maanantai 9. toukokuuta 2016

Hengellisyyden ei tarvitse tarkoittaa uskontoa

Elämme vilkkaassa sekä suorituskeskeisessä maailmassa, ja yhä useammat kaipaavat tasapainoa ja harmoniaa elämäänsä. Niina Salo löysi vuosia sitten sikhismin avulla hengellisyyden. Se ei ole hörhöilyä, vaan sisäinen rauhantunne. Se on usko siihen, että meistä pidetään huolta. 

Niina, 42, ottaa yöpöydän laatikosta huivin. Hän asettelee sen päähänsä ja asettuu pienen kotialttarinsa äärelle. Sitten hän sytyttää kynttilät sekä temppelissä siunatut suitsukeet, ja kiittää siitä mitä hänellä on. Lopuksi Niina kertoo huolensa ja esittää toiveen. 

”Olen hyvin hengellinen. Uskon, että on jokin korkeampi voima joka pitää minusta huolta. Ammennan siitä sisäistä rauhaa”. 

Ei hengellisyyden harjoittamiseen välttämättä omaa kotialttaria tai säännöllisiä temppelivierailuja tarvita. Sen voi ujuttaa normaaliin arkeen. 

”Uskonnollisuus ja hengellisyys eroavat siinä, että hengellisyys ei vaadi konkreettisia tapoja, joilla todentaa sitä. Hengellisyydestä voi luoda täysin omanlaisensa. Siihen ei tarvitse kahliutua, mutta voit turvautua siihen arkisissakin tilanteissa. Vaikka ruuhkabussissa tai kaupan kassalla”. 


Vuosia sitten parikymppinen Niina istui autossa matkalla töihin. Vierellä oli tummaihoinen ja ruskeasilmäinen mies, Niinan työkaveri. Niina tajusi, että siinä on ihminen jonka kanssa hän voisi rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kunpa tuo hauska, kaunishuulinen intian-englantilainen mies hoksaisi pyytää treffeille. 

”Kerran mies huolettomasti kopiopapereita järjestellessään kysyi, kiinnostaisiko minua lähteä hampurilaiselle ja elokuviin. Treffit järjestyivät seuraavana päivänä ja päättyivät niin hyvin, että lopulta me päädyimme naimisiinkin”. 

Juuri aviomiehen kautta Niina Salo tutustui sikhiläisyyteen. 

Ensin Niinaa jännitti kävellä temppelin rukoustilaan kumartamaan sikhien pyhälle kirjalle. 

”Mietin, että mitä jos kaadun”, Niina muistelee. 

Rukoushetki temppelissä olikin rento tilaisuus, ja lopulta se muodostui meditatiiviseksi kokemukseksi. Koska kieli oli vieras, ei sanoma ollut oleellinen, vaan se, miten se sanottiin. Sai aistia tunnelmaa ja sitä miltä se tuntui. Niina otettiin vastaan uteliaasti mutta lämmöllä. Valoisaan, lämminhenkiseen ja kokolattiamatoin vuorattuun sikhitemppeliin kuka vain on tervetullut. 

Ällistyttävimmän harmonian tunteen Niina Salo koki Intiassa, sikhien pyhiinvaelluspaikassa Kultaisessa Temppelissä. 

”Vaikka ympärillä oli kaaos ja meteliä, temppelissä rauhoituin ja konkreettinen ymmärrys sulkeutui. Olisin voinut vain istua siellä ja kuunnella monotonista rukouskirjan lukua. Harkitsin jopa jääväni temppeliin joksikin aikaa”. 

Vaikka Niinalla on hyviä kokemuksia hengellisyyden ja varsinkin sikhiläisuskonnon hyvistä puolista, hän ei miellä itseään uskovaiseksi sen perinteisessä merkityksessä. 

”Kuulun kirkkoon, mutta en ole varsinaisesti kovinkaan uskonnollinen”. 

Aiheesta kiinnostuneelle, mutta vielä kokemattomalle Niina suosittelee kiitollisuus- ja positiivisuusharjoituksia. Niistä on hyvä aloittaa. Kiitollisuusharjoitusten kautta elämään pääsee positiivisuutta. Vahvistumme, ja silloin meitä on vaikempi lannistaa. Sitä ei voi olla suosittelematta. Ihan jokaiselle 

3 kommenttia:

  1. Kaunis postaus, jotenkin tämä muistuttaa siitä elämän armollisuudesta ja kaikesta hyvästä. <3

    VastaaPoista
  2. Kaunis postaus, jotenkin tämä muistuttaa siitä elämän armollisuudesta ja kaikesta hyvästä. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!