perjantai 29. huhtikuuta 2016

”Loogisesti ajateltuna ravitsemuksella on tekemistä masennuksen synnyn kanssa”

Joka viides suomalainen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa masennukseen.  Luku on suuri, ja aihe mielenkiintoinen. Lähdin ottamaan selvää minkälainen merkitys ruualla voi olla depression ennaltaehkäisyssä sekä hoidossa. 
Työterveyspsykologi Outi Rinteen mukaan aivot tarvitsevat päivittäisestä energiantarpeestamme 20 prosenttia. Hermosolujen toiminnalle on oleellista, että tiettyjä ravintoaineita saadaan ruuan kautta.

- Kroonisesti huonosti ruokailevalla vaikutukset alkavat kasaantua muiden elämäntilanteeseen liittyvien tekijöiden kanssa, Rinne kertoo.

Usein ruokavalioon on kuulunut eineksiä, eikä kasvikunnan tuotteita ole juuri käytetty. Tällöin suojaravintoaineet jäävät puuttumaan. Ravintoon ja mielen hyvinvointiin erikoistuneen Outi Rinteen mukaan ihmistä tuetaan usein lääkkeellisellä hoidolla, koska se on helppoa ja keskusteluapua on vaikea saada. Lääkehoidolla pyritään hoitamaan oireita nopeasti.

Seijan, 30, diagnoosi oli masennus. Hoidoksi määrättiin lääkitys, sairasloma sekä psykologin tarjoama keskusteluapu.

- Lääkärin vastaanotolla ruuasta ei puhuttu, mutta työterveyshoitaja tiedusteli päivärutiinejani sekä ruokahaluani. Kumpaakaan ei ollut, Seija muistelee.

Totuus on, että hän eli pitkään yhdellä päivittäisellä leivällä.


Outi Rinteen näkökulmasta ensisijainen hoito, eli masennuslääkitys on väärä tie.

- Tietyissä, hankalissa tapauksissa se voi olla ensiapu. Näin ihminen kuntoutuu niin, että pystyy tarttumaan muihin keinoihin tilanteen hoitamiseksi, Rinne jatkaa.


Terveyskeskuslääkäri Marlene Mustonen uskoo, että ravitsemus on tärkeä asia masennuksen hoidossa ja ehkäisyssä.

- Siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. On kiinnostavaa, voisimmeko auttaa ravitsemuksen avulla potilaita entistä paremmin.

Mustonen tiedustelee vastaanotolla potilaan ruokahalua, mutta ravitsemuksen tarkemmalle tutkimiselle eivät resurssit riitä.

- Valitettavaa on, ettei vastaanotolla ole mahdollista haastatella ravitsemuksesta syvällisemmin, koska aika ei riitä. On niin paljon muita asioita, mitä käydään läpi, Marlene Mustonen harmittelee.


Psykologin luona Seija hoksasi, että lapsen vuoksi on jaksettava yrittää enemmän. Sairasloman aikana hän kunnostautui ja alkoi tehdä aktiivisemmin ruokaa – myös itselleen.

- Jatkossa kiinnitän huomiota säännölliseen syömiseen. Jos se on hyväksi lapsellekin, miksi se ei auttaisi omaan jaksamiseenikin?

Seijan vointi on nyt parempi, mutta paranemiseen on vielä matkaa.

- Olisin toivonut lääkäriltä tai terveydenhoitajalta apua ruokahaluttomuuteeni. Olisi tärkeää saada tukea sekä tietoa varhaisessa vaiheessa, koska voimattomassa tilassa ei jaksa itse ottaa asioista selvää, hän miettii.


Masennuksesta toipuneen Jarkon, 35, mielestä jo ihmisen tuottavuuden näkökulmasta olisi hyvä, että hyvinvointiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Ennen masennuskauttaan lähinnä einespitsoilla elänyt Jarkko puhuu nykyisin puhtaan kotiruuan puolesta.

- Energinen, luonnollinen ja motivoitunut olo on palkitseva. Ravitsemusta huomioimalla hyvinvointi heijastuu jokaiseen elämänalueeseeni.

Työterveyspsykologi Outi Rinne pahoittelee, että ravitsemuksen ja liikunnan kattavaa elämäntapaneuvontaa on saatavilla hyvin vähän, vaikka suomessa on paljon työikäistä väestöä sairaslomilla. He eläköityvät ennenaikaisesti mielialaoireiden vuoksi.

- Eikö kaikki keinot pitäisi käyttää? Esimerkiksi Englannissa ravitsemusneuvonta kuuluu masentuneiden potilaiden hoitoon. On viitteitä ja on loogistakin, että ravitsemuksella on tekemistä masennuksen synnyn kanssa.

Rinne on kuullut tarinoita, joissa elämäntapamuutoksen tehnyt ihminen tuntee nopeastikin vaikutuksen mielialassa.

Myös suolistolla on yhteys neurologisiin oirekuviin. Jos suolisto voi huonosti, se edesauttaa yleistä, hiljaista tulehdustilaa elimistössä, aivojenkin tasolla. Tällainen yleinen tulehdustila löytyy useiden kroonisten sairauksien taustalta. Myös masennuksen.

Mitä sitten kannattaisi syödä, jotta mieli pysyisi hyvänä?

- Omega 3 rasvahapoista on eniten näyttöä. Sitä saa mm. rasvaisista kylmän veden kaloista, kuten lohesta, makrillista ja sardiinista. On todettu että väestötasolla paljon kalaa syövät kärsivät vähemmän mielialaoireista. Lisäksi on löydetty yhteys monipuolisen, kasvispainotteisen ruokavalion ja paremman mielialan välillä.

- Olisi tärkeää kuunnella itseään ja tarpeitaan aidosti. Olla salliva, lempeä ja myötätuntoinen. Meillä on muutenkin liiaksi paineita ja stressitekijöitä, Rinne miettii.



Seijan ja Jarkon nimet muutettu.

Oletko jo tutustunut Outi Rinteen sivustoon MieliRuoka?

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kun minuus on hukassa

Liityin sitten minäkin heihin. Puunhalaajiin. Vähän hetken mielijohteesta, kun tuntui että ei siitä haittaakaan varmasti ole. Halasin ja haistelin. Näytin hassulta, mutta mitä sitten? 

Metsässä oleilu tunnetusti rauhoittaa. Se vähentää stressiä ja alentaa verenpainetta. Viime aikoina stressitasoni ovat huidelleet korkeuksissa, vaikka tiedostankin ettei stressaaminen vie ongelmia pois. 

Kaikki keinot ovat siis tarpeellisia, kun haluan vähentää kehossani myllääviä stressihormonimääriä. Niin puunhalaaminen, kuin jälleen kerran itseensä paremmin tutustuminenkin. 


Mietin viime viikolla miksi olen niin ahdistunut. Kelailin, että kaikki isot mullistukset, kiireet, talousasiat ja muut vaikuttavat, tottakai, mutta jokin muukin vaivasi mieltä. 

Tuntui, että olen hukassa. Mietin, että kuka ylipäätään olen. 

- Kyllä sitä aina kaikenlaisia diagnooseja löytyy, kun alkaa etsimään, minulle tokaistiin kun mietin olisiko kyseessä ehkä jonkinlainen identiteettikriisi. 

Se tuntui kuitenkin mätsäävän. Olen ollut hoitaja kahdeksantoistavuotiaasta saakka. Identiteettini on rakentunut sen varaan. Nyt en ole sitä enään. En ainakaan kokoaikaisesti. Toisin kuin etukäteen ajattelin, ajatus siitä onkin pelottava. Ei ole enään työ-minää, jonka taakse voin piiloutua. 

Kuka sitten olen? 

Työhakemuksia rustatessani tai muuten hyviä puoliani miettiessäni, olen laskenut vahvuuksiini sosiaalisuuteni. Että kuinka aina jaksan olla iloisena isoissa ryhmissä. Kuinka suorastaan imen energiaa muista. No, tosiasia on se, että niin jaksankin - jos täytyy. Mutta olen tuonkaltaisen tilanteen jälkeen väsynyt. 

Tuntui, että minussa on nyt jotain vikaa. En ole oma itseni, ja monet sellaiset ominaisuuteni joita olen pitäyt vahvuuksinani, eivät ole enään olemassa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se aiheutti ahdistusta.

Olin kategorioinut itseni tiettyyn lokeroon. Kerran "toisten seurassa latautuva, aina toisten seurassa latautuva". Kerran klassinen ekstrovertti, aina sellainen. 

Luin, että identiteettikriisi liittyy monesti merkittäviin elämänvalintoihin, kuten opiskeluun, työpaikan vaihtamiseen, parisuhteeseen tai perheeseen. En ollut osannut lainkaan ennakoida tällaista. Mutta jo tieto siitä, että identiteetillä ei tarkoiteta mitään pysyvää, ja että identiteetti muokkautuu aikaa myöden helpotti valtavasti. 

On ihan ok olla tällainen. Metsästä energiaa saava. Sosiaalinen, mutta kuitenkin omaa aikaa tarvitseva. 


 ♥

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Luihuletin muodonmuutos

Kyllä se nyt niin on, että luihuletin oli aika antaa mennä. Kampaajaystävänikin melkein järkyttyi, kun viimeksi kirjoitin tänne blogiini hiusajatuksiani. 

- Roikkoletti käsittelyyn, tuo tokaisi. Olin samoilla linjoilla. 

Hiukseni ovat liukkaat, lasimaiset ja raskaat. Suorina ja pitkinä ne valuvat päätä myöden inhottavasti. Kaipasin raikkautta ja helpottautta. 


Tällainen siitä sitten tuli. Vaikka ensimmäistä kertaa hiuksia pestessä tuntuikin, ettei ole enään mitään pestävää, olen jo ihan kotonani kampaukseni kanssa. Se ylettyy juuri ja juuri ponnarille, joten jumpatessa tai töissä saan suortuvat kuriin. 


Kampaaja-ystäväni Mari muuten aloittaa toukokuussa työt Hämeenlinnan Kauppakeskus Goodmanin Clipsissä, joten eikun aikaa varamaan jos muodonmuutos houkuttelee ♥

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Gaala jää nyt väliin

Sinivalkoinen, keveä Intiassa valmistettu mekko roikkuu henkarissa. Ostin sen tällä viikolla alennusmyynnistä, kun tuntui että rennolle, muunneltavissa olevalle mekolle olisi tarvetta. Niin viikonlopun blogigaalassa, kummipojan rippijuhlissa kuin muissakin tulevan kesän riennoissa.

Jo mekkokangasta ensimmäistä kertaa hypistellessä tuntui, etten jaksaisi tänä viikonloppuna niin paljoa. Ensin aamulla junalla Helsinkiin ja bloggaajien ammattilaistilaisuuteen. Siitä hotellille valmistautumaan ja illan blogigaalaan. Paljon ihmisiä, itsensä edustamista ja vähän kiirettäkin. 

Mulla on koko ajan jokin paine. Kun äiti tiedusteli etupihan aidanleikkuun ajankohtaa, tokaisin etten jaksa edes ajatella. En ehdi imuroida, miettiä viikonlopun vaatevalintoja saati juna-aikatauluja. En ehdi käydä ystävän kanssa salilla tai kirjoittaa blogia. En ehdi pyyhkiä rähmää koiran silmistä tai tyhjentää tiskikonetta. Tai jaksa. Muistikin pätkii, ja huomaan usein seisovani keskellä olohuonetta miettimässä, mitä olin tekemässä. Tai pohtimassa, onko tämä todellakin sen arvoista, että saan luotua itselleni uuden uran. Ei tätä kyllä ole helpoksi tehty. 

Siksi mekko ei pääse gaalaan juhlimaan. Kaipaan lepoa ja jotain rennompaa tekemistä. Jotain, jossa ei tarvitse edustaa. 


Jännä, että tätä postausta kirjoittaessa syyllisyys kalvaa rintaa. Onhan mulla perusasiat kunnossa. 

Tunnen syyllisyyttä siitä, että valitan stressiä, raha- ja työhuolia, ajanpuutetta ja muuta. Elämä on valintoja. Näihin valintoihin minä voin vaikuttaa itse. Kaikki eivät voi, kuten nyt vaikka läheisen sairastumiseen. Pahoittelen siis, jos pahoitan tällä kirjoituksella jonkun mielen. 

Juuri nyt tuntuu, että en osaa ihan täysin järjestää kaikkia palapelini palasia kohdalleen. Maanantaina on varmaankin eri fiilis, kun saan viettää rennomman, stressittömämmän viikonlopun. 


Viettäkää tekin, jooko? ♥

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lohtuasu

Tuntuihan se hartioista aika kireältä, kun alla oli paksu neuletakki, mutta en vaan malttanut olla pukeutumatta nahkatakkiin, kun kerran lämpötilat sen mahdollistivat. Nahkatakin kaveriksi päätyi Sri Lankasta tuotu huivi, ja jalkaani sujautin ihanat Eccon tossut. Taisin näyttää vähän resuiselta, mutta näissä vetimissä oli kotoisa ja mukava olla. 

Oikein sellainen lohtuasu. 

Olen ollut väsynyt. Unta riittäisi vaikka kuinka, ja viikonlopun aikaiset aamuherätykset tuntuivat julmilta. Eilinen aamujoogakin jäi välistä. Koin, että tarvitsen edes pikkuisen pidemmät unet. Salille päin en viikonlopun aikana edes tähyillyt. Tänään voisi jo harkita.

Niin. Viikoloppuna alkoi sitten se personal trainer-kurssiosio. Kuntosaliohjaajan lisenssitodistus tupsahti postilaatikkoon, ja sormet syyhyävät päästä ohjaamaan. Ihan huippua on myös saada syventää taitoja ja tietoja. Kun vaan ei nyt iskisi jokin kevätväsymys päälle. 

Tälle päivälle tiedossa olisi kaupungilla asioiden hoitoa, kahvit ystävän kanssa ja vähän töitäkin. Niin ja se sali. Kroppa halajaisi liikuntaa. Niin toisaalta koiratkin. Saas nähdä mihin kaikkeen tänään venyn.


Neuletakki BikBok
Huivi matkamuisto Sri Lankasta
Trikoot Casall
Laukku Marc By Marc Jacobs
Kengät saatu Eccolta


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Istutushommia - lehtikaalin koulutus

Tänään oli otollinen päivä lehtikaalin koulutukselle. Juu. Kyllä, luit oikein. Olen tänään kouluttanut kasveja. Ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Me syömme hurjan paljon kaaleja, varsinkin lehtikaalia. Sitä kuluu smoothien tekoon lehitolkulla. Siksi olen haaveillut että saisin napsia kaalinlehtiä omasta maasta. 

Ostin pussillisen siemeniä, jotka sitten istutettiin viinirypälelaatikkoon. Siinä vasta näpsä minikasvihuone. Ei mennyt kuin muutama päivä, ja muovikippo oli täynnä versoja. Viidessä päivässä pituutta oli kasvanut jo niin paljon, etteivät mokomat meinanneet mahtua laatikkoon. Piti kiirehtiä istuttamisessa. 


Äidin kanssa tänään sitten istuttiin auinkoisella terassilla, ja siirreltiin pikkuisia lehtikaalin versoja omiin purkkeihinsa. Olipa mukavaa puuhaa. Äiti tuumasikin, että puutarhurit ovat kuulemma niitä onnellisimpia ihmisiä. En ihmettele. Jotenkin sielu lepäsi, kun sai nypertää ja laittaa kädet multaan. 


Jokaiselle versolle tehtiin haarukan toisella päällä syvähkö kolo, ja aseteltiin verso varovasti koloon. Hiukan multaa ympärille, vettä ja valmista. 


Nämä versot olivat jo niin pitkiksi kasvaneita, että valitsimme lyhyimmät. Versoja jäi paljon ylimääräisiä. Taidan heittää ne seuraavan smoothien sekaan. 


Pikku kasvimaani jäi vielä ottamaan aurinkoa ulos, mutta tuon ne yöksi sisään. Asetan ne valoisimmalle paikalle, ja odottelen kesäkuuta. Silloin ne istutetaan ulos. 


Aurinkoista päivää 

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Superhyvä treenibuusterikombo

Päiväunet, kahvikupillinen ja kaurapuuro nimittäin. Ai että kulki tänään jalkatreeni näillä eväillä! 

Hymyilin autuaasti loppuverkkaa tehdessäni, ja fiilistelin oikein huolella. Vaikka jalat olivatkin huterat, tuntui olo muuten ihanan aikaansaavalta ja, noh, onnelliselta. Treenieuforiaa parhaimmillaan kai. 


Tämän päiväiseen harjoitukseen kuului:

- 8 minuutin lämmittely crosstrainerilla. 

- Oman kehonpainolla askelkyykyt paikallaan 3x15 kummallekin jalalle. Kohdensin puristuksen huolellisesti myös takimmaisen jalan pakaraan napakalla puristuksella. Etummaisen jalan kantapää tiukasti maassa. 

- Kyykyt smithissä. Ensin pelkällä tangolla 1x20 ja sitten painojen kanssa 1x15. Lisää painoja, ja sitten 1x12. Painojen lisäys ja 1x10. Viimeinen sarja pudotuksena, ensin toistot 1x10, osa painoista pois ja toistot loppuun asti. Montakohan mahtoi mennä 12 ehkä, en ole ihan varma. 

- Maastaveto. Pelkällä tangolla liikeharjoitus 1x15. Painojen kanssa 1x12, painojen lisäys ja toistot vielä 2x10. 

- Kahvakuulahypyt 1x15 + 2x12 (Leveä kyykkyasento, kahvakuula käsissä jalkojen välissä, selkä suorana. Terävä hyppy ilmaan, vartalo suoristuu, pehmeä alastulo ja uusi toisto). Huh! Hiki lentää!

- Takapotkut taljassa 3x12 kummallekin pakaralle.

- Loitontojat ja lähentäjät 2x12 kummallekin jalalle. 

- Loppuverryttely 5 min. crosstrainerilla ja lyhyet venytykset. 

Ah ja nam  

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Lapset raakasuklaata testaamassa

Laitetaanpa saman pöydän ääreen raakasuklaata joskus maistellut isoäiti, äiti, ja kaksi lasta, Emma ja Milla, joille raakasuklaata tutumpaa on tavallinen, sokerisempi maitosuklaa. 

Sitten palastellaan kippoihin eri suklaalajeja. Laitetaan kipot sokkona kiertämään ja katsotaan maistuuko näille herkkusuille – valkosuklaan, kinuskin, suklaakakun ja suklaajäätelön ystäville vähän erilaiset herkut.


Tarjolla on viittä eri sorttia. 

On Lifefoodin raakasuklaata, Rawrin appelsiiniraakasuklaata, Puhdistamon raakasuklaata, Lovechockon mulperinmarjalla ja vaniljalla maustettua raakasuklaata sekä Supertreatsin lapsille suunniteltu herkku, joka ei sisällä stimulantteja. Tämä on villi kortti, koska minilevy ei oikeastaan ole suklaata, vaan se koostuu carob-hedelmästä, kaakaovoista, maitojauheesta sekä kookoskukkanektarista.

- Me ainakin sitten tän jutun jälkeen halutaan syödä nämä kaikki! Ilmoittaa Milla topakasti, kun asettelen patukoita ja levyjä pöydälle.


Kysyn mikä paketeista on kiinnostavimman näköinen pakkauksen perusteella. Tyttöjen mielestä tietenkin kaikki, mutta Emma valitsee kuitenkin Supertreatsin, koska se on pinkki. Millaa kiinnostaa lopulta eniten Lifefoodin pakkaus. Sitä koristaa silmät. Sanna-äidin maanläheiseen makuun kolahtaa Lovechockon pahvinen pakkaus ja Tuula-mummun makuun sopisi Puhdistamon patukka. 

- Se näyttää siltä, että siellä on jotain hyvää.

Joko maistellaan? 

Ensimmäisena makuraati saa sujauttaa suihinsa Lifefoodin agavesiirapilla makeutettuja suklaanpalasia. 

- Hyvää! Ottaisin lisää, sanoo Milla.

Mummin makuun tämä on vähän liian vahvaa. Samoilla linjoilla on Sannakin. 

- Tytöille näyttää kyllä maistuvan, hän nauraa.



Sitten laitetaan Puhdistamon suklaata pöytään. Se on makeutettu raakaruokosokerilla.

- Hyvältä maistui. Suklaalle ja vadelmalle. Äskönen oli kyllä parempaa, tytöt miettivät.

- Tässä on sivumaku. En osaa sanoa mikä. Kovempaa kuin aikaisempi, maistelee Sanna.

Mummi ei ostaisi, vaikkei suklaa pahaakaan ole. Jokin outo sivumaku kuitenkin häiritsee. 


Siirrytään eteenpäin. Nyt edessä on Lovechocon palasia. Sannan mielestä maku ei ole perinteinen raakasuklaa, vaan pehmeämpi. 

- Ei maistu suklaalta yhtään. Purutuntumaa on. Ei maistu yhtään kitkerältä eikä oudolta, mummi makustelee.

Emman mielestä suussa maistuu tumma suklaa ja vaahtokarkki. Samoilla linjoilla on Millakin. 

Neljäntenä maistellaan Rawrin appelsiinisuklaata. Sanna tunnistaa hedelmän heti. 

- Tässä on appelsiinia varmasti. Ihan hyvää.

Mummikin tykkää ja ihmettelee tummaa väriä sekä pehmeää makua. Tätä voisi kuulemma ostaakkin. 

Emma pohtii mikä olisi isoin pala, ja Milla havittelee lisää. Oli nimittäin hyvää ja appelsiinin maun huomasi. 


Viimeisenä pöytään katetaan kipollinen Supertreatsia. 

- Oikein hyvää, ilmoittaa mummi, ja on mielissään kun kerron ettei suklaaseen ole lisätty valkoista sokeria. Tosin, missään näissä ei ole sitä.

- Tämä on lähimpänä tavallista suklaata, tässä on jokin tuttuus. Ottaisin toisenkin palan. On kyllä hyvä, Sanna miettii.

No, mitä lapset sanovat? Lapsillehan tämä on suunnattu. 

- Hyvää! Huudahtaa Emma.

- Hyvää! Maistuu erilaiselle kuin aiemmat, hihkuu Millakin, ja vie huoneeseen astuneelle isällekin maistiaisia.

Voittaja on löytynyt. 

Kaikkien lempparimaku on siis Supertreats. Kakkospaikan saa Rawrin appelsiinisuklaa, ja kolmanneksi kruunataan Lovechock. Lifefood saa neljännen sijan ja Puhdistamo jää pitämään perää. Lapset kyllä painottavat, että he pitävät ainakin ihan jokaisesta. 

Makoisaa viikkoa!  

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Aseta treenitavoite olosuhteisiin sopivaksi

Kun vesisade ja kevätaurinko veivät lumen ja jään mennessään, pääsin Janin kanssa pitkästä aikaa metsäpolulle lenkille. Linnunlaulu ja puiden lomasta siivilöityvä valo helli mieltä, ja liike voiteli niveliä. 

Tulin kysyneeksi Janilta hänen liikunnallista tavoitettaan.

- Peruskunnon kohottaminen ja lisää lihasta, vastasi mies, ja heitti vastapallona saman kysymyksen minulle. 

Viime vuonna näihin aikoihin olisin luultavasti vastannut empimättä, että hakusessa on timmi kroppa ja teräksinen kunto. Pyöreät olkapäät ja tiukka peba. 

Nyt tavoitteeni on erilainen. 


- Haluan pitää kehon liikkeessä ja mielen hyvänä, vastasin. 

-Elän tällä hetkellä stressaavaa ajanjaksoa, siksi näin.

Keskustelu jäi mieleeni. Mietin, että aika moni treenaa samalla tavalla, se sama tavoite horisontissa siintäen, vaikka olosuhteet olisivat muuttuneet matkanvarrella. 

Päätetään, että lähdetään isosti tavoittelemaan rantakuntoa. Töissä on rauhallinen tilanne ja perhesuhteet kunnossa. Koostetaan harjoitus- ja ruokaohjelma näiden olosuhteiden puitteissa. Jaksaa jaksaa.

Pikkuhiljaa tilanne muuttuu. Työpäivät pitenevät tai työnkuva vaihtuu. Duunipäivän jälkeen olo on kuin jyrän alle jääneellä. Perheen sisällä on skismaa, yöunet jäävät lyhyiksi tai pahimmassa tapauksessa joku läheinen sairastuu. Stressitaso huitelee pilvissä. 

Viisi reipasta kävelylenkkiä, kaksi vauhtikestävyysharjoitusta ja kolme tiukkaa lihaskuntotreeniä on kuitenkin tehtävä viikon aikana, koska ne lukevat treeniohjelmassa. Puputetaan parsakaalia ja kiukutellaan. Väsytään, muttei suostuta näkemään oireita ennen uupumuksen kyyneleitä tai rasitusvammoja. 

Olen itsekin oppinut kantapään kautta, että itseään tulisi kuunnella. Kun elämäntilanne muuttuu - rauhallisemmaksi tai haastavammaksi - on hyvä istahtaa alas ja ottaa treeni- sekä mahdollinen ruokaohjelma käsittelyyn.  


Olisi hyvä pohtia miten tilanne on muttunut. Jos stressitaso on korkealla, ei kroppa ota liikunnan vaikutuksia samalla tavalla vastaan, kuin ennen. Liikunnasta tulee palauttavan sijaan kuluttavaa. 

Kysy itseltäsi mitä kuuluu. Ja oikeasti, yritä kuunnella mitä kroppa ja mieli vastaavat. Et ehkä ensimmäisellä kerralla saa vesiselvää vastausta, mutta harjoittelulla opit havaitsemaan mitä oikeasti tarvitset. Me ihmiset olemme ihan supertaitavia hävittämään johonkin sen luonnollisen minän, mutta kyllä se sieltä alkaa löytyä, kun annamme sille mahdollisuuden. 

Jos huomaat että kroppa kaipaa lepoa, tai jotain muuta, anna se sille. Koko hommaa ei kuitenkaan tarvitse vetää ihan lekkeriksi, ja ryhtyä kuluttamaan sohvaa ja pitserian ovea. Suunnittele ohjelma tavoitteen mukaiseksi ja tilanteeseen sopivaksi. Tiputa treenitehoa tarpeen mukaan, satsaa kehonhuoltoon ja hyvään ravitsemukseen. Lepää. 

Kipu on aina tärkeä signaali. Jos paras ystäväsi valittaisi sinulle kyynärpään jomotusta, tuskinpa pakottaisit hänet tennistreeneihin? Saattaisit ehdottaa hänelle kävelylenkkiä ja käden lepuuttamista. Miksi siis pakottaisit itsesi mäkivetotreeniin, vaikka polvesi arastelisi pelkästä kävelystä? 

Ole paras ystäväsi ja pidä itsestäsi huolta. Älä tuijota sokeasti treeniohjelmaa, vaan tee siihen muutoksia tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Ole lempeä itsellesi. Mutta muista, aika usein liike on myös lääke. Tehokkuutta, määrää ja kohdistusta on kuitenkin tärkeä miettiä. 


Mitä sulle kuuluu? Mikä sun tavoite on?

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Mielenhallinta on perfektionistille haasteellista

Olen viettänyt some-lomaa viime päivät. Omaa blogiani en ole montaakaan kertaa edes ajatellut, saati lukenut muiden. En ole ehtinyt. Olen tehnyt töitä ja lukenut, vähän liikkunutkin. Käynyt työhaastattelussa. 

Kaikki tämän viikon työt ovat olleet mukavia, siitä olen erityisen iloinen. Pieni stressi meinasi kuitenkin pukata päälle, ja on myönnettävä että olen purkanut sitä läheisiini. 

Mielenhallinta perfektionistin luonteelle on aikamoinen haaste. Olen toitoittanut mielenhallinnan ja positiivisen ajattelun hyötyjä teillekin, mutta hukkasin itse sen taidon pariksi päiväksi kokonaan. Vain, koska tahdoin saada eilisestä kuntosaliohjaajan kirjallisesta tentistä mahdollisimman hyvän arvioinnin. 

Arvaatko miten kävi?


Koe meni hyvin. 

Iloitsinko tuloksesta? Olinko tyytyväinen että pääsin kokeesta läpi? 

En. Jäin tuijottamaan niitä muutamaa väärää vastausta. Ärsytti. Suunnittelin palautteen antamista koululle, koska minusta osa vastauksista on oikein, vaikka ne luokiteltiin vääriksi. 

Hetken kuluttua onneksi hoksasin keskittyä oleelliseen. Siihen, että pian postilaatikosta kolahtaa kuntosaliohaajan lisenssitodistus. Jess! Olen ihan tosi iloinen ja hyvällä mielellä. Ja aika väsynytkin. 

Viikonloppu on onneksi vapaa. Olen jo niin vapaapäivän tarpeessa. En ehkä tee huomenna mitään. Paitsi halailen ystäviä jotka tulevat kylään. He ovat löytäneet talon, ja olen niin onnellinen noiden puolesta. Huomenna halaan tyypit puhki!


Tälle päivälle on tiedossa vielä kyläilyä ja illalla siivoilua. Toisella koiralla on ihan järkyttävä karvanlähtöaika. Joka paikassa leijailee karvatuppoja, mutta minkäs teet. Ei ole voinut hukata aikaa siivoamiseen, kun piti lukea, lukea ja lukea.

Huippua viikonloppua ihmiset!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sain kiitettävän!

Ahh päiväunet. Mikä jumalainen keksintö. Niin, että huomenta vain! Hörpin tässä juuri kahvia ja heräilen uudestaan tähän päivään. 

Kuntosaliohjaajan näyttökoe oli ja meni. Ja se meni hyvin. Hymyilyttää ja olo on ihanan kevyt. Hitsi, mä todella jännitin sitä! 

Sain kiitettävän arvosanan ja palautteen, että olen varma ja turvallinen ohjaaja. Niin, että ei muuta kuin minusta valmentajaa varailemaan sitten vain, eiks niin?


Näin äsken unta että vedin Janille HIIT-treeniin. Tehtiin ainakin burpeeta ja jumppapallolla kyykky + pallon nosto ylös-liikkeitä. Tais jäädä ohjaaminen vähän päälle! Heh. 

Koirat ainakin tarvinnevat nyt ulkoilua, eli palataan taas! Kivaa iltaa 

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kiukkupussin kuulumisia

Hei! Täällä ollaan - hengissä, vaikka viime postauksen jälkeen onkin ollut edelleen kökkö fiilis. Pikkuhiljaa parempaan päin mennään kuitenkin.

Hoksasin, että vapaapäivien pitäminen oli taas päässyt unohtumaan. Olen työstänyt joka päivä koulujuttuja, muita juttuja tai tehnyt palkkatyötä. Ei ihme, että alkoi uuvuttaa. Lisäksi pääsiäisen aikaan tuli syötyä liikaa sokeria. Se oli tällaiselle sokeririippuvaiselle pahaksi, ja viime päivät olen taistellut aikamoisia vieroitusoireita vastaan. 

Mielenhallintaharjoitukset eivät oikein onnistuneet - lähinnä kiukuttelin kuin pahainen kakara. Olihan taas muistutus miksi se sokerin mussutus on mulle niin haitallista...


Tulin juuri Lahdesta kotiin. Viimeinen kuntosaliohjaajan kurssipäivä on nyt takana. Huomenna on näyttökoe, ja tiistaina kirjallinen koe. Pää on aika väsynyt edelleen, joten skippasin poikkeuksellisesti aamujoogan tänään, ja nukuin 40 minuuttia pidempään. Tuli tarpeeseen. Nytkin väsyttää, mutta taidan lähteä koirien kanssa ulos. Tekee hyvää saada vähän happea. 

Huomenna olisi Hyvinvointi-inspiraatiopostauksen aika, mutta tiedättekö, se siirtyy ensi viikolle. Kaipaan nimittäin myös vähän lepoa läppäristäni. Ymmärrätte varmaan. 

Käykää ihmeessä kurkkimassa aikaisempia juttuja, jos ette ole jo käyneet niitä läpi. Esimerkiksi joogi Petri Räisänen vinkkaa neuvon tyypille, jota kiire ja stressi vaivaa. Löydät jutun tämän (klik) linkin takaa. 

Aurinkoista viikonlopun jatkoa