieleistä. Korjaan, oli ihanaa. Sama juttu nimittäin, kuin leveälieristen hattujenkin kanssa. Koska puolella suomalaisista on päällään akryylista valmistettu inkakuosinen poncho, en vain ole kyennyt hankkimaan omaani. Kertakaikkisen hankala tilanne. 

Kolmas ärsytyksen aiheeni: Höpöttely. Kirjoittelu. Jne... Argh. Näen punaista. Ärsyttää suunnattomasti kun postauksen alussa lukee hei, tulin tänne vähän höpöttelemään teille... Tai kun esittelytekstissä mainitaan bloggaajan kirjoittelevan siitä tästä ja tuosta. Höpöttää saa ja kirjoittaa, mutta tällä ällötavalla kirjoitettu sanamuoto nyt vaan on... Ärsyttävä. 


Hattu ostettu H&M:ltä
Neule saatu *House of Brandonilta
Trikoot Adidas
Tennarit saatu DefShopista
Laukku Lindex


Nyt on kyllä kyseessä siinä määrin elämää suuremmat ongelmat, etten oikein tiedä millä vakavuusasteella nämä käsittelen. Ja joo, onhan näitä muitakin pännimisen aiheita, kuten maailman tila, suomen politiikka, nykynuoret ja mitä näitä nyt on. Mutta ajattelin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. 

Mikä sua ärsyttää? 


*Mainoslinkki