tiistai 11. lokakuuta 2016

Tarina siitä, kun vierailimme riippukeinussa nukkuvien intiaanien luona

Ympärilläni oli valtavasti humalaisia Kuna-intiaaneja. Yksi heistä, kovin nuoren näköinen, tarjosi minulle vaaleaa rommia samasta puisesta kauhasta, josta jo moni muukin oli hörpännyt. Keräilin itseäni hetken, ja otin tarjotun viinapaukun vastaan.

En kehdannut kieltäytyä. Juhlimmehan nuoren naisen ensimmäisiä kuukautisia. Hän tosin itse ei ollut paikalla.

Tunsin kuinka vahva, lämmin viina laskeutui kurkusta alas kohti vatsaa. Irvistin. Sivusilmällä huomasin koristeellisiin ja kirjaviin Kuna-asuihin pukeutuneiden naisten astelevan joukolla hiekkapohjaisesta juhlatilasta pois. Vessaan kuulemma, joku kertoi meille. Hauska todeta, että tuolla kaukana on jotain samaa kuin koti-Suomessakin.

Viinanjuonti ei ottanut loppuakseen, ja uutta kierrosta tarjottiin ahkeraan. Minun ruoansulatuselimistöni ei kuitenkaan kestänyt kahta annosta enempää. Lähdimme juhlatilasta vaivihkaa. Närästi ja korvensi. 



SAARI, JONKA YMPÄRI KÄVELEE NELJÄSSÄ MINUUTISSA

Matkailimme alkuvuodesta San Blasin saaristossa, Panaman pohjoisosassa sijatsevalla  Kuna-intiaanien itsehallintoalueella.

Majoituimme Coco Blanco-nimiselle saarelle. Tuon saaren ympäri käveli neljässä minuutissa. Puhtaan kirkas merivesi huuhtoi valkohiekkaisia rantoja ja bambuseinäisen bungalovimme edustalta matkaa aaltoihin oli muutamia askeleita.

Tuntui, että tämä voisi olla paratiisi. 

Yöaikaan, kun tuuli kävi bambuseinien läpi eikä katto kestänyt trooppista vesisadetta, saatoin olla toki toistakin mieltä. Ehkä sittenkin Robinson Crusoe-tyyppinen paratiisi?

Suihkuna toimi letku, ja vessanpönttöön haettiin itse vesi merestä, ämpärillä kantamalla. 

Saari oli jaettu kahteen osaan. Oli meidän vierailijoiden pääty, ja paikallisten pääty. Paikallisten puolella taisi olla neljä bambumajaa, jossa perheet asuivat. 

Halusimme osoittaa ystävällisyytemme, siksi saarelle saavuttuamme veimme lapsille piirrustuspaperia ja kyniä lahjaksi. 

Astelimme paljan varpain valkoista hiekkaa pitkin tuohon neljän perheen kyläyhteisöön. Ketään ei näkynyt missään, vaikka juuri tovi sitten lapset juoksentelivat lähekkäin olevien majojen lomissa. Oli ihan hiljaista. 

Hetken kuluttua nainen kurkisti yhdestä majasta. Kysyi ehkä, mitä asiaa meillä oli. 

Ojensimme paperit ja kynät ystävällisesti hymyillen. Kerroimme englanniksi, että ne ovat tuliaisia lapsille. 

Nainen nappasi pienen lahjamme ja hävisi takaisin majan hämärään. Ei kiitosta, ei hymynkaretta. 

Okei. Ehkä meidän täytyy pysyä omalla puolellamme, mietimme ja hipsimme takavasemmalle. 


HISTORIAA JA KULTTUURIA METSÄSTÄMÄSSÄ

Olin kiusannut isäntäämme alituisella kysymystulvalla, mutta en kokenut saavani tarpeeksi tietoa Kuna-intiaanien historiasta ja kulttuurista. 

Lähistöllä olisi kuulemma museo, isäntämme Betsanders totesi kerran, kun taas pommitin häntä kysymyksilläni. 

Loistavaa, hihkuin. Siltä seisomalta sovittiin retki pääsaarelle seuraavalle päivälle. 

Museo oli pieni, hiekkapohjainen bambukyhäelmä täynnä mielenkiintoisia esineitä ja kuvia heimon historiasta. 

Opas kertoi Kunien käyneen läpi kolme vallankumousta. Viimeisin Panamalaisia vastaan, sitä ennen Espanjalaisia.

Saimme kuulla riippukeinujen olevan tärkeitä. Kunat menevät naimisiin riippukeinussa, he nukkuvat niissä, ja heidät haudataan riippukeinussa. 

Ja kun kerran kulttuurielämyksiä kaipasin, pääsimmehän osaksi heidän juhlintaansakin, niinkuin postauksen alussa kuvailin. Bileiden jälkeen käveleskelimme hetkisen hiekkaisilla kaduilla, ja nautimme kylmät juomat ensimmäistä kertaa San Blasiin tulon jälkeen. 

Pääsaari oli aivan täyteen rakennettu. Alkaa kuulemma olla jo niin ahdasta, että osa ihmisistä muuttaa mantereelle. Täyttä oli tosiaan, totesin itsekin. Rakennukset olivat aivan vesirajassa kiinni. Hyvä, etteivät tipahtaneet mereen, kaiken sen roskan sekaan, joka lillui rantavedessä. Osa jätteesta oli jo vajonnut pohjaan. 



UPEA REISSU, VAIKKA EI KOKO AJAN OLLUTKAAN KIVAA


En voi kieltää, ettenkö kaikista eniten nauttisi matkaillessani lämmöstä ja valosta. Mutta heti toiseksi listalle kipuavat kokemukset, seikkailut, uudet näkökulmat ja fiilis, kuinka matkailu ihan todella avartaa. 

Tämä pyrähdys San Blasille oli hieno kokemus. Vähän samalla tavalla kuin muutaman vuoden takainen Tansanian safari. Se ei ehkä ollut koko ajan kivaa, mutta ihan helvetin mageeta se oli. Ja muistot. Nehän vain paranevat vanhetessaan. 

Miten äärimmisen hienoa on tutustua aivan uuteen kulttuuriin, jonka olemassa olosta en edes tiennyt ennen tätä. 

Miten avartavaa onkaan huomata minkälaisissa oloissa ihmiset asuvat vuonna 2016. 

Olen onnellinen tästä kokemuksesta. En menisi uudelleen, mutta en missään tapauksessa jättäisi väliinkään. 


HYVÄ TIETÄÄ-LISTA SAN BLASIIN SUUNTAAVALLE

- Me hankimme matkamme saaristoon vasta paikanpäällä Panamasta, Panama Travel Unlimitediltä.

- San Blasille pääsee purjehtimalla meriteitse, tai autolla ensin ajamalla läpi vuoristoisen tien. Matka jatkuu veneellä.

- Vuorostokyyti on melkoista vuoristorataa. Varaudu mahdollisen pahoinvointiin.

- Alue on Kuna-intiaanien itsehallintoaluetta. Passi vaaditaan ja sitä kysytään rajalla.

- Saaria on erilaisia ja eritasoisia. Mikäli päädyt Coco Blancolle, suosittelen ottamaan mukaan jonkinlaisen kylmälaukun, ja janojuomaksi vettä, limua tai olutta. Kylmä olut olisi maistunut monta kertaa. Myös välipalaa on suotava olla mukana. Sitä ei tältä saarella löydy, vaikka muuten ruokailut kuuluvat pakettiin.

- Ruokana on kalaa eri muodossa, hummeria, mustekalaa, simpukoita, vihanneksia, perunoita, banaania, vesimelonia, paistettua munaa, erikoista makeaa leipää Nutellan kanssa, sekä pannukakkua. Juomaksi kahvia, teetä ja vettä.

- Netti ei toiminut. Aktiviteettivaihtoehtoina on oleilu, keskustelut, ajattelu, meditointi, kehonpainojumpat tai liikkuvuusharjoitukset, lukeminen, uiminen, pilvimuodostelmien ihailu ja auringonotto. Minä autoin yhtenä päivänä paikallista miestä rakentamaan jonkinlaista aallonmurtajaa. Ruokailut rytmittävät päivää.

- Suihku on seinästä tuleva letku. Vesi on auringon lämmittämää, eli haaleaa. Vessanpönttön huuhteluvesi haetaan merestä.

- Bambumökkiin tuulee ja varsinkin öisin tuuli on voimakas. Katon läpi voi sataa ja ötökätkin pääsevät sänkyyn. Omalle makuupussille on käyttöä.

- Alue on tuulinen, eli aallotkin voivat olla isoja. Sen huomaa viimeistään venekyydissä. Ensimmäisellä matkalla kastuimme kokonaan, kun aallot pärskähtelivät päin pläsiä. Päiväretkellä pelotti, kun eneemme liiti ajoittain kokonaan ilmalennossa. Arvaa miltä tuntui, kun se pamahti takaisin vedenpintaan? Ilmat menivät ainakin kertaalleen pihalle.

- Kolumbiasta saattaa ajelehtia huumelasteja San Blasiin. Ilmeisesti jotkut saariston matkailutoiminnoista rahoitetaan merestä löytyneiden huumeiden avulla.

- Mukaan on hyvä ottaa myös taskulamppu, sekä iso annos seikkailuhenkistä asennetta.


Lue myös

Santa Fe - askeettinen vuoristokylä Panamassa
Rennon fiiliksen Bocas Del Toro
Paloja päivästäni Panamassa
Hyvästi Bocas Del Toron saari - tervehdys Santa Fe
Terveisiä Panamasta

8 kommenttia:

  1. Upea postaus Ansku, kiitos tästä. Todella mielenkiintoista tietoa ja aivan ihania valokuvia. On teillä ollut upea ja monimuotoinen matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jätit palautetta, kiva kuulla että postaus oli mielenkiintoinen.

      Reissulla ehti tosiaan nähdä monenmoista ja eri kulmista katsottuna :)

      Poista
  2. Ihailen papukaijakuvaa ja postausta ylipäätään. Huh, ei riittäisi mulla rohkeus ja avara mieli moiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Ehkä riittäisi, jos et ihan tarkkaan tietäisi mitä on luvassa? ;) Siksi mekään ei yleensä suunnitella pilkuntarkkaan mitään. San Blasin reissukin buukattiin melko extempore.

      Poista
    2. Niin voi olla! :D Mä ihailen teidän rohkeutta, eikä siinä mitään, olen tottunut omaan "heikkouteeni", olen vain sellainen, että kaikki pitää olla tiedossa etukäteen. :/ :D

      Poista
  3. Wau mikä reissu ja mitä kuvia. Kiitos, että pääsin matkalle mukaan postauksen kautta. <3 Juu kaikki ne ei niin kivat jutut, myöhemmin joko muistoina himmenevät tai niistä syntyy ne hauskimmat tarinat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun tulit, ja jätit vielä palautetta. Se on paras palkinto postauksen tekijälle ♡

      Poista
  4. Wau, oikeaa kunnon seikkailumeininkiä kera upeiden kuvien <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!