lauantai 16. tammikuuta 2016

Hyvästi Bocas del Toron saari, tervehdys Santa Fe!



Olen löytänyt tältä matkalta tähänastisen elämäni parhaan sushin, herkullisimman Pina Coladan sekä - asia josta itsekin yllätyin - raikkaimman Mojiton. Tiedostan kyllä että kaksi näistä listalla keikkuvista liittyy alkoholiin. Ihmettelen tätä vähän itsekin, koska normaalisti en juuri drinksuttele reissuillani (tai muutenkaan. En oikeastaan ole edes pitänyt Mojitosta). Panama taitaa olla poikkeus. 

Nyt olen jättänyt jo taakseni nuo parhaat sähköankerias- ja tonnikalasushit, sekä keveimmät drinkit. Taakse jäi myös kauniin turkoosi meri. Kirjoitan tätä postausta nimittäin pienestä, noin 4000 ihmisen Santa Fe-kylästä, keskeltä vuoristoa. Jossain hirnuu hevonen, koira haukkuu ja taustalla kuuluu vaimea musiikki. Vähän matkan päässä on Ngobe-Bugle-intiaanien kylä. Paikan suurin kauppa - kiinalaisten pitämä - on kotimaisen Siwan kokoinen, ja majatalomme isännällä on vihreä Littleone-niminen lintu. Se osaa puhua, mutta ujostelee meitä. 

Kello on aika vähän, vasta yhdeksän illalla, mutta olen jo niin väsynyt että sukellan tuotapikaa peiton alle. Noin seitsemän tunnin tukahduttavan kuuma ja keikkuva bussimatka, venematka saarelta, sekä tunnin ajelu bussiasemalta tähän kylään vei mehut. Instagramia seuraavat tietävätkin mitä tein ensimmäisenä, kun saavuin perille majapaikkaan. 


Mutta nyt nukkumaan. Huomena aion etsiä vesiputouksen.

4 kommenttia:

  1. Onpa kiva seurata matkaanne täältä kylmästä Suomesta :) Ihania kuvia ja lauseita.

    VastaaPoista
  2. Multa oli tää jäänyt välistä.
    Näitä katsoessa tulee kyllä hinku päästä edes viikoksi johinkin. Viime vuosi kun meni ihan kotimaasssa.
    Sitä Espanjaa tässä nyt makustelen mutta taitaapa olla niin jotta raha sanelee ja taas jää reissut haaveisiin :/ byyyh.
    Mutta onneksi voi ihailla tpoisten kuvia :D!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!