torstai 7. heinäkuuta 2016

Luovu suorittamisesta - saavutat tavoitteesi

-Jos en voi mennä salille, en kyllä jaksa motivoitua mistään terveellisestä sapuskastakaan. 

- Ottaa niin päähän, kun juoksulenkki peruuntui flunssan takia. Nyt kyllä syön suklaata. 

- Ähh, taas rasitusvamma. Ketuttaa. Taidan lopettaa kokonaan liikunnan. En koskaan pääse hyvään kuntoon. 

- Noh, kun syön vaan tosi vähän ja harvoin, niin varmaan laihdun, vaikka en voi nyt liikkua. 

- Eilen tuli otettua synttärikakun lisäksi pitsaakin. Tänään en kyllä syö mitään, ja liikun ainakin kaksi tuntia!

Siinä muutamia joko tai-ajatuksiani viime vuosilta. Suorittaja mikä suorittaja. 

Paitsi että. 

Onneksi olen sittemmin osannut antaa käytökselleni ja luonteenpiirteelleni nimen. Näin voin vaikuttaa ajattelumalliini. Sitä kautta käytökseeni, ja lopulta hyvinvointiini saakka. 



Olen vuosikaudet tehnyt asioita joko täysillä, tai en ollankaan. Olen pitänyt tätä ominaisuuttani positiivisena. Olen niinkuin sellainen heittäytyjäluonne, tiedätkös? 

Kokonaisvaltaisen, kestävän hyvinvoinnin perustana tämä ei kuitenkaan toimi. Eihän kukaan jaksa suorittaa koko ajan. 

Suorittaminen lisää stressihormonien määrää kehossamme, vaikka emme edes huomaisi tätä itse. Pitkittyessään stressi nakertaa vastustuskykyämme, kärsivällisyyttämme ja saa kehomme keräämään ylimääräistä rasvaa, masennusoireista puhumattakaan, näin muutaman esimerkin mainitakseni. 



Nykyisin, jos en pääse syystä tai toisesta treenaamaan, keskityn hoitamaan kehoani laadukkaalla ravinnolla, enkä heitä kaikkea lekkeriksi. 

Pitsaillan jälkeen en rankaise itseäni päivän paastolla ja 15 kilometrin juoksulenkillä - niin kuin ennen tein, ja rikoin lonkkani - vaan palaan takaisin parempien elämäntapojen äärelle. Syön hyvää tekeviä asioita tarpeeksi ja teen napakan salitreenin, koska onpahan nyt energiaa mitä käyttää. 


Mulla olisi sullekin nyt yksi pyyntö. 

Voisitko ajatella luopuvasi suorittamisesta ja keskittyväsi hyvinvointiisi sen sijaan? 


Lue myös: 

10 kommenttia:

  1. Hyvä aihe! Olen itse suorittaja ja välillä tuntuu että suoritan sitäkin, etten suorittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikein hyvin tän. Mut sitäkin voi onneksi treenata ♡

      Poista
  2. Viisas kirjoitus, kiitos! Syöminen ja liikkuminen ovat nautintoja itsessään, niitä ei tarvitse "ansaita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olen tosi iloinen että olen ymmärtänyt sen, vaikka asia onkin yksinkertainen :)

      Poista
  3. Mä oon tän vuoden aikana herännyt jostain sellasesta elämästä, jossa kaikki pyöri ravinnon ympärillä. Oli hirvee ressi lähteä johonkin kaupungille, kun ei tiennyt kuinka pitkäks syömisväli venyy jne. Tajusin ettei ole ehkä tarkoitus, että elämässä kaikki on kiinni ruuasta. Opettelin päästämään irti, mikä tietysti on johtanut siihen, ettei syömisvälit aina ole aivan 3 tuntia, mutta mitä sitten?

    Ei kaiken tarvitse olla niin ristuksen suunniteltua. Syön, kun on nälkä ja liikuntana voisin aivan hyvin harrastaa futiksen potkimista tai pesiskopittelua, jos sattus vaan jostain löytymään seuraa tuollaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömisestä ja liikunnasta saa helposti tehtyä isomman ja vakavamman asian kuin se onkaan. Mut kiva kuulla et oot löytänyt rentoutta :)

      Poista
  4. Hyvä että olet onnistunut luopumaan noista ajatuksista, kyllä pitsaa saa syödä :) siis eri asia tietysti jos syö vaikka 20 pitsaa päivässä mutta yhden voi aina syödä

    VastaaPoista
  5. Amen! Olen painiskellut ihan saman asian kanssa, kun polvi on vaivannut polkujuoksua. Pakko sanoa, että sain tästä ihan uudenlaista potkua, nimittäin tuota itselle armollisuutta. Joko suoritan tai sitten en ollenkaan -ajattelutapa saa luvan väistyä. Pienin askelin kun etenee, niin hyvä olo on koko ajan läsnä ja kasvaa.

    Kiitos hienosta kirjoituksesta. Se tuli tarpeeseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosi kiva kuulla, kiitos palautteesta. Hurjasti tsemppiä polven kanssa ♡ Osaatko sanoa mikä sitä vaivaa?

      Poista

Kiitos kommentistasi!