keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Siinä sitä sitten niinkuin haaveillaan

Ei jessus, mä olen poikki. 9 viime päivää - joista 8 olen viettänyt työmaalla - ovat imeneet mehut aika tehokkaasti. Miten tässä näin on päässyt käymään? Minähän teen - hyvänen aika sentään - osittaista työaikaa. 

Pakaratreenit jäivät eilen väliin, kun ei vaan jaksanut. Sen sijaan poljin kyllä napakan pyörälenkin, kelpaahan sekin. 

Suunnittelin tälle päivälle korvaavaa heti töiden jälkeen, etten uuvahda, mutta. Uuvahdinkin jo töissä. 

Ennen työvuoron päättymistä jalat huusivat hoosiannaa ja vaativat koholle nostamista. En nostanut. En kehdannut vaikka pakotti. Silmät jäivät tuijottamaan tyhjinä tietokoneen ruutua, ja mietin kuinka osaan sanoa yhtäkään järkevää sanaa vuoronvaihtoraportilla. 

Phuuh. 

Mutta hei. Meikäläisellä alkoi nyt miniloma. Viikko vapaata. Meinaan mökkeillä. Odotan jo tosissani sitä hetkeä, kun pääsen istumaan laiturin nokkaan ja kastan varpaat veteen. Kuulen kuinka saunanpesässä käy ritinä ja räiske, kun maistelen kylmää oluttani. 

Postauksen kuva on vanha, mutta apinoi kivasti fiilistäni. Siinä sitä niinkuin haaveillaan siitä järvimaisemasta ja bissestä. 


Vielä täytyy hetki haaveilla. Perjantaina startataan. Sitä ennen ehdin loistavasti tehdä sen pyllytreeninkin.

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!