sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Aseta treenitavoite olosuhteisiin sopivaksi

Kun vesisade ja kevätaurinko veivät lumen ja jään mennessään, pääsin Janin kanssa pitkästä aikaa metsäpolulle lenkille. Linnunlaulu ja puiden lomasta siivilöityvä valo helli mieltä, ja liike voiteli niveliä. 

Tulin kysyneeksi Janilta hänen liikunnallista tavoitettaan.

- Peruskunnon kohottaminen ja lisää lihasta, vastasi mies, ja heitti vastapallona saman kysymyksen minulle. 

Viime vuonna näihin aikoihin olisin luultavasti vastannut empimättä, että hakusessa on timmi kroppa ja teräksinen kunto. Pyöreät olkapäät ja tiukka peba. 

Nyt tavoitteeni on erilainen. 


- Haluan pitää kehon liikkeessä ja mielen hyvänä, vastasin. 

-Elän tällä hetkellä stressaavaa ajanjaksoa, siksi näin.

Keskustelu jäi mieleeni. Mietin, että aika moni treenaa samalla tavalla, se sama tavoite horisontissa siintäen, vaikka olosuhteet olisivat muuttuneet matkanvarrella. 

Päätetään, että lähdetään isosti tavoittelemaan rantakuntoa. Töissä on rauhallinen tilanne ja perhesuhteet kunnossa. Koostetaan harjoitus- ja ruokaohjelma näiden olosuhteiden puitteissa. Jaksaa jaksaa.

Pikkuhiljaa tilanne muuttuu. Työpäivät pitenevät tai työnkuva vaihtuu. Duunipäivän jälkeen olo on kuin jyrän alle jääneellä. Perheen sisällä on skismaa, yöunet jäävät lyhyiksi tai pahimmassa tapauksessa joku läheinen sairastuu. Stressitaso huitelee pilvissä. 

Viisi reipasta kävelylenkkiä, kaksi vauhtikestävyysharjoitusta ja kolme tiukkaa lihaskuntotreeniä on kuitenkin tehtävä viikon aikana, koska ne lukevat treeniohjelmassa. Puputetaan parsakaalia ja kiukutellaan. Väsytään, muttei suostuta näkemään oireita ennen uupumuksen kyyneleitä tai rasitusvammoja. 

Olen itsekin oppinut kantapään kautta, että itseään tulisi kuunnella. Kun elämäntilanne muuttuu - rauhallisemmaksi tai haastavammaksi - on hyvä istahtaa alas ja ottaa treeni- sekä mahdollinen ruokaohjelma käsittelyyn.  


Olisi hyvä pohtia miten tilanne on muttunut. Jos stressitaso on korkealla, ei kroppa ota liikunnan vaikutuksia samalla tavalla vastaan, kuin ennen. Liikunnasta tulee palauttavan sijaan kuluttavaa. 

Kysy itseltäsi mitä kuuluu. Ja oikeasti, yritä kuunnella mitä kroppa ja mieli vastaavat. Et ehkä ensimmäisellä kerralla saa vesiselvää vastausta, mutta harjoittelulla opit havaitsemaan mitä oikeasti tarvitset. Me ihmiset olemme ihan supertaitavia hävittämään johonkin sen luonnollisen minän, mutta kyllä se sieltä alkaa löytyä, kun annamme sille mahdollisuuden. 

Jos huomaat että kroppa kaipaa lepoa, tai jotain muuta, anna se sille. Koko hommaa ei kuitenkaan tarvitse vetää ihan lekkeriksi, ja ryhtyä kuluttamaan sohvaa ja pitserian ovea. Suunnittele ohjelma tavoitteen mukaiseksi ja tilanteeseen sopivaksi. Tiputa treenitehoa tarpeen mukaan, satsaa kehonhuoltoon ja hyvään ravitsemukseen. Lepää. 

Kipu on aina tärkeä signaali. Jos paras ystäväsi valittaisi sinulle kyynärpään jomotusta, tuskinpa pakottaisit hänet tennistreeneihin? Saattaisit ehdottaa hänelle kävelylenkkiä ja käden lepuuttamista. Miksi siis pakottaisit itsesi mäkivetotreeniin, vaikka polvesi arastelisi pelkästä kävelystä? 

Ole paras ystäväsi ja pidä itsestäsi huolta. Älä tuijota sokeasti treeniohjelmaa, vaan tee siihen muutoksia tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Ole lempeä itsellesi. Mutta muista, aika usein liike on myös lääke. Tehokkuutta, määrää ja kohdistusta on kuitenkin tärkeä miettiä. 


Mitä sulle kuuluu? Mikä sun tavoite on?

4 kommenttia:

  1. Ah, miten hyvää pohdintaa! Tosiaan, tavoitteiden mukaan se treeni pitää asettaa itseään kuunnellen. Mun tavoite on saada liikunnasta hyvää mieltä ja parempaa oloa. :)
    Ois kiva kuulla sun pohdintoja salitreenaamisesta asiantuntijanäkökulmasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Vieläkö sä muuten juokset? Tekis niin mieli kans jo taas alotella juoksus mutta viime kesän vamma oireilee edelleen.

      Kiitos juttuideasta. Salitreenaus on sydäntä lähellä, varmasti löytyy asias siihen liittyen :)

      Ihanaa viikkoa! ♡

      Poista
  2. Todella hyvä teksti! Itseään kohtaa pitää olla armollinen ja tärkeintä on juuri se hyvä olo. Kantapään kautta näitä asioita on täällä harjoiteltu. Tavoitteenani on saada painoa pois kymmenisen kiloa ja oppia kantamaan itseni ylpeänä (eli henkistä puolta myös yhtä lailla kuin fyysistäkin). Ja haluaisin juosta kovempaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :)

      Hei wau! Onpa hieno tavoite tämä henkinen puoli! Upeaa, koska se on puolet. Tsemppiä!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!