torstai 25. elokuuta 2016

Et lannistaisi ystävääsi. Miksi tekisit niin itsellesi?

Istuin ikkunan edessä vieras/työhuoneen vanhan, jo kuluneen pöydän ääressä. Avasin tietokoneen. Odotellessani sen käynnistymistä, sanoin itselleni, että se menee ihan hyvin. Että kaikki on ihan ok. Eikä se haittaa, vaikka koe epäonnistuisi. Kaikki olisi silti hyvin. Mikä muka olisi pahinta mitä voisi sattua? Ei siihen ainakaan kukaan kuolisi. 

Vedin syvään henkeä niin, että vatsa ja kyljetkin pullistuivat. Puhalsin ulos ja aloitin kokeen tekemisen. 

Kahden tunnin kuluttua sain huokaista helpotuksesta. Koe meni hyvin. Se meni paremmin kuin keväällä, vaikka luin silloin kuin hullu. Ja stressasin. Ja koin, että en ole kovinkaan hyvä. 

Tällä kertaa päätin toimia toisin. 

Tein tietoisen päätöksen kohdella itseäni kuin parasta ystävääni. Rohkaista, ja olla myötätuntoinen. Luopua täydellisyyden tavoittelusta ja suorittamisesta. 

Se on aika kivaa. Siis olla itsensä myötätuntoinen ystävä. 

Koita säkin! 


Kun ajattelet itsestäsi jotain negatiivista, arvostelet tai kieriskelet itsesäälissä tai muussa ikävässä tunteessa, tiedosta se. Se on ihan ensimmäinen askel.

Sen jälkeen otetaan tämä olla itsensä paras ystävä-ajatus käytäntöön. 

Hyväksy, että ajattelit tai tunsit miten tunsit. Sano itsellesi, että se on ihan ok, mutta nyt se saa muuttua. 

Kuvittele tilallesi joku ystäväsi. Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän olisi sinun tilallasi tässä tilanteessa? 

Tuskin ainakaan syyllistäisit, lannistaisit tai haukkuisit häntä?  Tuskin haluaisit, että hän jumittaisi inhottavassa tunnetilassaan, stressaisi tai vähättelisi itseään? 

Luultavasti olisit läsnä. Kuuntelisit. Halaisit. Sanoisit jotain ystävällistä. Jotain positiivista, rohkaisevaa ja myötätuntoista. Ehkä keittäisit teetä, veisit rauhoittavalle kävelylle tai muuten huolehtisit ystäväsi hyvinvoinnista?

Voit tehdä näin itsellesikin. Itseasiassa, sinun pitäisi tehdä näin itsellesikin. 

Miksi suotta piiskata itseään, kun myötätunnolla voi saada parempaa aikaan? 



Lue myös:

Luovu suorittamisesta - saavutat tavoitteesi

10 kommenttia:

  1. Just niin! Armollisuutta ja lempeyttä itseään kohtaan! Perjantain iloa sain tästä kirjoituksestasi! Sinä saattaisit pitää minun tuotoksistani. 😉 Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, päivän hyvä työ siis tehty :D ...ja hei, sä oletkin rohkea kun lähdet yksin reissuun! Huippua :)

      Poista
  2. AMEN! Mä olen harrastanut tätä tietoisesti jo jonkin aikaa. Välillä onnistuu paremmin ja välillä huonommin! Mutta tää on hyvä ohje ja on tosiaankin hyvä miettiä miten sitä itselleen puhuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääkin on siitä kiva juttu, että pikkuhiljaa harjoittelemalla kehittyy koko ajan :)

      Poista
  3. Se on niin totta, että ystävän epäonnistuessa on tosi myötätuntoinen mutta kun sama käy itselleen niin sitä sättii itseään epäonnistumisesta. Tosi hassua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ollaan me ihmiset oudosti ohjelmoituja :)

      Poista
  4. Luulin kommentoineeni jo edellistä postaustasi, mutta ehkä en kuitenkaan kuin ajatuksissa :)

    Tarkoitus oli toivottaa onnea kokeisiin, ja ilmeisesti hyvin menikin? Ja itsemyötätunto, se on ollut opettelulistalla erityisesti tänä kesänä täällä metsän keskellä. Harjoittelua se vaatii, mutta pieniä edistysaskelia huomaan tapahtuneen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meni hyvin!

      Kyllä vain, harjoittelu tekee ihmeitä. Ja ihaninta on kun huomaa ottaneensa niitä pieniä edistysaskeleita :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!