keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Oli oikea päätös pyrkiä pois hoitoalalta

Olen tyytyväinen päätökseeni lähteä vaihtamaan alaa. Vaikka olen voinut viime aikoina paremmin kuin, no, ehkä koskaan, ei pieni muistutus siitä, että suunta on oikea, ollut pahitteeksi. 

Edellinen kolmen päivän - tai pidemmän ajan - yhtäjaksoinen työputki ajoittuu ehkä joulukuulle. Sen jälkeen tuli tammikuu ja loma. Loman jälkeen viisi vuotta kestänyt työsuhteeni katkesi, kun jättäydyin keikkalaiseksi ja ryhdyin opiskelemaan kahta uutta alaa. 

Päätin silloin etten kuormita itseäni liikaa, mutta kun selvisi, että toinen kouluista vaatiikin hiukan vähemmän aikaa kuin olin etukäteen laskenut, hoksasin että voin  tehdä myös muutaman työvuoron enemmän.

Minulla on tänään vapaapäivä (toisin sanoen päivä on varattu PT-koulutehtävän tekoon sekä journalistiikan kurssitehtävälle). Eilen ei ollut. Eikä toissapäivänä. Sunnuntainakin olin töissä. 

Sunnuntain työvuoro meni hyvin. Töitä oli ihan helvetisti, mutta onneksi apua tuli muilta osastoilta. Jaksoin hymyillä työvuoron loppuun saakka - ei tehnyt edes tiukkaa. Maanantaikin meni ihan okei. Olin vähän väsyneempi mutta se ei varmasti näkynyt ulospäin. Fiilistelin paljon omaa, hyvää oloani. Sitä, että vaikka vuoro oli raskas, jaksoin sen koska olin palautunut hyvin edellisistä vuoroista. 

Eilen oli kolmas työpäivä putkeen. Enää ei hymyilyttänyt. Olin pahantuulinen. Väsynyt. Negatiivinen. Selkään sattui. Kotiin päästyäni nukuin melkein kolmen tunnin päiväunet 


Myöhemmin illalla makasin saunanlauteilla selälläni. Henkeä salpasi selkäkipu, joka johtui fyysisesti raskaista potilaista. 

Vaikka väsytti ja selkään sattui, mieleni kirkastui kun tajusin olla kiitollinen. Ymmärsin, että koin juuri niitä tuntemuksia joiden kanssa olin elänyt vuosia. Välissä sain kokea hyvää ja tasapainoista oloa. Sellaista, kun useinmiten päivä alkaa ja loppuu hyvällä mielellä ja elämä on ihanaa. 

Haluan pitää kiinni jälkimäisestä enkä koskaan enää palata tuohon negatiivisuuden kierteeseen. 

Tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan.


Edit 2.1.2016: Tilanne on muokkautunut kun aikaa on kulunut. Asenteeni on muuttunut ja katson nyt alaa taas hiukan eri vinkkelistä. Oikeastaan koen nyt, että hoitoala on jollainlailla kutsumustyötäni. Ehkä se on ollut sitä koko ajan, mutta työuupumus vei siltä pohjan kun työn ilo hävisi. 

18 kommenttia:

  1. Itsekin juuri opiskelen hoitoalaan, lähihoitajaksi, ja nyt olen saanut kesäksi töitä myös alalta! Mielestäni koulutus on hyvä (vaikken itse jääkään varsinaiselle hoitoalalle, vaan tähtään ensin hammashoitajaksi, josta myöhemmin mahdollisesti suuhugienistiksi), koska myöhemminkin kun työllisyys tilanne on huono, niin ainakin töitä pitäisi olla paljon tarjolla, joten työttömäksi jääminen on varmasti epätodennäköistä! Ihanaa, että olet ottanut ohjat käsiin ja olet alkanut toivottavasti opiskelemaan sellaista, josta tykkäät! :) Omia unelmiaan täytyy seurata ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan! Ihanaa keskiviikkoiltaa sinnekkin :)

    http://miramarian.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että olet saanut kesätöitä! Huippujuttu :)

      Olen samaa mieltä. Tämä työ on sellainen joka ei lopu tekemällä, joten toivon että jos suunnitelmani ei mene putkeen, voin työllistyä vielä hoitajana. Vaikka se ei ole missään tapauksessa tällä hetkellä suunnitelmani :D

      Pidän alasta ja työstäni kyllä, mutta olosuhteet vain ovat sellaiset, etten jaksa tätä tehdä. En pysty nauttimaan työstäni ja antamaan potilalle sitä mitä he ansaitsevat jos olen itse liian väsynyt. Siksi vaihdan alaa. Plus, että haluan vaikuttaa, enkä juuri pysty sitä nyt tekemään.

      Kiitos kun jätit kommenttia <3

      Poista
  2. Niin upeaa, että olet rohkeasti matkalla kohti uutta! Ihailen aina ihmisiä, jotka pistää ajatuksista teoiksi <3 Tsemppiä tähän välivaiheeseen, nähdään taas pian!!

    Ps. Hauska nähdä sut työasussa, oonkin miettinyt, miltä näytät siinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä olisinko pystynyt tähän ilman sua <3 Oot mun muusa :D

      Haha! Joo, naama hiessä ja tukka liimassa mutta onpahan realistinen kuva!

      Poista
  3. Hyvä Ansku, oot mun sankari! <3

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän kyllä sinua kun itsekin olen terveydenhuollon ammattilainen ja työuraa pläsähtää 12vuotta mittariin kesäkuussa. Siinä on saanut jokuset kiitokset ja haukut ehtiä kuulla. Rakastan työtäni mutta monesti olen miettinyt että olisko jotainmuuta kenties tarjolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. 12 vuotta alalla, ja mitta alkaa olla täynnä. Kunpa asiat muuttuisivat ja ihmiset voisivat nauttia työstään.

      Poista
  5. Ihanaa, että kipeä selkä toi mukanaan kiitollisuutta ja muistutuksen mihin on matkalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Joka pilvellä on hopeareunus :)

      Poista
  6. Hyvä hyvä, vaikka mä toivonkin että sinunlaisiasi hyviä tyyppejä löytyisi myös jatkossa hoitamasta minua tai läheisiäni silloin kun hoitajaa tarvitaan, niin kuulostaa siltä että alanvaihdos on sinulle ihan oikea päätös. :)
    Ja kokemuksesi tuolta alalta ei kuitenkaan katoa mihinkään, varmasti voit hyödyntää sitä jatkossa uusissa duuneissa mitä eteesi putkahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitoala kaipaa empaattisia hoitajia, se on totta, mutta rajansa silläkin ;) Toivon siis että pääsen hyödyntämään herkkyyttäni muissa töissä :)

      Poista
  7. Olet niin inspiroiva! Sitä liian helposti tyytyy siihen missä on, vaikka ei viihtyisikään.. Itse olen edelleen siinä tilanteessa, että tiedän junnaavani paikoillani, mutta tänään otan seuraavan askeleen kohti uutta, jättämällä hakemuksia kouluihin.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Ei ole junnaamisesta sitten tietoakaan :) Toivottavasti saat napattua koulupaikan ♡

      Poista
  8. Täällä myös alanvaihtoa harkinnassa hoitoalalla, kun hoivakodilla jatkuvasti hirveän kiireistä eikä pysty toteuttamaan sitä enää entiseentapaan yhtä laadukkaasti. Myös ergonomia kärsii ja jaksaminen jatkuvan kiireen ja stressin takia unohtelee asioita, eikä jaksa vapaa-ajalla tehdä kaikkea sitä, mitä ennen jaksoi. Jos ei muutosta työtaakkaan tule, on tehtävä jotain sellaista, missä annetaan mahdollisuus ja taataan jaksaminen myös vapaa-ajalle, mikä on sitä tärkeintä elämää!! :)
    -Satu, http://mylifes-stripes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tosi kuluttavaa kun haluaisi tehdä työn hyvin mut resurssit ei riitä. Sitten sitä alkaa kyynistymään ja laatu kärsii jne... Toivottavasti löydät avun tilanteeseesi ♡ Mitä nopeammin, sen parempi. Aikaa ei ole hukattavaksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!