maanantai 18. heinäkuuta 2016

Helppoa, yksinkertaista ja rentoa

On aamu. Istun punaisessa Tommy Hilfigerin aamutakissani terassilla. Vieressäni lasipöydällä on kupillinen pikkuhiljaa haalenevaa kahvia ja mukavasti röyhähtänyt kehäkukkaprojektini. En olisi uskonut sen lähtevän kasvamaan noin hyvin. 

Olen unohtanut laittaa viime kesänä hankitut kaislamatot suojaamaan terassin puupintaa, mietin. 

Aurinko paistaa, mutta se ei lämmitä niin, että paksussa ja pehmeässä takissani tulisi vielä liian kuuma. 

Kuulen lintujen laulun. Naakkojen siipien kahinan, kun ne syöksähtelevät pihallani. Hyönteisten perässä kai. 

Jossain kaukana joku nakuttaa vasaralla. Se on ainoa ääni, joka on peräisin ihmisestä. 

Miten hyvä tunnlma, ja balsamia korvilleni. 


Rakastan tällaisia hetkiä, mutta niitä on nykyään liian harvoin. Viime viikkojen äänimaailman on täyttänyt trampoliinin jatkuva nitkutus, huuto, mekastus ja aika usein siihen päälle vielä pauhaava musiikki. Ah, omakotitaloalueen idylli. 

Mietin tässä mitä tekisin. Iltavuoroon nyt ainakin, se on selvä, mutta treenaisinko tänään? 

Eilen tuli tehtyä kaikenlaista. Pitkäksi venähtänyttä aamujoogaa seurasi kokonaisvaltainen kahvakuulatreeni, kun suunnittelin harjoitusohjelmaa asiakkaalle. Illalla yhdistin koiralenkkiin mäkitreenin sekä roikkumisharjoituksen

Hyviä uutisia sillä saralla: jaksan jo siirtyä molemmilla käsillä muutaman kapulan eteenpäin käsivoimillani. 


Eilen haaveilin jääkylmästä oluesta aurinkoisella terassilla. Pukeutuisin ehkä johonkin tämän postauksen kuvien kaltaiseen asuun. Jotain helppoa, yksinkertaista ja rentoa. 

Ehkä siinä voisi olla ideaa tämän päivän treeniinkin. 

Aurinkoista päivää ihmiset!

Kiitos kuvista Secret Wardrobe/Anna-Maria 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!