tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kun minuus on hukassa

Liityin sitten minäkin heihin. Puunhalaajiin. Vähän hetken mielijohteesta, kun tuntui että ei siitä haittaakaan varmasti ole. Halasin ja haistelin. Näytin hassulta, mutta mitä sitten? 

Metsässä oleilu tunnetusti rauhoittaa. Se vähentää stressiä ja alentaa verenpainetta. Viime aikoina stressitasoni ovat huidelleet korkeuksissa, vaikka tiedostankin ettei stressaaminen vie ongelmia pois. 

Kaikki keinot ovat siis tarpeellisia, kun haluan vähentää kehossani myllääviä stressihormonimääriä. Niin puunhalaaminen, kuin jälleen kerran itseensä paremmin tutustuminenkin. 


Mietin viime viikolla miksi olen niin ahdistunut. Kelailin, että kaikki isot mullistukset, kiireet, talousasiat ja muut vaikuttavat, tottakai, mutta jokin muukin vaivasi mieltä. 

Tuntui, että olen hukassa. Mietin, että kuka ylipäätään olen. 

- Kyllä sitä aina kaikenlaisia diagnooseja löytyy, kun alkaa etsimään, minulle tokaistiin kun mietin olisiko kyseessä ehkä jonkinlainen identiteettikriisi. 

Se tuntui kuitenkin mätsäävän. Olen ollut hoitaja kahdeksantoistavuotiaasta saakka. Identiteettini on rakentunut sen varaan. Nyt en ole sitä enään. En ainakaan kokoaikaisesti. Toisin kuin etukäteen ajattelin, ajatus siitä onkin pelottava. Ei ole enään työ-minää, jonka taakse voin piiloutua. 

Kuka sitten olen? 

Työhakemuksia rustatessani tai muuten hyviä puoliani miettiessäni, olen laskenut vahvuuksiini sosiaalisuuteni. Että kuinka aina jaksan olla iloisena isoissa ryhmissä. Kuinka suorastaan imen energiaa muista. No, tosiasia on se, että niin jaksankin - jos täytyy. Mutta olen tuonkaltaisen tilanteen jälkeen väsynyt. 

Tuntui, että minussa on nyt jotain vikaa. En ole oma itseni, ja monet sellaiset ominaisuuteni joita olen pitäyt vahvuuksinani, eivät ole enään olemassa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se aiheutti ahdistusta.

Olin kategorioinut itseni tiettyyn lokeroon. Kerran "toisten seurassa latautuva, aina toisten seurassa latautuva". Kerran klassinen ekstrovertti, aina sellainen. 

Luin, että identiteettikriisi liittyy monesti merkittäviin elämänvalintoihin, kuten opiskeluun, työpaikan vaihtamiseen, parisuhteeseen tai perheeseen. En ollut osannut lainkaan ennakoida tällaista. Mutta jo tieto siitä, että identiteetillä ei tarkoiteta mitään pysyvää, ja että identiteetti muokkautuu aikaa myöden helpotti valtavasti. 

On ihan ok olla tällainen. Metsästä energiaa saava. Sosiaalinen, mutta kuitenkin omaa aikaa tarvitseva. 


 ♥

7 kommenttia:

  1. Ooksää vähän sellanen ekstrovertti introvertti? :D Mää ainakin oon. Oon välillä ihan liekeissä ihmisten keskellä, mutta näin kotisohvalla rakastan uppoutumista omiin juttuihin ja muutenkin koti ja oma rauha on äärimmäisen tärkeitä asioita. Ei oo väärin haluta olla rauhassa ja jopa yksin :)

    VastaaPoista
  2. Ehkä ihmisjoukon keskellä ei ehdi kuulla niitä hiljaisempia ääniä omista ajatuksistaan. Metsässä on helpompi kuulla pienemmätkin kuiskaukset. Ja konkreettisempaa kokea läsnäoloa, kun voi tuntea miltä tuommoinen männyn kaarna tuntuu kättä vasten ja miltä neulaset tuoksuvat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä voi tosiaankin keskittyä ihan eri tavalla. Ärsykkeitä on, mut ihan eri tavalla ja siitä mä pidän :)

      Poista
  3. Tervetuloa joukkoon Ansku! Olen aina nauttinut luonnosta, mutta vasta nyt aikuisemmalla iällä ja tänne metsän keskelle muutettuani, olen tajunnut, miten paljon metsästä ja luonnosta energiaa saakaan. Enkä nyt siis puhu mistään mustikoista, vaikka nekin metsästä saatuun hyvään toki kuuluu. Oma koti ja oma rauha, sekä arvostus niitä kohtaan ovat nousseet ihan uusiin sfääreihin. Itsekin välillä mietin, mitä muut tästä ajattelevat, mutta tälläinen minä olen ja näin voin hyvin. Tarvitsen tätä voidakseni hyvin. Olen koittanut omassa blogissanikin muistuttaa ihmisiä luonnon voimasta ja kehottanut menenmään metsään, pysähtymään, kuuntelemaan ja haistelemaan. En usko, että se tekee pahaa kellekään. On hyvä olla välillä läsnä itsensä kanssa. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Kiitos :) Tunnistan kirjoituksesta itseni kyllä. Metsä on ollut aina ihana, mutta viime aikoina sen ihanuus on korostunut.

      Hyvää vappua!

      Poista

Kiitos kommentistasi!