maanantai 10. lokakuuta 2016

Haluaisin kertoa mitä tunnen, mitä olen kokenut, mitä ajattelen

Olen vähän kateellinen lauluntekijöille. Heillä kun on loistava väylä kertoa tunteistaan, kokemuksistaan, elämästä, kaikesta. Ja samalla tarjota korvaamatonta vertaistukea tai lohtua kuulijoille.

Biisien sanoitukset voivat olla mitä vain. Osa voi olla totta. Voi olla pätkiä omasta elämästä, mutta voi niihin piilottaa keksittyjä tarinoitakin, jotta kuulija ei aina tiedä, mikä on koskettanut sanoittajaa. Näin biisin tekijä saa ikään kuin panssarin suojakseen.  

Minäkin haluaisin tehdä biisejä, ja laulaa osan kokemuksistani ja ajatuksistani ulos, mutta se suojaava panssari puuttuu.

Kirjoittajana haaveeni on, että voisin kertoa rehellisesti mitä tunnen, mitä ajattelen ja mitä olen kokenut. 

Mutta kertoa nyt lapsuuden kipukohdista, tai työpaikkaan liittyvistä hankaluuksista. Ei se ole ok. Ei ainakaan tässä elämänvaiheessa. 

Haluaisin kertoa, kuinka Hectorin Juodaan viinaa-biisi aiheutti lapsena pahan mielen. Haluaisin kertoa miksi. Mutta en kerro. 

En kerro aikuisiällä kokemastani kiusaamisesta.

Mutta jos kirjoittaisin niistä biisin, voisin naamioida osan fiktioksi, osan tositarinaksi. Lukija voisi vain arvailla mikä osa on totta, mutta saattaisi silti saada siitä vertaistuen tuntua.

Vähän niin kuin minä saan edellämainitun taitelijan toisesta biisistä. 

Kuunnellaan vaan taivasta-kappale avasi silmäni. Ajattelin, että tämähän voi olla hyvä tyyppi. 

Päädyin kuuntelemaan nyt aikuisiällä Juodaan viinaa-kappaleenkin uudestaan. Tuntuu hyvältä huomata, että se, mikä lapsena tuntui pelottavalta, ei sitä ole ollenkaan. Sanoma onkin erilainen.


Kuinkahan voisin löytää keinon kirjoittaa ulos isojakin asioita? Ja toisaalta, miksi se edes on tarpeen?

4 kommenttia:

  1. Osa puhuu ja toiset kirjoittavat. Minulle kirjoittaminen on väline, jolla puran asioita sisältäni. Rakastan kirjoittamista ja kuvaamista. Kävellessänikin mieleni pulppuaa asioita, säkeitä. Kun kirjoittaa, niin se alkaa rönsytä lisää juttuja. Valtavan puhdistavaa ja terapeuttista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ennen blogia mäkin kirjoitin tosi paljon ihan vaan tarinoita, niitähän ei tietenään koskaan julkaistu. Se kirjoitustapa on jäänyt.

      Kivaa tiistaita ♡

      Poista
  2. Niinpä - eihän tänne blogeihin kaikkea voi jakaa - mutta vaikkei biisejä kirjoittaisikaan, voi kirjoittaa novelleja - ja ihan itselleen. Ja jos joku päivä niitä novellejaan haluaa julkaista, kukapa on se joka osaa sanoa, mikä on totta ja mikä sepitelmää? Ja kun tarpeeksi vanhaksi elää, ei tiedä enää itsekään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Joskus kirjoitin paljonkin tarinoita ja runoja mutta se tapa on jäänyt blogin jalkoihin.

      Ehkä sen voisi elvyttää..?

      Poista

Kiitos kommentistasi!