maanantai 30. toukokuuta 2016

Onnistunut elämäntapamuutos valmennuksen avulla

Hyvinvointimuutosten tekeminen omassa elämässä tuntuu usein vaikealta. Tiedämme kyllä mitä tehdä, mutta emme aina  MITEN tehdä. 

Nyt kuulkaas rakkaat lukijani vinkkaan teille valmennuksesta, joka auttaa tässä. Ihana Mippi Vuorikoski Philia Valmennuksesta starttaa neljän viikon Muutosvalmennus 2.0. kickstartin 1.6, eli ihan pian! 

Antaa Mipin itse avata mistä on kyse ♥ 


Minun tehtäväni on tukea sinua henkilökohtaisesti ja tarjota paras mahdollinen ymmärrys siitä, miten elämäntapamuutos mahdollistuu omassa elämässäsi! Ymmärtämällä muutoksen aikaansaamisen anatomiaa pystyt hyödyntämään oppeja ihan kaikessa elämässäsi. 

Oletko tavoitellut parempaa oloa, terveellisempiä elämäntapoja, sporttisempaa kroppaa, parempaa mieltä tai vaikka energisyyttä saavuttamatta kuitenkaan sitä haluamaasi positiivista muutosta? 

Muutosvalmennus 2.0. auttaa sinua tekemään muutoksen itsellesi mahdollisimman helpoksi - riippumatta tavoitteestasi tai lähtökohdistasi. 

Klikkaa tätä linkkiä, tutustu valmennuksen sisältöön ja tule mukaan, aikaa on enää huomisiltaan eli 31.5. asti! 

Laitan mukaan vielä erikoistarjouksen Peace & Stylen lukijoille. Osallistuessasi kurssille saat automaattisesti -50% alennuksen esimerkiksi live-valmennuskertaan tai hypnoosiin. 

Käy lukemassa lisää kotisivuillani www.philiavalmennus.com

Voit myös laittaa mailia philiavalmennus@gmail.com ja kysellä halutessasi lisää. 

Tervetuloa mukaan :)

Mippi / Philia 



P.s: Mippi on tuttuni ja jakaa pitkälti samanlaisia elämänarvoja kanssani. Kyseessä ei ole maksettu mainos. 

Ajatuksen virtaa

Heräsin tänään ilman herätyskelloa. En sännännyt heti ensimmäisenä tarkistamaan tietokoneelta, olisiko henkilöstöpalveluyrityksellä tarjota duunikeikkaa tälle viikolle. En ryhtynyt koulutöiden kimppuunkaan. En imuroimaan tai pesemään vessaan, vaikka syytä olisikin. 

Minä aloitin aamuni lasillisella vettä. Sitten levitin oranssin jumppamattoni olohuoneen lattialle. Tein kevyitä venyttelyjä ja huomasin, että olen paljon enemmän jumissa kuin aiemmin. On ollut stressiä. 

Raha/työkuviot mietityttävät ja pitkästä aikaa unettomuuskin on nostanut päätään. Siksi tämä vapaapäivä, vaikkakin tietenkin palkaton, tulee tarpeeseen. 

Kun vain osaisi olla. Kun vain saisi hengitettyä stressin pois. 


Söin aamupalaa ulkona. Nostin jalat vastapäiselle penkille ja nautin olostani. Syvennyin lehteen ja imin auringon lämpöä kehooni. Nostin katseen kohti pihan perällä olevaa kukkamaata. Se oli aivan täynnä valtavia rikkaruohoja. Kukkamaata ympäröivät kivet olivat näkymättömissä, kun ruohikko yritti vallata lisää tilaa. 

Hengitin. Päätin keskittyä lehden lukuun. Noin kolmen minuutin kuluttua olin polvillani vihreät puutarhahanskat kädessäni, ja revin nurmikkoa ja nostelin kiviä. Nypin rikkaruohoja pionien ympäriltä ja päätin tehdä vain siihen asti, kun alkaa ärsyttää. 

Nyt olen tässä koneellani. Kirjoitan ajatuksen virtaa ja haaveilen kahvista. Sain puolet kitkettyä ja nyt mietin imurointia. Miksi sen aloittaminen tuntuu niin vaivalloselta? Jos vaan ottaisi ja tekisi. Lopettaisi jahkaamisen. Sitten voisin palkita itseni kahvikupillisella. Vai alkaisiko sitten raivata terassin vieressä rehottavia nokkospuskia...


Mukavia toukokuun viimeisiä päiviä ♥ Mitä aiot tehdä? Töitä? Kotihommia? Vai otatko ihan vaan rennosti?

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Luksusaamiaisvinkki

En kuulu heihin joiden mielestä vehnän jokapäiväinen puputtaminen on ihan ok. Mutta kuulun heihin, joiden mielestä 80/20 jakauma toimii loistavasti. Pyrin siis syömään 80%:sti hyviä asiota. Näin jää pieni vara satunnaisille, epäterveellisemmille jutuille. 

Lisäksi kuulun vielä siihen joukkoon, jonka mielestä se kaksikymmentä prossaa kannattaa käyttää johonkin oikeasti ihanaan. Ja nauttia siitä hyvällä omallatunnolla. Kuten vaikka kummipojan rippikakkuun. Tai isomummun herkullisiin voileipiin. Tai sitten luksusaamiaiseen. 

Miltä kuullostaisi uppomunalla, punajuurimarinoidulla graavilohella, pinaatilla ja tankoparsalla täytetty baageli? 


Luksusta isolla ällällä. 

Kävin aiemmin tällä viikolla aamiaisworkshopissa tutustumassa Sara la Fountainin johdolla Espan Kokkikoululla, mihin kaikkeen Keski-rinkeli taipuu. Lisäksi opin uppomunan valmistamisen jalon taidon, ja melkein myös flambeerauksen, eli kotoisammin, liekittämisen. 

Olisin päässyt testaamaan kuinka banaania ja mansikkaa flambeerataan, mutta tyydyin ihailemaan muiden suorituksia ja väistelemään yhtäkkisiä lämpöaaltoja. Heh. 

Ihana seuralaiseni Ilona pisti menemään minunkin puolestani, joten käyhän kurkkaamassa hänen blogistaan, miten nainen suoriutui ja pysyikö tukka päässä. 

Kuva: Valokuvaaja Ilona Savitie

Keski-rinkilästä saa taiottua siis ihanan suolaisen aamiaisherkun, mutta myös makean jälkkärin. 

Rinkilä kastetaan vain köyhien ritareiden tapaan maito-munaseoksessa (mausteeksi voi laittaa myös esimerkiksi vaniljasokeria, viskiä, kardemummaa tms.) ja paistetaan sitten pannulla. Täytteeksi voi laittaa mitä tykkää. Kermavaahtoa, liekitettyjä hedelmiä, Nutellaa, tuoreita hedelmiä, you name it! 

Entä se uppomunan valmistus sitten? 

Kuulemma kaiken a ja o on tuoreet kananmunat. 

Kun mahdollisimman tuoreet munat on löydetty, ja rikottu yksi vaikka kahvikuppiin, kiehautetaan litra vettä. Kun vesi hiukan poreilee, sekaan heitetään pieni loraus etikkaa ja pyöräytetään veteen pyörre. Kuppiin rikottu muna tiputetaan matalalta pyörteen keskelle. Sivuilta voi hiukan antaa lisävauhtia jos on tarpeen. 

Muna kypsyy noin 3 minuutissa. Uppomuna nostetaan kattilasta varovasti reikäkauhalla pois. 

Kuva: Valokuvaaja Ilona Savitie

Luksuaamiaiseen kuuluu tietenkin kaunis kattaus, tuoreita kukkia ja hyvän kahvin lisäksi myös jokin raikas juoma. Me kippistelimme tuona tiistaiaamuna porkkana-appelsiinimehulla. Seassa oli varmasti jotain muutakin, en vain pysty muistamaan mitä. 

Oma lempimehuni sisältää kurkkua, luomuomenaa, sitruuna, tuoretta pinaattia ja inkivääriä. 

Kippis Tiia ja Business Woman!

Kuva: Valokuvaaja Ilona Savitie

Ei muuta kuin suunnittelemaan omaa luksusaamiaista vaikka ensiviikonlopulle.

Ihanaa sunnuntain jatkoa 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

H&M:n seuraava yhteistyömallisto luodaan KENZOn kanssa!


Wau! Nyt on H&M löytänyt mahtavan yhteistyökumppanin. Seuraava yhteistyömallisto toteutetaan nimittäin leikkisän ja energisen KENZOn kanssa. 

Joitain vuosia sitten KENZOn mallistoon ilmestyi tiikerin päällä kuvoitu pusero. Ihastuin. Edelleen tämä muotitalo tarjoaa noita upeita tiikeripuseroita, mutta lisäksi löytyy paljon muitakin kivoja vaihtoehtoja. Toivottavasti tuleva yhteistyömallisto sisältää jotain samankaltaista, mutta tietty hiukan huokeammin jotta meikäläiselläkin olisi saumaa. 

Carol Lim, Ann-Sofie Johansson ja Humberto Leon

Jotain hauskaa on tulossa, maalailee H&M:n luova neuvonantaja Ann-Sofie Johansson. 

KENZOn luovat johtajat Carol Lim ja Humberto Leon taas kertovat haluavansa tämän H&M-yhteistyön myötä ajatella isosti, puskea rajoja ja jakaa KENZOn positiivista energiaa ihmisille ympäri maailman. 

Kuulostaa hyvältä. Ainakin minä jään mielenkiinnolla odottelemaan tulevaa mallistoa. 

KENZO x H&M tulee myyntiin 3. marraskuuta 2016 yli 250 H&M-myymälään ympäri maailmaa sekä hm.comiin. 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Testissä luonnolliset deodorantit

Kun kokonaisvaltainen hyvinvointi alkoi kiinnostaa ja ryhdyin pitämään itsestäni parempaa huolta, innostuin samalla myös luonnollisemmista deodoranteista. Ajatus alumiinista kainaloissa tukkimassa hikirauhasia tuntui ikävältä, mutta toisaalta, niin tuntuu älytön hikoilukin.

Pyysin testikäyttöön muutamia deodorantteja ja ryhdyin kokeilemaan. 

Teinkin sitä sitten pitkään ja hartaasti. Aloitin luonnondödötestini nimittäin jo viime vuoden puolella, alkusyksystä jos tarkkoja ollaan. Halusin testata pitkään, koska kuulemma antiperspiranttien käytön jälkeen hikirauhaset alkavat taas toimimaan ja puhdistuvat ensin sinne kerääntyneestä kuonasta. Tämä ilmenee usein voimakkaana tuoksuna. Puhdistumisvaiheen kesto on yksilöllistä, toisilla menee muutama viikko, toisilla muutama kuukausi ja toisille ei tule tällaista reaktiota lainkaan. Näin minulle kertoi *The Natural Goods Companyn edustaja. 

En huomannut puhdistumisvaihetta muutama kuukauden kohdallakaan, mutta mainittakoon että testijakson alussa käytin ehkäisypillereitä. Kun jätin ne pois, huomasin kuukausien kuluessa, että hikoilukin lisääntyi. Myöhemmin myös antiperspirantin kanssa.

Lähdetään testaamaan!


Sante Kristalli deo stick

Pidän tämän dödön visuaalisesta ilmeestä. Kaunis ulkomuoto oikein innosti kokeilemaan. Sisältä löytyy mineraalikivi, joka kostutetaan vedellä ja hierotaan iholle. Deo stick sopii sekä miehille, että naisille. Tuotekuvauksen mukaan antiseptinen mineraalikivi vähentää hajubakteerien kasvua ja deodoroi ihoa.

Luonnondeodorantit siis ovat deodorantteja, eivätkä näin ollen estä hikoilua antiperspiranttien tapaan. Minä olen nykyisin kova hikoilemaan, ja vaikka olenkin puhdistanut ruokavaliotani isollä kädellä, tuppaa hiki myös haisemaan. Minulla tämä sticki ei vähentänyt hien hajua, eikä vaikuttanut muullakaan tavoin. Saatan käyttää jatkossakin niin päivinä, kun ei tarvitsee edustaa.


Provida care&deo roll-on

Tuotekuvauksen mukaan herkälle iholle kehitetty deodorantti roll-on tuoksuu hienovaraisen miedolta. Sen yrttinen tuoksu raikastaa kehon tehokkaasti koko päiväksi. Sopii käytettäväksi myös karvanpoiston jälkeen.

Dödön ulkomuoto ei kolahtanut minuun. Se on jotenkin liian muovinen. Tuoksu oli vahvan yrittinen, ja kun se sekoittui hien hajuun, oli lopputulos huono. Roll-onista tuli kerralla melko runsaasti tuotetta iholle ja se jätti klähmäisen fiiliksen. Kuivuminen kestää pitkään. 


Madara

Testasin merkin kahta deodoranttia. Toinen taistelee hien hajua vastaan yrtein, toinen eteerisen öljyn avulla.

Maradan Herbal yrttideodorantti on yksi Mádaran myydyimmistä tuotteista. Tuotekuvauksen mukaan pohjolan salviaa ja luonnollisia mineraaleja sisältävä, rauhoittava deodorantti vähentää epämiellyttäviä hajuja ja tekee olon raikkaaksi koko päiväksi. Imeytyy nopeasti, ei jätä tahroja.

Pidän Madaran dödöjen pakkauksista. Ne ovat kauniit ja raikkaat sekä käteen sopivat. Yrtit tuoksuvat voimakkaasti mutta miellyttävästi. Roll-on annostelee tuotetta sopivasti iholle ja se kuivuu melko hyvin. Hikoilua tämäkään ei tietenkään estä ja hien haju tulee jonkin verran läpi päivän päätteeksi. Kouluarvosana 7. Voisin käyttää päivinä, kun ei tarvitse edustaa.

Bio Active Deodorant on tuotekuvauksen mukaan täysin alumiinisuolaton deodorantti. Innovatiivinen koostumus sisältää luonnollisia anti-bakteerisia ainesosia ja palmarosan eteeristä öljyä, jotka vaikuttavat hien hajua vähentävästi sekä hien hajua aiheuttavia bakteereja ehkäisevästi. Tuoksu on miellyttävän kukkaisen raikas ja mieto.

Pidän myös tämän Madaran ulkonäöstä. Tuoksu on miedompi kuin kuin yrttisemmässä versiossa. Tuotetta levittyy sopivasti ja se kuivuu iholla melko hyvin. Hien haju tulee jonkin verran läpi päivän päätteeksi, mutta jollain tapaa miedommin, kuin yrttisemmän version kanssa. Pidän tästä enemmän. Kouluarvosana 8. Voisin hyvinkin käyttää päivinä, kun ei tarvitse edustaa.

Lovefresh

Säästin loppuun kaksi lemppariani. Lovefreshin dödöt ovat niin kivan näköisiä, että voisin melkeinpä käyttää niitä vain sen vuoksi. Visuaalisesta ilmeestä siis kouluarvosana 10.

Lovefresh Natural Cream Deodorant, Sweet Orange Patchouli on tuotekuvauksen mukaan ekoluksusta kainaloille. Lovefreshin 100 % luonnolliset voidemaiset deodorantit pitävät raikkaana koko päivän. Makea appelsiinin ja patsulin tuoksu leikittelee aisteilla.

Sanoinko jo että diggaan pakkauksen ulkonäöstä? Dödö tuoksuu voimakkaasti hiukan kirpeälle hedelmälle. Tuote on voimaista, ja siltä se jollain omituisella - ei kuitenkaan huonolla tavalla tuntuu kainaloissa. Ei tämäkään hikoilua estä, mutta saa kestämään sitä kuitenkin vähän paremmin. Hien haju sekoittuu dödöön päivän päätteeksi, mutta ei ainakaan korosta sitä. Tykkään tästä ja haluan käyttää jatkossakin. 

Lovefresh Natural Cream Deodorant, Eucalyptus/Spearmint on myös tuotekuvauksen mukaan ekoluksusta. Tämä on edellisen tavoin 100 % luonnollinen ja voidemainen deodorantti. 

Tuotteessa on piristävä piparmintun ja eukalyptuksen tuoksu, josta pidän valtavasti. Tämä on näistä kaikista dödöistä lempparini. Hikoilen tämänkin kanssa mutta jotenkin tuo piparminttu blokkaa hajun niin, ettei se ole kovin voimakas. Tämä jää käyttöön. 


Tiesitkö, että alumiinittomien dödöjen ”tehokkuus” vaihtelee käyttäjän ihon pH-arvon mukaan? Eli sama dödö voi olla toisella tehokas ja toisella tehoton.

Hien haju johtuu iholla olevasta bakteerikannasta, jotka muodostavat yhdessä talin ja hien kanssa ihon pH:n. Kehon pH-arvoon vaikuttaa myös se mitä syömme. Usein esimerkiksi vegaaneilla hiki ei juurikaan haise. Lisäksi paljon kehoaan puhdistavat vegaanit saattavat pärjätä jopa ilman dödöä, tai deodoroimaan riittää vaikkapa neitsytkookosöljy. Näin infosi Natural goods companyn edustaja.


Tässä lista muutamista paikoista, joista löydät helposti luonnollisempaa kosmetiikkaa: 

Lovefreshin dödöt löydät Naturelle.fi:stä.

*Joliesta löydät myös valikoiman luonnonkosmetiikan deodorantteja muuta mukavaa.

*Hyvinvonnin Tavaratalossa on laaja valikoima luonnondeodorantteja.

*The Natural Goods Company tarjoaa hyvän valikoiman luonnonkosmetiikka- ja hyvinvointituotteita. Myös *luonnondödöjä.


P.s: Bloggaaja ja luonnonkosmetiikan suunnittelija Noora Shingler on kirjoittanut hyvän postauksen omista luonnonkosmetiikkasuosikeistaan. Käy lukemassa jos aihe kiinnostaa enemmänkin. Klikklik!

Myös Iinan blogista löydät asiaa luonnonkosmetiikasta, kun mimmi julkaisi käyttämiensä luonnonkosmetiikkasarjojen tuotteita, joita voi suositella teille.


*Mainoslinkki

lauantai 21. toukokuuta 2016

Mitä tehdä Hämeenlinnassa

Vaikka asunkin nykyisin naapurikunnassa, pidän Hämeenlinnaa, syntymäkaupunkiani, kuitenkin edelleen myös osittain kotikaupunkinani. 

Parhaiten nätti pieni kaupunki tunnetaan Hämeen linnasta, sen kupeessa vietetystä Wanaja Festivaalista, Aulangosta ja sen upeasta näkötornista sekä Kantolan tapahtumapuistosta, jonne tänä kesänä saapuu Iron Maiden. 

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös historiallinen Wetterhoffin talo. Kävin siellä tänään tapaamassa muita bloggaajia, sekä tutustumassa perinteiseen käsityötaitoon ja yrityksiin joita talo pitää sisällään. Omiakin käsityötaitoja pääsi testaamaan. 

Prinsessan arvonimen saaneet. Kuvassa myös Misorella ja Milla

Iloiset kahvittelijat Noora, "Kardemumma", Seija, Anna, Amria, Jaana ja Tuula


Mikäli tulet Hämeenlinnaan ja mietit mitä tehdä, minne mennä, suosittelen poikkeamaan Wetterhoffin talossa vaikka virkistävällä kahvikupillisella tai lounaalla. 

Samalla voit tutustua vanhan talon myymälöihin ja työpajoihin. Sieltä löytyy niin imagokoulutusta ja prinsessakoulua, käsintehtyjä koruja, kenkiä ja laukkuja, sisustusarkkitehtitoimistoa, kirjansidontaa, kortteja ja kalentereita, käsi- ja taideteollisuustuotteita, vanhoja tekstiilejä, Ihana-lehden toimitus ja vaikka mitä muuta. Tästä linkistä pääset tutustumaan talon tarjontaan

Rina takoo itselleen korua

...tässä valmis lopputulos

Myös Laura Villa Valo-blogista teki itselleen korun

Amria tekee korvakoruja 


Kondiittori Risto Kokko oli leiponut upean Sibeliustortun, Iittalan Kultasuklaa toimitti suklaata ja alakerran kahvilasta oli järjestynyt pöytään myös muita herkkuja, joten minäkin, hiukan univelkainen jaksoin tutkia talon tarjontaa siihen saakka, kunnes parkkimittari raksutteli yliaikaa. 

Kotiinviemisiksi sain prinsessan arvonimen ja oikein todistuksenkin. Kiitos kivasta päivästä koko iloiselle toimikunnalle! 


Mukavaa viikonlopun jatkoa 

perjantai 20. toukokuuta 2016

Rippijuhlamekko

Just nyt hartioita ja päätä särkee väsymyksestä, ajatus ei kulje ja mietin miten pysyä hereillä illalliseen saakka. Ehkä juuri siksi päätin tulla moikkaamaan sinua tänne blogiin. Jos vähän piristyisi, tai ainakin saisi syyn sinnitellä hereillä vielä hetken. 

Voisin näyttää sulle nyt sen rippijuhla-asun, josta mainitsin aikaisemmin


Rippijuhlamekko on siis se sama boheemi kaunotar, joka päällä vietin PING-päivän viikko sitten. Se kelpasi täydellisesti myös kummipojan rippijuhliin, jotka vietettiin viime sunnuntaina. 

Tällä kertaa asustin solmuvärjätyn vaatteen vyöllä, joka osoitti vyötärön paikan, sekä bleiserillä joka piilotti hartiat kirkossa. Sininen Guessin laukku mätsäsi hyvin, mutta (blogin kautta saadut) Mamzellen kengät eivät niinkään. Niiden homma oli olla jumalaisen hyvät jalassa. 


En voi uskoa että kummipoikani on jo teini-ikäinen! Vastahan olin itse. Mutta niin se vaan menee, että aika kuluu ja itse on kohta jo ihan mummoikäinen. 


Nyt on luovutettava. Olen niin väsynyt rankan, mutta antoisan koulupäivän jäljiltä, että on mentävä suihkun kautta odottamaan että illallinen katetaan eteeni. 

Viikonlopun jatkoja, kuullaan taas!

torstai 19. toukokuuta 2016

Istutuslaatikko ja lehtikaalin taimet

Huhtikuun alussa oli hyvä aika kylvää lehtikaali. Samassa kuussa, vähän myöhemmin pääsin myös kouluttamaan pikkuruisia taimia, ja nyt toukokuussa nuo pääsivät lopulliseen kasvupaikkaansa. 

Meillä ei ole lapsia, mutta hiekkalaatikko pihalta löytyy kuitenkin. Äidin ehdotuksesta se otettiin hyötykäyttöön. Hiekkalaatikko on nimittäin loistava kasvatuslaatikko. Meidän kasvatuslaatikosta löytyy toivottavasti myöhemmin tänä kesänä rehevät lehtikaalit, sekä ihanat persiljat, korianterit ja pinaatit. 

Lehtikaalit istutettiin kasvatuslaatikkoon esikasvatettuina taimina, samoin persilja, mutta korianteri ja pinaatti kylvettiin suoraan maahan. Saas nähdä kuinka lähtevät itämään. 

Äiti toi laatikkoon myös neljä samettiruusua. Kirvojen torjunta hoituu niiden avulla. 


Jään odottelemaan jännityksellä minkälaista satoa pääsen korjaamaan...

Onkos siellä muita wannabe-viherpeukaloita tai HC-tason tarhureita? 



Lue myös

Istutushommia - lehtikaalin koulutus

maanantai 16. toukokuuta 2016

Festariasu

Viime viikonloppuna oli kahdet juhlat. Oli Ping, ja oli kummipojan rippijuhlat. 

Ihana, boheemi, Kreikan värinen solmuvärjätty mekkoni joutui kovaan käyttöön, kun vedin sillä läpi kummatkin kemut. Paljastan toki myös rippijuhlakostyymini, mutta tässä ensin perjantain, asukoodin mukainen festariasu. 

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Mekko on alennuslöytö Lindexiltä. Helman epäsymmetrinen leikkaus ei alkuun miellyttänyt. Melkein kiikutin sen äidille korjattavaksi, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Sehän on aika kiva! 

Koska sininen on juuri nyt todella ajankohtainen väri, juhlin vähintäänkin muodin aallonharjalla tässä hippimekossani. 

Ping:in asukoodi oli siis festarit. On myönnettävä, että tämä oli ihan paras festariasu (vaikka Mikko olikin sitä mieltä että Coachella meni jo). Rento, ja kantajalleen luontainen valinta. Melkein samanlaisessahan juhlin toissavuonna Wanajafestareillakin. Kurkkaa vaikka tästä (klik). Samalla näet ehkä maailman hienoimman kukkaseppeleenkin. 

Iinan viikonlopun festariasussa oli samanlainen henki. Käy siis tsekkaamassa jos tyyli kolahtaa!

lauantai 14. toukokuuta 2016

PING Helsinki -festivaalit

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun viime vuonna PING jäi välistä. Mutta tänä vuonnapa olin messissä mukana. Ja siitä ihan megakiitollinen. Oli nimittäin huippua. 

MIKÄ PING?

Ping Helsinki on pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin festivaali. Se yhdistää viestintä- ja markkinointipäättäjät sekä sosiaalisen median sisällöntuottajat huikealla tavalla. On luentoa, vinkkejä, hyvää seuraa, hienot puitteet ja ruokaa sekä juomaa. Kippis!


AIKAINEN HERÄTYS JA KOKO PÄIVÄ OHJELMAA

Kello soi eilen laittoman aikaisin, mutta pääsin ylös hyvän, kutkuttelevan fiiliksen ansiosta. Päivästä tulisi niin kiva! 

Punaiset, kaksikerroksiset Hop on hop off -bussit kuljettivat festariseurueen Kirkkonummelle ja Långvik hotelliin

Vastaanotto oli aurinkoinen. Kaikesta huomasi että PING:in tekijät ovat tuottaneet tapahtuman sydämellä. Kaikki toimi, palvelu oli erinomaista, tilat tapahtuman luonteelle sopivat, tapaamiset näppärästi organisoitu, ja ruoka. No, se on sitten ihan oma lukunsa. Täydellistä. En ole koskaan syönyt näin hyviä ja laadukkaita ruokia tällaisissa suurtilaisuuksissa. Mykistävää. 

Päivään kuului inspiroivia puhujia (mm. Gerd Leonhard puhui digitalisaation tulevaisuuden näkymistä ja maalaili kuvia jopa kuolemattomuuteen saakka), tapaamisia, workshoppeja/luentoja, herkullisia hetkiä ja iltabileet. 

Kuva: Anna-Maria/Secret Wardrobe



HYVÄÄ SEURAA

Tällaisen koko päivän tapahtuman etuna on, että ei ole kiire. Aikataulu toki oli, mutta se oli kohtuullinen, ja ehdi nauttia ihmisten seurasta. Hitsi, että olikin hauskaa! llta jatkui pilkkuun saakka. Tuli kippisteltyä skumpalla, tanssittua pitkästä aikaa ja naurettua vatsa kipeäksi. 

Kesäiset leidit Ikean stailaamalla kuvauspisteellä

Kuva: Anna-Maria/Secret Wardrobe



LÅNGVIK CONGRESS WELLNESS HOTEL

Tämänkaltainen suurtapahtuma tarvitsee toimivat puitteet, jotta kokonaisuus ei jää vajaaksi. 

Tutustuin Långvikiin nyt ensimmäistä kertaa ja täytyy myöntää että ihastuin. Rakennuksessa on ihanat suuret ikkunat ja meren läheisyys on tietenkin aina plussaa. Tilat ovat avarat ja hyvällä maulla sisustetut. Hotellihuone oli viihtyisä ja sänkykin mukava. Iso tykkäys valtavalle takalle, joka sijaitsi ravintolan puolella. Näin jo sieluni silmin itseni katselemassa tulta yhdessä Janin kanssa, illan pimettyä. Ehkä grillailisin vaahtokarkkeja, tai miksei vaikka makkaraa soijanakkeja juhannuksena. 

Långvikissa on myös kylpyläosasto, mutta harmikseni se jäi katsastamatta. Sanon suoraan. Krapulani oli JÄÄ-TÄ-VÄ. 

Toivottavasti saan mahdollisuuden tutustua tähän mielenkiintoiseen paikkaan uudestaan vaikka pienellä viikonloppugetawaylla. Silloin voisi keskittyä hyvinvointiin ja testata kuntosali, faskia training ja pilates. Myös SUP-melonta kiinnostaa.

Kuva: Anna-Maria/Secret Wardrobe


Lämmin kiitos PING Helsingin tekijöille. Olette aivan huippuja! Itsekin kaksi pientä blogitilaisuutta tuottaneena osaan arvostaa, kun asiat tehdään kunnolla.

Kiitos hauskalle seuralle, Anna-Maria, Iina, Nina, Veera, Mikko ja Essi. Aina yhtä mukavaa nähdä teitä 

Viikonlopun jatkoja ihmiset! Huomenna taas aikainen herätys. Kummipojan rippijuhlat, nääs.



Oletko jo lukenut nämä postaukset?

Blogisynttärit hyvinvointiteemalla (klik)
Blogitilaisuus Hämeenlinnassa (klik).

torstai 12. toukokuuta 2016

Testissä koskikellunta

Koski kohisee ja virta vie - mutta leppoisasti - kun kellun veden pinnalla. Lokit liitelevät kirkkaan sinisellä taivaalla ja aurinko paistaa. Olo on huippurento, vaikka olen pukeutunut kuin palomies. Löytyy haalaria, saapasta, kypärää ja hanskaa.

Olen koskikellumassa.


Meidän neljän porukka - Jani, Niina ja Saku - on kellunut virran viemänä rauhalliselle kohdalle. Olemme melkein pysähtyneet. Onpa ihana haistella kesän tuoksua ja seurata lintujen lentoa.

Turvaveneen kuljettaja hurauttaa veneellään muutaman kerran ohitsemme, ja saa aikaan mukavat aallot. Muistan taas minkälaista oli lapsena, kun piti sännätä aaltoihin veneen ajaessa ohi. Voi tätä riemua!

Nyt edessä on pyörre. Jännittää jäänkö siihen pyörimään. Muistan myös, että en hoksannut varustautua vedenkestävällä ripsivärillä.

Mutta ei huolta. Pyörre tuntuu hauskalta ja vie sopivasti mennessään. Sen jälkeen onkin haasteellisempaa kun tempaudun taas virran vietäväksi rantaa kohden. Pitäisi päästä takasin menosuuntaan, mutta kömpelössä haalarissa se on tuntuu vaikealta. Virran vastutus on kova, mutta selällään käsillä meloen pääsen pinteestä.

Kelluttuamme määränpäähän on aika nousta tikapuita pitkin veneeseen. Jalat painavat kuin norsulla. Tahdon takaisin ihanaan painottomaan tilaan! Lepyin kyllä lopulta, kun sain nauttia vauhdilla etenevän veneen kyydistä. Perillä sain käteeni tervasnapsin sekä diplomin.


Koskikellunta Lempäälän Kuokkalankoskessa on hieno kokemus. Meille sattui upea päivä, mutta kuulemma jotkut seikkailuista enemmänkin nauttivat kelluvat vaikka joulukuun hyisessä säässä.

Kun Niina ilmoitti että vie meidät kellumaan, myönnän miettineeni mikä järki ja tarkoitus hommassa on. Yhdellä sanalla sanoen, se on elämys. Sen avulla saavuttaa lapsuudesta tutun riemun. Saa hymyn korviin ja tuntee elävänsä.

Kiitos Koskikellujat, ja tietty Niina kun houkuttelit mukaan!


Entä mitä Jani oli mieltä Koskikellunnasta? Annetaan kynä miehelle itselleen.


Kaljakelluntaan? Ai koskikelluntaan? Lähden.

Osuukohan siellä kuinka kovaa kiviin? Vesihän on vielä kylmää toukokuussa. Varustuksen pitää kyllä olla kunnossa, muutenhan sinne jäätyy. Siinä ennakkoasenteeni.

Aamu kymmeneksi Lempäälään. Sää oli lämmin ja aurinkoinen.

Shortsit, pitkähihainen aluspaita ja villasukat alle, lämpöhaalari ja kelluntapuku, johon oli yhdistettynä saappaat. Varusteiden pukemisen jälkeen olo oli kuin Michelin ukolla, ilmava ja kankea. Ylimääräisen ilman poistamisen jälkeen taas voisin kuvitella että olo on sama kuin liian pieneen nahkaan pukeutuneella oravalla, tosin ei ihan yhtä ketterä.

Pasi näyttää miten puvusta poistetaan ylimääräiset ilmat pois

Alkuneuvojen jälkeen lähdimme tarpomaan about 8 asteiseen veteen, ja ei kun kellumaan. Aluksi harrastimme hieman totuttelua, käännöksiä ja uintia. Iisiltä vaikutti.

Kellunta oli kyllä helppoa ja jopa rentouttavaa. Olisin helposti voinut ottaa pienet nokoset virran hiljalleen viedessä, lähinnä poijulta näyttävää, miestä eteenpäin. Matkan varrella oli pari virtaavampaa kohtaa, joissa vauhti oli hieman kovempi ja piti olla skarppina, mutta muuten meno oli rauhallista ja leppoisaa. Koskikellunnassa huomaa hyvin kuinka pieni ihminen on voimaton veden voiman viedessä. 


Tunnin ja 1,7 km reitti tuntui olevan hetkessä ohi.

Mukana matkassa on aina vene, jonka kapteeni neuvoo ja auttaa tarvittaessa. Koskikellunta on siis myös täysin turvallista.

K***hätä matkan aikana on taattu, joten kannattaa käydä tiristämässä muutama tippa ennen lähtöä, vaikka väkisin. Kasvoja, kämmeniä ja niskaa lukuun ottamatta kaikki paikat pysyivät kuivina, joten kylmä vesi ei haitannut menoa.
  

Ehdottomasti suosittelen koskikelluntaa kaikille.

Suuri kiitos Anskulle, Niinalle ja Sakulle sekä Koskikellujien Pasille ja Tapsalle loisto kokemuksesta.


Kurkkaa Niinan blogista (klik) mitä mieltä hän ja Saku olivat kokemuksesta.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Hengellisyyden ei tarvitse tarkoittaa uskontoa

Elämme vilkkaassa sekä suorituskeskeisessä maailmassa, ja yhä useammat kaipaavat tasapainoa ja harmoniaa elämäänsä. Niina Salo löysi vuosia sitten sikhismin avulla hengellisyyden. Se ei ole hörhöilyä, vaan sisäinen rauhantunne. Se on usko siihen, että meistä pidetään huolta. 

Niina, 42, ottaa yöpöydän laatikosta huivin. Hän asettelee sen päähänsä ja asettuu pienen kotialttarinsa äärelle. Sitten hän sytyttää kynttilät sekä temppelissä siunatut suitsukeet, ja kiittää siitä mitä hänellä on. Lopuksi Niina kertoo huolensa ja esittää toiveen. 

”Olen hyvin hengellinen. Uskon, että on jokin korkeampi voima joka pitää minusta huolta. Ammennan siitä sisäistä rauhaa”. 

Ei hengellisyyden harjoittamiseen välttämättä omaa kotialttaria tai säännöllisiä temppelivierailuja tarvita. Sen voi ujuttaa normaaliin arkeen. 

”Uskonnollisuus ja hengellisyys eroavat siinä, että hengellisyys ei vaadi konkreettisia tapoja, joilla todentaa sitä. Hengellisyydestä voi luoda täysin omanlaisensa. Siihen ei tarvitse kahliutua, mutta voit turvautua siihen arkisissakin tilanteissa. Vaikka ruuhkabussissa tai kaupan kassalla”. 


Vuosia sitten parikymppinen Niina istui autossa matkalla töihin. Vierellä oli tummaihoinen ja ruskeasilmäinen mies, Niinan työkaveri. Niina tajusi, että siinä on ihminen jonka kanssa hän voisi rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kunpa tuo hauska, kaunishuulinen intian-englantilainen mies hoksaisi pyytää treffeille. 

”Kerran mies huolettomasti kopiopapereita järjestellessään kysyi, kiinnostaisiko minua lähteä hampurilaiselle ja elokuviin. Treffit järjestyivät seuraavana päivänä ja päättyivät niin hyvin, että lopulta me päädyimme naimisiinkin”. 

Juuri aviomiehen kautta Niina Salo tutustui sikhiläisyyteen. 

Ensin Niinaa jännitti kävellä temppelin rukoustilaan kumartamaan sikhien pyhälle kirjalle. 

”Mietin, että mitä jos kaadun”, Niina muistelee. 

Rukoushetki temppelissä olikin rento tilaisuus, ja lopulta se muodostui meditatiiviseksi kokemukseksi. Koska kieli oli vieras, ei sanoma ollut oleellinen, vaan se, miten se sanottiin. Sai aistia tunnelmaa ja sitä miltä se tuntui. Niina otettiin vastaan uteliaasti mutta lämmöllä. Valoisaan, lämminhenkiseen ja kokolattiamatoin vuorattuun sikhitemppeliin kuka vain on tervetullut. 

Ällistyttävimmän harmonian tunteen Niina Salo koki Intiassa, sikhien pyhiinvaelluspaikassa Kultaisessa Temppelissä. 

”Vaikka ympärillä oli kaaos ja meteliä, temppelissä rauhoituin ja konkreettinen ymmärrys sulkeutui. Olisin voinut vain istua siellä ja kuunnella monotonista rukouskirjan lukua. Harkitsin jopa jääväni temppeliin joksikin aikaa”. 

Vaikka Niinalla on hyviä kokemuksia hengellisyyden ja varsinkin sikhiläisuskonnon hyvistä puolista, hän ei miellä itseään uskovaiseksi sen perinteisessä merkityksessä. 

”Kuulun kirkkoon, mutta en ole varsinaisesti kovinkaan uskonnollinen”. 

Aiheesta kiinnostuneelle, mutta vielä kokemattomalle Niina suosittelee kiitollisuus- ja positiivisuusharjoituksia. Niistä on hyvä aloittaa. Kiitollisuusharjoitusten kautta elämään pääsee positiivisuutta. Vahvistumme, ja silloin meitä on vaikempi lannistaa. Sitä ei voi olla suosittelematta. Ihan jokaiselle 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Nurmikolla



Ilmoitin sen jo Instagramissakin, mutta pakkohan täälläkin on hehkuttaa. Juuri auki puhjennut koivun lehti on yksi kauneimpia asioita elämässä. Mahtaakohan mieheni olla jo aivan kyllästynyt tähän jatkuvaan, "katso nyt miten nättiä"-hehkutukseeni? 

Nautin keväästä ihan täysillä. Koko kesä on vielä ihanasti edessä, mutta kuitenkin jo käsinkosketeltavissa. Itse asiassa varpain kosketeltavissa. Nurmikko ja paljaat varpaat sopivat yhteen kuin sitruuna ja raikas vesi. 

On huippua, kun päällysvaatteissa on jo liian kuuma, ja kengiksi riittävät sandaalit. Ja saa kaivaa Panamasta tuodun lätsän päähän  

Hei aurinko! Sovitaanhan nyt, että pysyttelet näkyvillä ihan tuonne syyskuun lopulle saakka? 


Aurinkoista äitienpäivän jatkoa