sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Paloja päivästäni Panamassa

Tämän viikon tiistaina heräsin uuteen päivään eri puolelta maailmaa. Kömmin vihreästä mökistäni ulos aamuaurinkoon. Haistelin merituulta ja otin muutaman askeleen. Sitten olin jo rannalla. Asetin Balilta tuodun sinisen liinan hienolle hiekalle ja istahdin sen päälle. Hengitin muutaman kerran rauhallisesti nenän kautta sisään, ja suun kautta ulos. Oli aamujoogan aika.

Tunnetila: Onni. Joogaohjaajan rauhallinen mutta ihanan iloinen asenne tarttui. Tuntui hyvältä liikutella jäykkää kroppaa. Tuntea nousevan auringon lämpö kasvoissa. Kuulla linnun laulu ja meren pauhu.


Himpun verran vetreämpänä oli hyvä istahtaa aamupalalle. Olin nälkäinen. Kahvi maistui täydelliseltä, hedelmät makeilta. Koska panamalainen kahvi oli niin hyvää, toin sitä kotiinkin. Toivottavasti se on juuri sitä samaa, hyvää laatua.

Tunnetila: Ilo.


Tuo päivä oli viimeinen päivä Santa Catalinassa. Sulattelin aamupalatoasteja ja hedelmiä rantatuolissa. Luin. Välillä katselin edessäni avautuvaa näkymää, valtavaa merta. Kuuntelin jostain raikuvaa lapsen naurua ja muiden auringonpalvojien leppoisaa rupattelua. Aurinko oli kuumentanut tumman hiekan niin polttavaksi, että varvassandaalit olivat elinehto.

Tunnetila: Haikeus.


Santa Catalinassa on hyvät aallot surffia ajatellen. Muutaman päivän huimapäisiä surffaajia sivusta seuranneina innostuimme mekin vuokraamaan laudat. Ensimmäistä kertaa ikinä.


Toivoin tietenkin kiitäväni aalloilla sulavasti kuin delffiini, ja näyttäväni suurin piirtein tältä:


Sen sijaan näytin tältä:


Ainakin ensimmäisen kerran lajiin tutustuessani. Lounaan jälkeen homma sujui hiukan paremmin, vaikka ei minusta surffaajaa tullut. Vielä.

Ihan mielettömän hauskaa puuhaa! Mutta vaikeaa. Nyt olen täynnä asfaltti-ihottumaa. Laudan pinta alkoi muutaman tunnin kuluttua tuntua hiekkapaperilta, mutta en malttanut lopettaa. Polvet, reidet ja vatsa kiittävät. Bepanthenia kuluu.

Tunnetila: Riemu

lauantai 30. tammikuuta 2016

Kotona taas

Hei ystävät! Olen taas kotona. Päällimmäinen fiilis on pöllämystynyt. Johtuu ehkä siitä, että heräsin vasta äsken (ja kello on jo lähes kolme). Taitaa pidellä pientä jetlagia, päättelin tänään aamuyön tunteina, kun makasin sängyssä silmät kirkkaina. 

Nyt istun tutun keittiönpöydän ääressä. Naputtelen blogia hyvin tietoisena siitä, mitä minun ihan oikeasti pitäisi tehdä. Lista tuntuu loputtomalta, ja siksi aloittaminen on niin hankalaa. Mieli on vielä jossain kaukana. Istuu palmun alla ja katsoo meren yli horisonttiin. Yrittää opetella surffausta ja muistelee kohtaamista merikilpikonnan kanssa. 


Ehkä kiinnitän nyt täyden huomioni vieressäni jäähtyvään kahvikupilliseen. Vedän sitten hameen päälle ja käyn halaamassa siskonlapsia. Lauantai-ilta kuluu villisti pyykkiä pesten, laskuja maksaessa, personal trainer-koulun ennakkomateriaalia lukiessa. Lisäksi on mietittävä miten korvaan menetyt kaksi viikkoa haastattelutekniikkakurssille, ja kuinka saan muut kiinni maanantaihin mennessä. Huoh. 

Näillä eväillä lauantain viettoon. Kaikki menee hyvin. Eikö niin?

lauantai 23. tammikuuta 2016

Postikortti Panamasta


Vietin juuri kolme unohtumatonta yötä San Blasin paratiisimaisella saarella, Kuna-intiaanien hoivissa. Ilman nettiä, lämmintä suihkua ja puhelinyhteyttä. Bambusta kyhätyssä cabanassa tuuli niin, ettei tukka pysynyt päässä. Öisin satoi vähän sisään. 

Silti saarella oli ihanaa. Kerron siitä myöhemmin lisää. Tällä hetkellä nettiyhteys on hiuskarvan varassa. Jotta pääsin kirjautumaan blogiini, piti odottaa noin tunti. Että sain ladattua postauksen kuvat, sain odotella puoli tuntia lisää. 

Olen tällä hetkellä taas mantereella, ja vaihdoinpa myös merta jonka laineissa huuhtoa varpaita. Caribian turkoosit aallot ja lumenvalkoinen hiekkaranta vaihtui Tyynen-Valtameren pauhuun, ja mustaan hienoon hiekkaan. Melovien intiaanien tilalla on joukko surffareita. Olen Santa Catalinassa.


Matkustuspäivien jälkeen olo on aina uupunut. Niin tänäänkin. Taidan hörppiä olutpullon tyhjäksi ja kaivautua peiton alle. 


P.s: Parhaiten pysyt matkassani mukana Instagramin avulla. Löydät minut nimellä ansku_peaceandstyle. Käy tsekkaamassa minkälaisella saarella asustin!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Hyvästi Bocas del Toron saari, tervehdys Santa Fe!



Olen löytänyt tältä matkalta tähänastisen elämäni parhaan sushin, herkullisimman Pina Coladan sekä - asia josta itsekin yllätyin - raikkaimman Mojiton. Tiedostan kyllä että kaksi näistä listalla keikkuvista liittyy alkoholiin. Ihmettelen tätä vähän itsekin, koska normaalisti en juuri drinksuttele reissuillani (tai muutenkaan. En oikeastaan ole edes pitänyt Mojitosta). Panama taitaa olla poikkeus. 

Nyt olen jättänyt jo taakseni nuo parhaat sähköankerias- ja tonnikalasushit, sekä keveimmät drinkit. Taakse jäi myös kauniin turkoosi meri. Kirjoitan tätä postausta nimittäin pienestä, noin 4000 ihmisen Santa Fe-kylästä, keskeltä vuoristoa. Jossain hirnuu hevonen, koira haukkuu ja taustalla kuuluu vaimea musiikki. Vähän matkan päässä on Ngobe-Bugle-intiaanien kylä. Paikan suurin kauppa - kiinalaisten pitämä - on kotimaisen Siwan kokoinen, ja majatalomme isännällä on vihreä Littleone-niminen lintu. Se osaa puhua, mutta ujostelee meitä. 

Kello on aika vähän, vasta yhdeksän illalla, mutta olen jo niin väsynyt että sukellan tuotapikaa peiton alle. Noin seitsemän tunnin tukahduttavan kuuma ja keikkuva bussimatka, venematka saarelta, sekä tunnin ajelu bussiasemalta tähän kylään vei mehut. Instagramia seuraavat tietävätkin mitä tein ensimmäisenä, kun saavuin perille majapaikkaan. 


Mutta nyt nukkumaan. Huomena aion etsiä vesiputouksen.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Terveisiä Panamasta!

Istun juuri hotellin katutasolla sijaitsevalla parvekkeellamme. Kun kohotan näppäimistöltä katseeni, siintää meri suoraan edessäni. Tai siintäisi jos näkisin sinne. On ilta ja aurinko laski juuri. Olemme olleet reissussa vain vähän aikaa, mutta iltoja ja öitä on vietetty jo monessa paikassa. Panama Cityssä perusmukavassa hotellissa kaksi, bussissa vierähti yksi (ei niin kovin mukava) yö, ja viime yönä nukuin järjettömän suuressa villassa, johon puolivahingossa eksyimme. 


Olen nyt kokenut Panaman kanavan ja niin suuren ostoskeskuksen, että eksyin sinne monta kertaa. Olen ihastellut Panama Cityn kaunista vanhaa kaupunkia ja huikean korkeita pilvenpiirtäjiä. Tänään katselin kymmeniä perhosia jotka lepattelivat kauniin kukkean puun ympärillä. Pieni lintunen lennähti imemään mettä viereisen pensaan punaisista, vähän hassun näköisistä karvaisista kukista. Sitten tuli toinen, kolmaskin. Ne olivat kolibreja! Yritin tallentaa niitä kameran muistikortillekin, mutta nuo pikkuiset söpöläiset ovat niin nopeita, että kaikki kuvat epäonnistuivat. Ei haittaa. Oli ihana kokea tuo taianomainen hetki.

Söin tänään aamiasta vanhassa jokilaivassa. Kalifornialainen vanhempi pariskunta osoitteli mereen laiturin viereen, kun olimme poistumassa. Kymmenet, ellei jopa sadat meduusat uiskentelivat vedessä. Olivat hienoja.


Nyt olemme Bocas Townissa, meille jokseenkin epätyypillisessä paikassa. Majoituimme suureen merenrantaresorttiin, jossa on iso uima-allas. Monet paikat täällä ovat täynnä, tai aivan liian kalliita meille, joten nyt on hyvä aika testata olemmeko resort-ihmisiä. Heh. Ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, ja paikka vaikuttaa rauhalliselta. Itse kaupunki on todella suloinen värikkäine puutaloineen ja rentoine ilmapiireineen. Huomena on ehkä syytä vuokrata polkupyörä ja lähteä tutkimaan paikkoja. Jos haluat seurata matkaani reaaliajassa, löydät minut Instagramista nimellä ansku_peaceandstyle


Kuullaan taas!

torstai 7. tammikuuta 2016

Taas mennään!

Useammille meistä perhe ja oma lapsi on haave numero yksi. Tunnen aina välillä huonoa omaatuntoa, koska vauvakuume ei ole osunut kohdalle, vaikka lapsista pidänkin. Ajoittain oikein pinnistellen kuulostelen, jos edes pieni vauvakuumeen poikanen orastelisi jossain sisimmässäni. Kuitenkin perheenperustamisvietin  sijaan poden toista, jo kroonístumaan päässyttä kuumetta. 

Se liittyy matkailuun, ja on jokavuotinen vieras. Kun lentokone laskeutuu koti-Suomen kamaralle, unelmoin jo seuraavasta kohteesta. Viime vuonna palatessani Meksikosta, oli täysin selvää että seuraava matka varataan heti kun se on mahdollista. Ja kun toissavuonna meille muutti koiranpentu, suunniteltiin välivuotta matkustamisesta. Eihän se onnistunut. 

Matkailussa kiehtoo seikkailu. Uuden kulttuurin kokeminen ja näkeminen, sekä historia ja turkoosi, lämmin merivesi  -  yhtään vähättelemättä tietenkin myös lämpö ja aurinko. 

Nyt on taas aika lähteä. 


Kaksi matkailua rakastavaa heittää rinkat selkäänsä ja astuu pian koneeseen. Suunta on kohti Panamaa ja uusia seikkailuja. Pitäkää (panama)hatuistanne kiinni!

Palataan reissun päältä, mikäli yhteyksiä löytyy. Muussa tapauksessa se on näkemisiin kolmen viikon kuluttua!

tiistai 5. tammikuuta 2016

Trendilaji kehonpainoharjoittelu

Tällä hetkellä on erittäin in treenata kehonpainoa hyväksi käyttäen. Sen suosio piilee monipuolisuudessa sekä helppoudessa. 

Kehonpainoharjoittelun avulla treenaat kroppaasi kokonaisvaltaisesti, ja vaikeusastettakin on helppo lisätä. Ohessa on iisi harjoitusohjelma, jolla pääset alkuun ja saat tuntumaa kehoosi. Usko tai älä, mutta kaikki meistä eivät pääse kyykkyyn ilman, että polvet saahavat omituisesti sisäkiertoon. Mikäli kiinnostuit ja nälkäsi kasvaa syödessä, liikevariaatioita löytyy loputtomiin. Voit edetä esimerkiksi pistoolikyykkyihin ja käsilläseisontaan. 

Itse aion treenata kehonpainoharjoittelun avulla seuraavat kolme viikkoa Panaman rannoilla. Erinomaista vaihtelua kuntosalille.


Kehonpainokyykyt 3 x 12-15

Seiso noin lantion levyisessä asennossa, jalkaterät eteenpäin. Varmista, että lantion asento on neutraali ja polvet pehmeät. Laskeudu rauhallisesti kyykkyyn ja nosta samalla kädet suoraan eteesi. Kuvittele istuvasi tuolille. Nouse kyykystä hallitusti ja päästä kädet laskeutumaan vartalon vierelle. Jatka heti uuteen toistoon.

Mikäli tuntuu liian helpolta, lisää haastatta esimerkiksi hidastamalla kyykkyynmenovaihdetta, pysäytä hetkeksi ala-asennossa niin että tunnet jaloissasi poltteen, ja nouse sitten räjähtävästi ylös painopiste kantapäillä.


Punnerrus 3 x 12

Asetu lattialle polvet maassa - tai ilmassa jos voimasi riittävät. Kädet ovat noin hartian leveydellä, käsivarret suorina. Varmista, että vatsa on jännitetty. Laske itsesi rauhallisesti ala-asentoon siten, että pääsi ja koko vartalosi pysyy koko ajan suorassa, niska on hallittu ja nenänpää melkein hipaisee lattiaa. Punnerra itsesi lattialta ylös ja jatka heti uuteen toistoon.

Haastetta saat hidastamalla liikettä ja pysäyttämällä hetkeksi ala-asentoon. Vaihtele myös käsien asentoa leveyssuunnassa, niin liike kohdistuu eri lihakseen. Normaali leveä käsien asento kohdistaa tuntuman rintalihakseen.


Lantionnostot 3 x 15

Asetu selinmakuulle kädet vartalon sivuilla, ja jalat koukussa kantapäät tiukasti lattiassa. Nosta lantio ylös niin, että pakarasi jännittyvät tiukaisi. Pysy siinä hetki ja päästä sitten laskeutumaan rauhallisesti alas. Jatka välittömästi uuteen toistoon. Varmista, että vatsa on jännitetty eivätkä polvet aukea sivuille.


Saat vaikeutettua liikettä nostamalla toisen jalan ilmaan.


Leuanveto 3 x maksimi

Istu tangon alle. Ota hartioiden levyinen vastaote tangosta. Ojenna vartalo suoraksi tikuksi ja jännitä keskivartalo tiukaksi paketiksi. Aloitusasennossa kädet ovat melkein suorina. Vedä käsivarret koukkuun ja rintakehä lähelle tankoa. Päästä rauhallisesti kädet suoristumaan ja lähde heti uuteen toistoon. Voit helpottaa liikettä laittamalla jalkoja polvista hiukan koukkuun.

Saat uutta ärsykettä tai vaihtelua leventämällä otetta ja vaihtamalla vastaotteesta myötäotteeksi, sekä haastetta nostamalla jalat jumppapallon päälle.

Toppi *Casall, trikoot Nike, treenikengät Asics

 Roikkuminen 3 x niin kauan kuin tuntuu hyvältä


Roiku myötäotteella tangossa. Voit tarvittaessa alkuun keventää hiukan jaloilla, jotta kehosi tottuu roikkumiseen. 


Innostaako kehonpainoharjoittelu? Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Jarno Härkösen ja Jukka Rajalan Kehonpainoharjoittelu – Movement-kirjaan. 


*Saatu blogin kautta

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Valladolid - Pala aitoa Meksikoa

Satoja vuosia sitten Jukatanin niemimaalla mayat asuttivat Zaci-kaupunkiaan. Espanjalaisten tultua maya-kulttuuri sai väistyä hetkeksi syrjään - valloittajat jopa purkivat muinaisen pyramidin ja rakensivat sen kivestä oman katedraalinsa. 

Nykyisin alue tunnetaan Valladolidina. Pienenä meksikolaiskaupunkina, jossa autenttisuus on käsinkosketeltavaa. Perinteisiin maya-asuihin - valkoisiin, kukin koristelluihin mekkoihin - pukeutuneet naiset tekevät hedelmä- ja vihanneskauppaa kadulla. Aukiolla mies kiillottaa toisen kenkiä perinteiseen tapaan ja paikoin muhkuraisiakin katuja reunustavat monenkirjavat, osin rapistuneetkin talot.

On aivan tavallista, että sivukatujen palveluita tarjoavissa yrityksissä ei puhuta englantia. Silti esimerkiksi bussilippujen ostaminen on helppoa. Hienointa on huomata, kuinka suurta osaa musiikki näyttelee. Olemus rentoutuu ja lanne letkeytyy aivan huomaamatta, kun avoinna olevien kauppojen uumenista soi kutkutteleva lattarimusiikki suoraan kadulla kävelevän korviin. 


Kaupungin keskusta on pieni. On mukavaa istahtaa katubaariin maistelemaan Pina coladaa ja katselemaan verkkaisesti etenevää elämää. Pimeän tultua Valladolidin maamerkki,  tunnelmallisesti valaistu katedraali kohoaa korkeuksiinsa. 

Loikatessasi sivummalle pääkadulta, pääset haistelemaan aitoa, arkista latinoelämää. Pienet ja vähän suuremmatkin talot tönöttävät korkeiden aitojen ja muurien takana. Yllättäen vihaisesti haukkuva vahtikoira saattaa singahtaa aidalle esittelemään purukalustoaan.


Kun keskustasta jatkaa vielä vähän pidemmälle, vastaan tulee cenote. Makealla vedellä täyttynyt allas, joka johtaa maanalaisten luolissa virtaavien jokien verkostoon. Näitä altaita on Jukatanin niemimaalla useita. Joitakin niistä muinaiset mayat käyttivät uhraamiseen. Altaisiin upotettiin niin ihmisiä, kuin esineitäkin. Nykyiseen Valladolidin keskustan kupeessa sijaitsevaan cenoteen on hyvä pulahtaa virkistäytymään kuumana päivänä.


Mikäli mielit Valladolidiin, reissu on helppo yhdistää esimerkiksi Chichen Itzan retkeen. Taxi Chichen Itzasta Valladolidiin kestää noin 45 minuutia ja kustantaa noin 350 pesoa. 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Beige villakangastakki

Tänään taitaa olla tähänastisen talven kylmin päivä. Mittari näyttää 15 astetta, lumi narskui kengän alla ja nenänpää oli piilotettava kaulaliinan taa. En nähnyt ulkoilun jälkeen muuta mahdollisuutta, kuin keittää lämmittävät teet. 

On ollut mukava päivä. Heräsin aamulla kanelikahvin tuoksuun. Maistelin kupillisen sängyssä, ja nousin sitten virkeänä kihartamaan hiuksiani. Käytiin Janin kanssa ensiviikon matkaa silmällä pitäen asioilla, ja keitettiin sen jälkeen iltapäiväkahvit. 

En tiedä oliko syy kofeiinissa vai 15 cm:n Subissa, mutta tämän päivän salitreeni kulki kuin lännen pikajuna. Sain lisätä kyykkytankoon 20kg lisää painoa, ja muukin jumppa luisti mukavasti. Jani ehdotti että kyse voisi olla kehityksestä, kun intoilin kyykkytreeniäni, ja mietin mistä oikein oli kyse. En tiedä. Ehkäpä sitten! Huomenna lisään painoa penkkiin. Katsotaan miten käy. 


Takki ja kaulaliina BikBok
Neule H&M
Laukku Marc By Marc Jacobs
Kengät Ellos


Näiden kuvien ottopäivänä - heti siinä joulun jälkeen Tapanina - oli kylmä silloinkin, vaikka ruohokin vihersi. Kykenin seisomaan  kuvattavana jäätävässä viimassa noin kolmen minuutin ajan, ja sitten oli jatkettava matkaa. Huhhuh. Nyt se talvi on sitten tullut. Onneksi pehmoinen villakangastakki lämmittää. 

Ihastuin vuosi sitten tähän beigeen, ja nyt tähyilen harmaan suuntaan. Vaalean harmaa jaksaa ihastuttaa edelleen. Tahtoisin sellaisen aamutakkimaisen, saali(vai shaali?)kauluksella ja solmittavalla vyöllä. Jossain hypistelinkin juuri sellaista, mutta älysin sitten laskea takin hyppysistäni. Nyt on säästettävä. Torstaina nousee lentokone, ja loman jälkeen ei ole kuin yksi työpäivä tiedossa. Sen jälkeen... En tiedä. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Minä hilaan nyt palelevan ahterini takkatulen ääreen, ja syvennyn uusimpaan Gloriaan.