perjantai 5. helmikuuta 2016

Karvakuonojen kanssa kotona

Ei siinä läpsytyksessä saanut nukuttua. Kello oli vasta kuusi tänä aamuna kun avasin silmäni. Olin juuri uneksinut kiukkuisista italialais-huligaaneista, jotka keikuttivat autoamme. Se oli vähän ahdistava uni. Ei lopulta haitannut herätä, vaikka syy olikin kurja. Kuuntelin kun koira korvat lepatten ravisteli päätään olohuoneessa. Voi raukka, ajattelin ja nousin tutkimaan sen kuuloelimiä. 

Nuoremmalla koirallamme, Hertalla, oli jo muutama päivä sitten vaivaa korvissaan. Luulin silloisen korvahuuhtelun tehonneen, mutta ongelma palasikin asteen verran pahempana. Korvalehti punoitteli ja korvakäytävässä oli eritettä. Lisäksi korvalehteä rumensi ikävän näköinen, mutta onneksi pieni rupi. Ravistelun vuoksi, sanoi lääkäri.


Suunnitelmat menivät perjantainvieton osalta uusiksi. Ystävän uuden asunnon ihailemisen, kuulumisten vaihtamisen ja kevättrendeihin tutustumisen sijaan jäinkin viettämään kotipäivää, kun vein karvakuonon eläinlääkärin pakeille. Vaikka välimatka Helsinkiin on alle 100 kilometriä, tällaisina päivänä se tuntuu kumman pitkältä. 

Koska tapoihini nykyään useinmiten kuuluu, yritän ajatella positiivisesti. Onneksi vaiva ilmeni perjantai-aamuna, eikä lauantai-iltana. Onneksi minulla oli vapaapäivä, eikä jokin niistä aniharvoista työpäivistä, joita on siunaantunut tälle kuulle. Onneksi olin juuri saanut lopputilin, joten saldoa oli vielä jäljellä. Sain lisäaikaa koulutehtäville ja nukuinkin vähän pidempään.  


Nyt voinkin keskittyä seuraavaan asiaan. Huomena alkaa PT-koulu. Pakko myöntää olevani aika innoissani. Kunhan vaan osaan ajaa perille. Heh. Avensiksen navigaattori kun tuntuu välillä olevan kanssani hiukan eri mieltä. 

Nyt on syytä ryhtyä tuumasta toimeen. Keitän vähän lisää teetä, nappaan kirjan käteen ja alan lukemaan. 


Hyvää viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Voi ihme, miten ihanat koirat. - Jos sinua kiinnostavat puutarhakirjat, blogissani on arvonta, jossa palkintona on kolme mielenkiintoista puutarhakirjaa. Käyhän kurkkaamassa!

    VastaaPoista
  2. Oii paranemisia koiralle. Kauhee ikävä omia. Mutta en tiennyt, että lopetit työt vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tai siis en tietty kokonaan lopettanut mutta jättäydyin keikkalaiseksi :)

      Poista
    2. Aa ok. No nyt jää varmasti aikaa muuhunkin! Meinaatko hakea opiskelemaan jonnekin, vai järkätäänkö avoimen puolella kursseja hyvin? Mullakin kesällä taas opiskelua tiedossa, jee :D

      Poista
  3. Tsemppiä paranemiseen! :) ymmärrän hyvin miltä tuntuu kun koiralla toistuvia vaivoja - olen oman koiran kohdalla kamppaillut tassuvälien punoitusten ja tulehduksen kanssa. Tärkein on että koiralla kaikki hyvin :) tsemppiä myös uusiin opintoihin! On aina mielekästä oppia uutta mikä kiinnostaa :)

    http://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän se tuosta :) ja kiitos myös tsempistä! On kieltämättä erittäin hienoa opetella asioita jotka kiinnostavat erityisesti :)

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  4. Voih.. Eläinten sairastelu on niin hankalaa, kun ei he osaa kertoa mikä on hätänä. Onneksi meikän poika on niin iso, että osaa jo kertoa jos on pipo olo. Vauvana ja taaperona juostiin jatkuvasti korvatulehdusten takia lääkärissä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Saa silmä kovana tarkkailla ja sitten on huono omatunto jos ei ole ajoissa huomannut. Noo, aina oppii sitten :)

      Poista
  5. No voi noita kielioppi virheitä. Ymmärrän, että yrität, mutta kun ei toimi niin ei. Joskus on vaan ihan hyvä luopua unelmista, joihin ei ole yhtään taipumusta. Kirjoittaminen on hyvin sisäsyntyistä, kielioppia voi aina oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpö. Jatkan edelleen yrittämistä. Vai olisiko sulla antaa jokin hyvä neuvo jatkoa ajatellen jos luovun haaveestani?

      Poista
  6. Ompahan jälleen kerran ihanat kuvat :)! Hyvän mielen kuvat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!