keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Miten saavuttaa tavoitteet - Vältä nämä 6 ansaa

Sentit eivät häviä vyötäröltä tai lisäänny hauiksen ympärillä, vaikka syöt pikkulinnun tavoin ja liikut määrällisesti huippu-urheilijan lailla?  Saavuta tavoitteesi tarkistamalla, ettet jarruta kehitystäsi astumalla kuuteen sudenkuoppaan.


MOTIVAATIO

Ajattelet ehkä, että neljän kilon tai kuuden lantiolta karistetun sentin jälkeen olet tyytyväinen itseesi. On kuitenkin hyödyllistä avata päämäärää enemmän. Kirjaa ylös suurin tavoitteesi. Listaa lisäksi muitakin sinulle tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi: Energisempi olo, parempi fiilis omissa nahoissa tai pidempi pinna. 

Jos tavoite on selkeänä mielessä - ehkä jopa luonnosteltuna paperille tai mielikuvakartan muotoon – se on helpompi saavuttaa. Aseta myös välitavoitteita, ja iloitse jokaisesta, pieneltäkin tuntuvasta edistysaskeleesta. Vaikka siitä, että muistit venytellä viiden minuutin ajan kolmena päivänä peräkkäin. Tai että söit joitain vihreää useampana päivänä viikossa. 

Edessä häämöttävän maaliviivan lisäksi projektissa on toinenkin merkittävä tekijä. Se on motivaatio, ja se vastaa kysymykseen: miksi? 

Esitä kysymys itsellesi. Vastausta on tärkeä miettiä huolellisesti, koska se on kaikkea tekemistäsi ohjaava seikka. Kysy itseltäsi esimerkiksi: miksi on tärkeää saavuttaa haluamasi paino?

Etsi sisäinen motivaatiosi. Se saa sinut toimimaan omien arvojesi mukaan, kokemaan mielihyvää ja kaikista tärkein pointti, olemaan sitkeä

Jos laihtumis- tai kiinteytymistavoitteen perimmäinen syy on näyttää muiden silmissä hyvältä, voi tavoitteen saavuttaminen tyssätä alkumetreillä. Muiden tarpeiden tyydyttäminen ei riitä motivaattoriksi pitkällä tähtäimellä. Jos tekeminen ei motivoi, et saavuta tavoitetta. 

Sisäinen motivaatiokin voi olla joskus hukassa. Se on normaalia, eikä siitä kannata tehdä numeroa. Muistuta itseäsi perimmäisistä syistä, hellitä hiukan, ja lähde taas tavoittelemaan seuraavaa välietappia. Keskity itsesi kannustamiseen. 

Suurin haaste on oma mieli. Muutokseen tarvitaan  iloa ja positiivisuutta, sekä kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja sitoutumista. Myös reilu annos tukea lähipiiriltä on avuksi. 


KÄRSIMÄTTÖMYYS 

Ajatustyö on nyt tehty, tavoite siintää kirkkaana mielessä ja suunnitelma odottaa toteuttajaansa. 

Malta kuitenkin mielesi, vaikka into ajaisi treenisalille sekä lenkille monta kertaa viikossa, ja olet laihtunut mielessäsi jo ensimmäiset viisi kiloa. 

Saattaa nimittäin käydä niin, että rajun aloituksen myötä kroppaan tulee rasitusvammoja tai keho ajautuu ylikuntoon, eli elimistön liialliseen rasitustilaan. 

Liikunnan harrastaminen kannattaa aloittaa vähitellen ja nousujohteisesti, jotta keho - niin lihakset, jänteet, hermosto kuin niveletkin, voivat sopeutua uudenlaiseen rasitukseen. Näin vältät rasitusvammat. Älä koskaan tingi kehonhuollosta, se on osa kokonaisuutta.  

Täydellisyyden tavoittelu ei auta mieltä sopeutumaan sille annettuun haasteeseen. Älä siis turhaan stressaa itseäsi kaikki tai ei mitään-ajattelutavalla. 

Sitäpaitsi, ei terveysliikkujan tarvitse treenata ammattiurheilijan tavoin.


MUKAVUUDENHALU

Jos istuu työpöytänsä äärellä kahdeksan tuntia päivässä, tykkää vähän liikaa sohvalla makoilusta ja kulkee kaikki välimatkat autolla, kaksi kuntosalikertaa viikossa ei riitä. 

Ihminen on luotu liikkumaan. Liikkua pitäisi ihan joka päivä, jollakin tavalla. Sen lisäksi, että liikunta pitää lihakset, luut ja nivelet kunnossa, se parantaa myös insuliiniherkkyyttä, ja auttaa näin painonhallinnassa. 

Taikasana on arkiaktiivisuus. Istu vähemmän, touhua enemmän. Vaihda auto polkupyörään ja seiso työpäivän aikana. Imuroi useammin tai kyykkää ruoanlaiton lomassa. Ota mallia koirista. Ne venyttelevät aina ennen liikkeelle lähtöä. 

Haasta itsesi ja kamppaile mukavuudenhalua vastaan. Ihminen on sopeutuvainen ja tottuu kyllä liikkumiseen, kunhan toistoja tulee tarpeeksi. Päätä, että sitoudut tähän. 


ENERGIAVAJE JA PIKADIEETIT

Yllättävän moni painonpudotuksesta haaveileva syö liian vähän, kuvitellessaan sen olevan ainoa tapa laihduttaa. Eikä ole lainkaan epätavallista rankaista itseään paastoamalla ennen tai jälkeen juhlien. Toisaalta, eihän se ihme ole, koska meille on aina hoettu mantran tavoin: syö vähemmän kuin kulutat. 

Kehomme toimii kuitenkin monimutkaisemmin. Jos se saa liian niukasti ravinteita ja energiaa, se pitää kiinni jo kerätystä vararavinnosta, eli rasvasta. Kyse on säästöliekki-ilmiöstä. 

Vain hyvin pieni osa ihmisistä onnistuu saamaan aikaan pysyviä muutoksia pikadieettien kautta. Moni repsahtaa ja palaa takaisin vanhoihin tapoihin. Sitten syyllistytään liiallisesta heikkoudesta, ja otetaan taas itseään niskasta kiinni. Noidankehä on valmis.

Jos olet pudottanut painoa toistuvasti dieeteillä ja kilot ovat tulleet takaisin korkojen kera, olisiko nyt syytä tehdä jotakin toisin? 

Loistavia uutisia: Hyvin syömällä laihtuu ja kiinteytyy.

Ravitse itseäsi noin 3-4 tunnin välein laadukkaalla ruoalla. Hemmottele kroppaasi runsailla määrillä kasviksia ja vihanneksia. Huolehdi proteiinin sekä rasvan riittävästä saannista. Jos liikut aktiivisesti, nauti myös hiilihydraatteja, esimerkiksi kauraa, juureksia tai täysjyvätuotteita, kuten riisiä, mielellään liikunnan ympärille ajoitettuna. 

Tee muutoksia omaan ruokavalioosi pikkuhiljaa ja suunnittele etukäteen aterioita. Näin saat hyödyllisiä onnistumisen tunteita, eikä itsetunto murene turhan takia. 


STRESSI

Stressi on säästöliekin ohella kehon selviytymismekanismi ja täysin luonnollinen asia. Pitkittyessään siitä tulee haitallista, kun kehon palautuminen vaikeutuu. 

Suorittaminen, täysillä paahtaminen ja levon puute nostavat stressihormonien tasoa. Ne hidastavat laihtumista ja muuta kehitystä. 

Liikunnan on todettu hoitavan ja ennaltaehkäisevän stressiä, mutta on tärkeää myös osata hidastaa silloin, kun stressitaso on liian korkealla. Muuten liikunnan suotuisat vaikutukset kääntyvät päinvastaisiksi. 

Muista kolmen kohdan kultainen sääntö: harjoittelu, ravinto ja lepo. 

Jos elämäntilanteesi on kovin kuormittava, on hyvin tärkeää liikkua lempeämmin ja itseään kuunnellen. Monet saavat apua ahdistukseen, masennukseen ja stressiin myös mindfullness-harjoituksista.

Joskus myös liian suuri tavoite stressaa. Tässä jälleen hyvä syy asettaa helposti saavutettavia välitavoitteita.

Jos olet elämäntilanteessa, jolloin jostain syystä joudut valitsemaan liikunnan tai terveellisen ruoan väliltä, suosittelen panostamaan ruokaan, mutta tekemään edes hyvin lyhyitä, mikroharjoitteita. Esimerkiksi muutama kyykky, punnerrus tai venyttely silloin tällöin. 


VÄÄRÄT TEKNIIKAT

Käsi ylös, kuinka moni on ryhtynyt hauiskääntöihin ja maastavetoihin, tai yrittänyt apinoida liikuntalehden treeniohjeita ilman sen tarkempaa tietotaitoa?

Aika moni, veikkaan. Melkein yhtä moni turhautuu ja lopettaa, kun ei ymmärrä ohjeita tai kyynärpäissä tuikkii kesken ranskalaisen punnerruksen. 

Osa tekee harjoituksia liian pienillä kuormilla, kun taas toiset ryskäävät painoilla, joiden nostamiseen tarvitaan koko kehon voima, ja nivelet huutavat hoosiannaa. Kumassakaan tapauksessa kohdelihas ei saa tarvitsemaansa ärsytystä.

Aloita harjoittelu pienillä painoilla, jotta keho voi sopeutua. Opettele oikea liikerata, tekniikka ja lihaksen aktivointi. Palkkaa esimerkiksi personal trainer tai pyydä kuntosalisi henkilökuntaa opettamaan oikea tekniikka. Kehonpainoharjoituksista voi olla hyvä aloittaa, esimerkiksi kyykkyä treenatessa. 

Kun pohja on kunnossa ja olet varmistunut, että hauiskäännössä työtä tekee hauislihas, eikä kyynärnivel liike-energian ja ison egon myötävaikutuksesta, voit lisätä painoja. 

Väärien tekniikoiden ohella toinen merkittävä tekijä on yksipuolisuus.

Jos liikkuu aina samalla tavalla, ei massiivista kehitystäkään voi odottaa. Aloittelija hyötyy viikottaisista kävelylenkeistä, mutta pidemmän päälle keho kaipaa nousujohteista, monipuolista kuormitusta. Kevyt aerobinen liikunta, kovalla sykkeellä tehdyt treenit sekä painoharjoittelu tukevat tavoitteeseen pääsyä – eikä kehonhuoltoa ja liikkuvuutta pidä unohtaa. 

Esimerkiksi lantion seudun liikkuvuus vaikuttaa kyykky- tai maastavetotekniikkaan, ja sitä kautta kehitykseen. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että esimerkiksi kyykkyliike raskailla painoilla tehtynä tuntuu aivan erilaiselta, oikeasti jopa nautinnolliselta, kun lantion seutu ei ole jäykkä kuin rautakanki, ja keskivartalon tuki on kunnossa. 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Maailman hienoin verkkatakki

Noin kaksi vuotta sitten Stella näytti blogissaan uuden, tajuttoman mageen Addun verkkatakkinsa. Kuolasin samanlaista Stockmannilla, mutta en raaskinut ostaa. 

Vuotta myöhemmin Annan blogissa vilkkui jopa Stellan takkia upeammalla kuosilla koristeltu verkkapuku. Alkoi sekopäinen googlettelu. Jäin nuolemaan näppejäni. 

Tämän vuoden alussa Iina viimeisteli pakkomielteisen ihastumiseni Adidaksen värikkäisiin verkkatakkeihin tällä postauksellaan. 

Pari viikkoa sitten Zalando lähestyi markkinoinitarkoituksella sähköpostilaatikkoani. Verkkokauppa vinkkasi henkilökohtaisista valinnoistaan juuri minulle. Ja mitäs siellä sitten olikaan? Eipä vähempää, kuin maailman hienoin, täydellinen Adidaksen verkkatakki


Pidän 80 euron takkia kamalan kalliina, mutta arvatkaapa mitä? Se teki minut niin iloiseksi, että taitaa tuo olla menetetyn rahan arvoinen. 

Tämä Adidas Originalsin takki on niin siisti, että jopa ostoskeskuksen vartija innostui kehumaan sitä, kun otimme näitä kuvia. Kysyi hinnan ja ostopaikankin. Joku saattaa ehkä saada aika ihanan joululahjan. 

Tsekkasin juuri Zalandon verkkosivuston, ja kaikkia kokoja on edelleen saatavilla. 

Kannatti odottaa kaksi vuotta. Tämä nimittäin on kaikista himoitsemistani takeista eniten minun näköiseni. 


Mitäs sanot? Iskeekö teikäläisen makuun?

lauantai 26. marraskuuta 2016

Paras aamujuoma: kaneli-pakuri-rasvakahvi

Viime vuoden kahvi-ihastukseni oli lempeä kanelikahvi. Tänäkin vuonna maustan mielelläni kahvini kanelilla, mutta lisäksi buustaan energiaa päivääni lisäämällä sekaan myös rasvaa sekä pakuria.

Hilpaisehan kauppaan hankkimaan tarpeita huomisaamun herkkuhetkeä varten!


TARVITSET

Kahvia, mielellään luomulaatuista.

Pakuria jossain muodossa. Minä käytän itse tällä hetkellä teetä.

Ceylon-kanelia jossain muodossa. Itse murustelen kanelitangosta pieniä palasia. 

Kookosöljyä. Käytin ennen tavallista, nyt testailen hyvällä menestyksellä MCT-öljyä, joka sekin tulee kookoksesta. Tämä öljy sopii sellaisellekin, joka arastelee kookoksen makua.


Oikeaoppinen rasvakahvi blendataan (jotta rasva oikeasti hajoaa juomaan), mutta itse olen tehnyt juomani sirottelemalla valkaisemattoman suodatinpaperin pohjalle kanelia sekä pakuriteetä. Sitten lisään kahvinpurut. Tyhjään kahvipannuun lorautan öljyä. Joskus myös hiukan gheetä, eli kirkastettua voita. Sitten keitän kahvit normaaliin tapaan. Ennenkuin kaadan ihanan juomani mukiin, sekoitan sitä voimakkaasti vispilällä. 


MIKSI RASVAA KAHVIIN? 

Rasvakahvi, myös bulletproof-kahviksi nimetty, on ollut trenditietoisten herkkua jo pitkään, mutta minä hitaana hämäläisenä löysin sen ihanuuden vasta nyt. 

Rasvakahvin sanotaan antavan energiaa pitkälle päivään. Vaikka rasva sisältää paljon kaloreita - lainaus Helsingin Sanomien nettisivuilta - solut pystyvät ottamaan nämä keskipitkät rasvahapot (joita MCT-öljy sisältää) suoraan energiantuotannon käyttöön, toisin kuin normaalit rasvahapot, jotka ensin varastoituvat ja sitten hajoavat hitaassa prosessissa, lipolyysissä.  

Lisäksi rasva muuttaa kahvin koostumuksen ihanan pehmeäksi. 


MIKSI PAKURIA KAHVIIN?

Pakuri sisältää hurjasti antioksidantteja ja parantaa vastustuskykyä. Sillä on hoidettu varsinkin idän maissa syöpiä sekä vatsa- ja suolisto-ongelmia. 

Pakuritee olisi siis itsessäänkin hyvä juoma, mutta tykkään lisätä sillä aamukahvini terveellisyyttä. 


MIKSI KANELIA KAHVIIN?

Ihan ensimmäisenä tietysti sen mielettömän ihanan maun ja tuoksun vuoksi. Rakastan kanelia!

Mutta onhan kanelilla - ja nimenomaan ceylon-kanelilla - myös terveyshyötyjä.  Ceylon-kaneli sisältää runsaasti antioksidantteja, se parantaa rasva- ja sokeritasapainoa, ja se voi auttaa nivel- ja vatsavaivojen hoidossa. 

Ole tarkkana laadun kanssa ja varmista, että käytät ceylon-kanelia, koska tavallinen sisältää maksatoksista kumariinia. 


Lempeää viikonlopun jatkoa 

Lue myös

Parhaat lisäravinteet ja superfoodit - näitä minä käytän
Uusi terveellinen ja nopea marjavälipala makutestissä
Ravitsemukseni kulmakivet
Loogisesti ajateltuna ravitsemuksella on tekemistä masennuksen synnyn kanssa

perjantai 25. marraskuuta 2016

Casco Viejo on yllättäen vasta toiseksi vanhin kaupunki Panama Cityssä

Tämän vuoden kohokohdasta, menneestä Panaman matkasta on kulunut jo aikaa, mutta minulla on siitä vielä paljon sanottavaa.

Tällä kertaa haluan kertoa Panama Cityn vanhasta kaupungista, rappioromanttisesta Casco Viejosta, joka ei suinkaan ole ensimmäinen kaupunki Panama Cityssä, vaan vasta toinen. 

Ensimmäisen, Panama Viejon, tuhosi merirosvo Henry Morgan kokonaan. Jäljellä on vain raunioita. Casco Viejo on rakennettu sen jälkeen. Oikeastaan Panama Cityllä on siis kaksi vanhaa kaupunkia. 

UNESCO:n maailmanperintökohteeksi listattu yli 300 vuotias vanha kaupunki sijaitsee muutaman kivenheiton päässä pilvenpiirtäjistä ja uudesta kaupungista. Sitä kiertää meren päälle rakennettu autotie.


SAMAAN AIKAAN ERI MAAILMOJEN VÄLISSÄ

Modernin Panama Cityn kaupunginosan pilviä hipovat tornitalot jäivät taka-alalle, kun kävelimme kuuman kosteana päivänä maisemia ihaillen rantakadulla. Taakse katsoessani näin ultramodernin kaupungin lukuisine autoineen ja erittäin siisteine puistoineen. 

Tuntui kuin olisin eri maailmojen välissä. Oikealla puolella ränsistyneet rakennukset, joiden parvekkeita peittivät ritilät ja kalterit, seisoivat surkeina paikoillaan. Kyseessä oli kai jonkilainen slummi, josta turistia varoiteltiin paikallisen taxinkuljettajan toimesta. 

Vasemmalla välkehti meri, ja kun tähyilin kauemmas, näin laivoja sekä telakka-lauttarakennelmia. Kauniisti restauroidut Casco Viejon  rakennukset häämöttivät edessäni. Niitä paloin halusta päästä katsomaan lähempää. 


VANHAN KAUPUNGIN UUDISTUSPROJEKTI

Vanhassa kaupungissa restauroitiin rakennuksia urakalla mukailemaan entisaikojen loistoa. Lämmitti nähdä, kuinka upeaksi vanha kaupunki alkoi taas muodostua, kun siitä pidettiin huolta. 

Mieleeni tuli kuva Sansibarin Stone Townista, Queenin edesmenneen laulajan Freddie Mercuryn syntymäkaupungista, joka kaipaisi samanlaista käsittelyä ränsistyneille, mutta historiaa henkiville pinnoilleen. Osa rakennuksista Panama Cityn vanhassa kaupungissakin oli kuitenkin jo niin vaurioituneita, ettei niitä pelastane mikään.


HISTORIAN HAVINAA, PINA COLADAA JA PANAMAHATTUJA

Minusta on kehkeytynyt aikamoinen historiafriikki. Haluan matkoillani tutkia ja nähdä mahdollisimman paljon. Erityisesti nautin historiallisista paikoista - jos hiekkaranta ei ole lähistöllä. Siksi koin Casco Viejon mielenkiintoisemmaksi kohteeksi, kuin sen vieressä sijaitsevan uuden kaupungin Trump Towereineen ja sieluttomine ostoskeskuksineen.

Ihaninta ihan vain kiertelyn ja katselun lisäksi on istahtaa hetkiseksi Calle 4 Esten varrelle, Bolivarin puistossa sijaitsevaan katuravintolaan. Tilata Pina Colada, kuunnella latinomusiikkia ja seurata katuvilinää. Ja nauttia kiitollisena olostaan tässä paikassa, johon on päässyt tutustumaan. 

Sitten jaksaakin taas jatkaa matkaa, ja etsiä itselleen pakollisen matkamuiston, panamahatun. Niissä muuten on laatueroja. Jos haluat laadukkaan käyttöhatun, tarkista, että lätsä pysyy muodossaan vaikka kierittäisit sen rullalle. 



Lue myös aiemmat matkajuttuni: 


maanantai 21. marraskuuta 2016

Viime viikolla pakenin ja palasin

Viime viikko oli pitkästä aikaa aika onnellinen. Tai miten sen nyt oikeammin sanoisi. Ehkä niin, että ihan vaan jo oleminen ei ollut vaikeaa, vaan aika helppoa. 

Virkistävää muutaman viikon matalalentovaiheen jälkeen.  Tosin, huonon vaiheen jälkeen tulee hyvä, totesi Miika Nousiainenkin Pitääkö olla huolissaan? -ohjelmassa. Ei se sanatarkasti noin mennyt, mutta ymmärrätte pointin. Ehkä nyt on sitten vaihteeksi hyvä kausi. Kelpaa. En valita. 

Keräsin kasaan viikko sitten ensimmäisen kerran satunnaisia kuvia viikon varrelta ja julkaisin ne postauksen muodossa. Nyt teen saman. Suurin osa kuvista on otettu kännykän kameralla, sopivan tilaisuuden tullen.

Viime viikolla 

- Ihastelin talvimaisemia. Elättelin toivoa, josko kuitenkin lumi jo pysyisi maassa. Nautin koirien kanssa lenkkeilystä, kun tassuja ja mahakarvoja ei tarvinnut puhdistaa hiekasta lenkin jälkeen.

- Palasin parin kuukauden tauon jälkeen työpaikkaani, josta jättäydyin keikkalaiseksi alkuvuodesta. Erikoista, miten viime viikolla paikka muistutti olemassaolostaan monilla erilaisilla, positiivisilla tavoilla. Ja juuri sillä samalla viikolla, kun palasin sinne muutenkin. 

- Kiittelin, että saan kiivetä työpaikalleni seitsemän kerrosta rappusia. Voiko parempaa arkiliikuntamuotoa ollakkaan!

- Nautin maailman parhainta, kotona tehtyä raakasuklaata. Mun mies hallitsee parhaan reseptin. 

- Kippistin valkoviinillä PingHelsingin tupareissa telakkarannassa. Tapasin siellä Nellan ja hoksattiin, että me ollaan melkein tunnettu teineinä. Ainakin meillä on monia yhteisiä tuttuja. Pieni maailma. 

- Kuuntelin koulussa vierailijoiden esityksiä ja kirjoitin ryhmäni kanssa koulun blogiin pitchauksesta Trump-tyyliin. 

 - Matkustin junalla ja ilahduin, kun se ei ollut myöhässä kumpaankaan suuntaan. 

- Ihastelin Helsingin jouluvaloja. Marraskuu on jo pitkällä, enkä ole vieläkään ehtinyt laittaa valoja omiin pikkuisiin pihakuusiin. Yleensä ne ovat paikallaan jo marraskuun alusta lähtien. 

- Söin noutoruokaa. Kiinalainen setti, tofua pekinginkastikkeella on älyttömän hyvää. 

- Pakenin vesisateita hatun alle, ja peräänkuulutin Instagramissa johonkin kadonnutta talvea. 

- Rapsuttelin hevosta, kun vein siskontytön ratsastamaan. En tosin ehkä pääse enään mukaan, koska "räpsin ihan koko ajan kuvia". 

- Vietin rentoa minilomaa kauniissa Haikon Kartanossa ystävän kanssa, ja siinä Haikon historiaa tutkiessani keksin, että haluan katsoa piirroselokuva Anastasian uudelleen pitkästä aikaa.

- Juhlin synttäreitä ja herkuttelin briejuusto"kakulla", jonka päällä oli saksanpähkinöitä ja vähän hunajaa. Täydellistä. 
Tämäkin viikko alkoi rennosti ja mukavasti - jos nyt näin voi sanoa, vaikka kello soikin viideltä tänäaamuna. Ja tulee soimaan huomennakin. Vaikka yritystä on, en voi vielä kehuskella olevani aamuihminen. 

Toivottavasti sinun viikkosi on hyvä  ♥

perjantai 18. marraskuuta 2016

Meitsi silmälasimallina

Yhteistyössä Instrumentariumin kanssa. 

Olen joskus hetkellisesti miettinyt millaista olisi olla silmälasimalli. Saisi muikistella ja hassutella ihan luvan kanssa - koska siis, useimmat silmälasimainoksethan on höystetty huumorilla (tsekkaa muuten tämä postaus, jos haluat nähdä minun Raisa Reikänaama-imitaationi, juurikin silmälasikehyskuvissa. Tirsk.)

Noo, olen sitten kuitenkin aina herännyt todellisuuteen ja tajunnut, että minun kaposella päälläni ei ole asiaa moiseen duuniin. Suurin osa kehyksistä kun on auttamattomasti liian suuria.

OMAN ELÄMÄNSÄ SILMÄLASIMALLI

Vähän aikaa sitten sain kokea väläyksen silmälasimallin glamourista, kun Indiedaysin ja Blogiringin ammattitapahtumassa etsin ensin Instrun valikoimasta mieleiset kakkulat, ja keikistelin sitten kameralle parin kuvan verran ne päässäni. Olisin tosin kaivannut vähän pidempää kuvaussettiä. Kaikki se muikistelu jäi tekemättä!

Vaikka Englantilaisen muotitalo Burberryn kehykset olivat hienot ja raikkaat, eivät ne minusta huippumallia tehneet. Hetkellisesti trendikkään ehkä pikemminkin. 

Kuva: Anna-Maria/Secret Wardrobe

SYKSYN JA TALVEN KEHYSMUOTI

Syksyn ja talven kehykset ovat punaisia, sinisävyisiä tai harmaita. Niissä voi olla merihenkisyyttä, kiiltoa ja kimallusta tai vaikka kissamaista fiilistä, josta itse diggaan. Myös yksilöllisyys ja 80- sekä 90- luku ovat pinnalla.

Löydät kehyksiä lisää Instrun nettisivuilta tämän linkin takaa.

Kuva: Valokuvaaja Sanni Riihimäki

Samoilta nettisivuilta löydät myös hauskan TrendWalk-osion, mikäli janoat trendi-inspiraatiota. Upea Iina MouMou-blogista esimerkiksi, oli Pariisiin muotiviikoilla. Löytäessään sisäisen pariisittarensa, hän tuotti tuolta rakkauden ja muodin kaupungista myös videomateriaalia.

Myös kaimani löysi Instrumentariumin pisteeltä hienot kehykset. Saanette lukea niistä kaunottaren blogista jossain vaiheessa. 

Tiedättekös mitä? Tämä oman elämänsä supermalli lähtee viikonlopun viettoon Porvooseen. Ei muuta kuin pakkaamaan.

Kuullaan taas! Puss!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Fitnessmalli 2016 Anna Korhonen: Näkyvät vatsalihakset eivät mittaa hyvinvointia

23.10.2016  kruunattiin uusi, upea Fitnessmallikilpailun voittaja. Hän on Anna Korhonen. 25 vuotias sairaanhoitaja, jolle hyvinvointi tarkoittaa mielen ja kehon tasapainoa. Korhosen mukaan hyvinvointi ei koostu mahdollisimman monesta viikottaisesta treenikerrasta, vaikka liikunta onkin tärkeässä osassa hänen elämässään.

Kysyin inspiroivalta Annalta hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. 

Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa?

Hyvinvointi on minulle niin kokonaisvaltainen asia, että voisin kirjoittaa siitä romaanin. Se ei ainakaan ole sitä, että ennätät treenata kuusi kertaa viikossa, tai sitä, että vatsalihaksesi pilkottavat paitasi alta. Hyvinvointi on pitkälti mielen rauhaa ja tyytyväisyyttä. Kenenkään hyvinvointia ei voi mitata minkäänlaisilla mittareilla ja hyvinvointi onkin hyvin yksilöllistä. Itse koen sen mielen ja kehon tasapainona, tyytyväisyytenä tämänhetkiseen tilanteeseen. Olen hyvinvoiva, kun saan liikkua, levätä, nauttia ja olla onnellinen.

Mistä kiinnostuksesi hyvinvointiin sai alkunsa?

Olen aina ollut kiinnostunut hyvinvoinnistani, enkä muista erityistä hetkeä, tai aikakautta, jolloin siitä erityisesti kiinnostuin. Ajattelen sen niin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan ja ymmärrän pitää hyvinvoinnistani huolta.

Miten motivoit itseäsi liikkumaan ja syömään terveellisesti silloinkin, kun ei huvittaisi?

Tämä vastaus kuulostaa nyt kliseiseltä, mutta se tunne, mikä kehossani tulee liikunnan tai "terveellisen ruuan" jälkeen voittaa usein sen tunteen, kun olen maannut sohvalla monta päivää ja syönyt lounaaksi pastaa. En pidä siitä turvotuksesta ja pöhöttyneestä olosta, mikä kehooni tulee liikkumattomuudesta. Mikäli en liiku, kehoni hidastuu, kun taas aivotoimintani kiihtyy ja olen samaan aikaan väsynyt ja levoton. Silloin kaipaan lenkille.

Minkälainen suhteesi on kehonhuoltoon?

Tästä olenkin kirjoittanut aikaisemmin blogissani. Otsikko oli muistaakseni "Minun suurin kompastuskivi". Se on tämänhetkinen suhteeni kehonhuoltoon 😃 Olen siis jättänyt sen AIVAN LIIAN VÄHÄLLE. Olen halukas kuitenkin tsemppaamaan tuossa asiassa. TIEDÄN kuinka tärkeää kehonhuolto on. Yritän viikottain haastaa itseäni, etten kiireen verukkeella unohtaisi kehonhuoltoa. 

Miten liikut, ja kuinka usein?

Olen hyvin fiilis-liikkuja. Liikun säännöllisesti ja liikunta on osa arki-elämääni, mutta se, miten liikun, riippuu sen päivän tunnelmasta. Jos olen joutunut tekemään paljon töitä koneella, saatan valita mielummin lenkin kirpakassa pakkasessa, kuntosalin sijaan. Toisaalta, usein löydän itseni iltaisin salista jumppaamasta. Parhaina viikkoina liikun 5-6 kertaa viikossa, toisinaan, kun teen enemmän töitä, en pääse liikkumaan kuin 2-3 kertaa viikossa. En usko tuohon olevan oikeaa määrää, täytyy tehdä niin kuin hyvältä tuntuu ja miten muu elämä antaa myöten. Minusta on ihana myös lähteä joskus tekemään jotakin ihan muuta. Mennä ratsastamaan tai läiskimään sulkapallomailalla ystävän kanssa. Siinä liikunta tulee sivutuotteena.

Vinkkisi urheilusta kiinnostuneelle sohvaperunalle. Mistä aloittaa?

Täytyy tehdä sitä, mikä itseään kiinnostaa ja lähteä rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja! Ei kukaan ole seppä syntyessään ja täytyy muistaa, että kaikki lajit haluavat uusia harrastajia joukkoonsa! Liikuntaa ei myöskään kannata aloittaa sillä periaatteella,että "kaikki minulle ja heti". Tuloksia syntyy pikkuhiljaa ja jos et ole aikaisemmin liikkunut lainkaan, on hyvä ottaa tavoitteeksi vaikka käydä tunnin lenkillä kerran viikossa. 

Miten yhdistää vuorotyö ja terveelliset elämäntavat?

Siinäpä onkin usein haastetta. Teen päivätyössäni pitkää päivää, mikä tarkoittaa aamusta iltaan. Tuolloin en ennätä esimerkiksi salille, mutta menen suurimman osan työmatkoistani kävellen tai pyörällä! Saan siis tehtyä aamulenkin jo ennen työvuoroa ja illalla saan raikkaan happihyppelyn kotiin mennessäni. Olen kuitenkin niin kylmäkalle, että -10 astetta on EHDOTON pakkasrajani! 😃 
Yövuorojen välissä en käy liikkumassa, kuin korkeintaan rauhallisella kävelyllä. Koen nuo vuorot niin raskaiksi, etten suoraan sanottuna kykene liikkumaan huonoilla unilla. Liikun  sitten, kun yötyöt on tehty. Töihin kannattaa aina ottaa omat eväät! Oli se vuorotyötä, tai ei. Ja riittävästi terveellistä ja maukasta ruokaa matkaan. Näin et sorru kahvion pullalle.


Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

En voisi luopua kaurapuuroista ja marjoista. Aloitan kuusi aamua seitsemästä syömällä aamupuuron, johon sekoitan reajuustoja ja marjoja/hedelmiä. Siitä en luopuisi, sillä en keksisi mitä muuta syödä aamulla :D Leipä tekee oloni tukkoiseksi, eikä se pidä nälkää samalla tavalla.

Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Aamuni alkaa lähes poikkeuksetta puurolla. Lounaalla ja päiväruualla syön aivan tavanomaisia kotiruokia, ja niiden kylkeen otan salaattia ja kasviksia. Tavanomaisiin kotiruokiin ei kuitenkaan meidän kotona kuulu kermakastikkeet tai valmisruuat. Syömme kotona alusta loppuun asti itse valmistettua ruokaa. Keitot, laatikot, risotot, kastikkeet ja perunat. Juhlaruoat ovat erikseen ja silloin ei säästellä kermaa tai voita! Iltapalaksi tykkään syödä rahkaa marjoilla, smoothien, tai hedelmiä. Usein syön päivällisen niin myöhään, ettei illalla ennätä tulla enää kova nälkä. Syön siksi illalla jotakin kevyttä. Töissä ollessani huono puoli on se, että joskus päivät ovat niin kiireisiä, että syön, kun ehdin. Jos ruokailu venyy, pyrin nappaamaan jonkun nopean välipalan jossakin välissä. Esim banaanin, omenan tai proteiinipatukan.

Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Välttelen valmisruokia. En käytä niitä juuri koskaan. Minulle on tärkeää, että tiedän, mitä syön ja valmisruuissa se ei ole mahdollista. Sokeria välttelen myös siksi, että se saa vatsani kipeäksi. Sallin itselleni kuitenkin herkkuja silloin tällöin.

Miten rentoudut?

Rentoudun matkustelemalla, ulkoilemalla, kuuntelemalla musiikkia tai pitämällä elokuvailtaa. Rentoudun luonnossa liikkumalla, mökillä loikoilemalla tai matkustamalla perheeni luokse viikonlopuksi. Siellä saan aina nukuttua pitkät yöunet ja ruuat ovat valmiina. Se on rentouttavaa.

Mikä on paheesi?

Hmmm. En osaa sanoa. Vastaisin tähän varmaankin suklaa, mutta en koe, että viikonloppuisin herkutteleminen olisi pahe. Ehkä vastaan tähän stessaaminen! Olen aikamoinen stressaaja ja siitä yritän päästä pois! Usein en edes huomaa, kuinka stressaantunut olen vaikka jostakin työasiasta, mutta onneksi puolisoni muistuttaa minua siitä tasaisin väliajoin :D

Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Annalle ?

Sanoisin hänelle, että sinä olet juuri hyvä tuollaisena, kuin olet. Kulje rohkeasti omaa polkuasi, olet jo oikealla tiellä.

Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Tehkää kaikki juuri niitä asioita, mistä juuri te nautitte! Menkää ulos ja ihmetelkää luontoa älkääkä stressatko turhista! Asioilla on tapana järjestyä, eikä kukaan muu kuin sinä, voi päättää sinun elämäsi lopullista suuntaa. Voimahali kaikille.


Sydämellinen Anna kirjoittaa blogissaan(klik) terveellisistä elämäntavoista, liikunnasta sekä muodista ja kauneudenhoidosta. Käy hakemassa sieltä vinkkejä omaan onnelliseen arkeesi. 



Lue myös muiden inspiroivien henkilöiden mietteitä aikaisemmista postauksista. 
Klikkaa nimen kohdalta.

Hyvä terveys- ja Sport-lehtien päätoimittaja Päivi Virkkunen
MouMou bloggaaja Iina
Crossfit-kilpailija ja Steffit-blogin Steffi
Tickle your fancy-blogin Sara
Mediapersoona Martina Aitolehti
Home at last-blogin Taru
Fitnessvalmentaja Nora Vuorio
Mona`s daily style-bloggaaja Mona
Personla trainer ja bloggaaja Nanna Karalahti
Hyvinvoinnin lähettiläs ja kirjailija Karita Tykkä
Vilma P-blogin Vilma
Juontaja Tuija Pehkonen
Joogi Petri Räisänen
Kiinteistökuningatar Kaisa Liski
At Marias-blogin Maria
Metallisydän-blogin Jari
Malli ja juontaja Satu Tuomisto
Ainon tarinoita treenaamisesta-blogin Aino
Räppäri Brädi
Terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntija ja valmentaja Jukka Harju
Pinkit korkongät-blogin Maiju
Ella Elers-blogin Ella
Hyvinvointivalmentaja- ja terapeutti Mippi Vuorikoski

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Hetken mielijohteesta valittu hiusväri

Olen useammankin kerran pysähtynyt tänään peilin edessä ihmettelemään, kuka kumma tummatukka sieltä oikein katsoo takaisin.

Kerroinkin teille hiusvärikyllästymisestäni, ja siitä, että haluan muutosta. 

Se tuli vähän salakavalasti. Kasvatin kärsivällisesti omaa hiusväriäni esiin blondatun pehkon alta. Kun projekti oli valmis, pidin siitä. Oma väri oli kaunis, hehkuva ja kasvoihini sopiva. Viihdyin tukassani useamman vuoden ajan.

Mutta nyt oli aika muutoksen. Väri, ja koko yleisilme alkoi tuntua tunkkaiselta. Viime sunnuntaina nappasin K-kaupan niukasta valikoimasta sopivimman hiusväripaketin sen kummempia miettimättä. Ja tässä on tulos. 


On siinä vähän eroa aikaisempaan, niinkuin alemmasta kuvasta käy ilmi. Mutta minä tykkään. Juuri sopivan radikaali muodonmuutos. Sellainen, jota kaipasinkin. Ja jotenkin talviseen maisemaan niin istuva. Ei tämä kovin pysyvää kuitenkaan ole. Paketissa oli maininta kuuden viikon kestosta.


Mitäs sanotte?

perjantai 11. marraskuuta 2016

Vapaa viinistä-kirja saa jättämään saunakaljat kaupanhyllylle

Kun kirjan takakannessa lukee, että se on omistettu kaikille ihanille naisille, voisi ajatella, ettei miestä saisi tarttumaan kirjaan ainakaan lukuaikeissa. Mutta Jani yllätti, ja luki Ira Koivun - toimittajan joka pisti korkin kiinni vuonna 2015 - raittiuskertomuksen kannesta kanteen. 

Tässä postauksessa hän kertoo, mitä oli siitä mieltä. Annetaan kynä pidemmittä puheitta Janille. 


Ansku vinkkasi lukemaan Ira Koivun uutuuskirjan Vapaa viinistä. Yllättäen tällä kertaa suostuin tähän ilman vastaväitteitä.

Olen nikotiiniriippuvainen ja lukenut Allan Carrin kirjan Stumppaa tähän! (Easy Way to Stop Smoking) pariinkin otteeseen. Miten tämä liittyy tähän? Siten, että Vapaa viinistä nojaa pitkälti samaan teemaan:

 - Ajatuksillamme on mieletön voima, pystymme mihin vain, jos haluamme ja uskomme -

Viiden "asiantuntijan" lyhyet kertomukset olivat mielenkiintoisia ja huomasin heidän tunteneen useita samankaltaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin itse olen, vaikka alkoholiriippuvuutta en myönnäkkään omaavani. Kirjan teesejä voikin soveltaa muistakin riippuvuuksista "vapautumiseen".

Kirjassa tulee selkeästi esiin naisnäkökulma, ajoittain melko kärkkäästikin. Aiheina ovat mm. nainen salaa ongelmansa, äideiltä odotetaan enemmän kuin isiltä, epätasa-arvoista kohtelua ja alkoholin vaikutus naiseen. 

Nyt pari kuukautta myöhemmin huomaan, että olen kiinnittänyt enemmän huomiota tuntemuksiini alkoholiin liittyvissä asioissa. 

Olen jättänyt saunakaljat ostamatta, juhlinut rockikeikalla selvinpäin ja jos olen ottanut, olen ottanut maltilla. ;-) Suurinpina syinä alkoholin terveysvaikutukset ja persoonallisuuteni muutos humalassa.



Kirja on arvostelukappale

torstai 10. marraskuuta 2016

Rikoin kauniin asian

Olen oppinut kantapään kautta: Jos arki koostuu palapelin palasista, jotka eivät oikeastaan kuulu edes samaan peliin, itselleen tulisi suoda runsaasti palautumisaikaa kaiken hektisyyden keskelle. Ei pitäisi kuvitella pystyvänsä enempään kuin pystyy.

On yllättävän raskasta mahduttaa yhdelle päivälle hoitotyötä, erilaisia valmennustöitä sekä kahden eri kurssin tehtäviä, ja vielä kotihommia siihen päälle. Lisäksi superempaattisena ihmisenä mietin paljon läheisteni asioita, ja kannan niistäkin osan, vaikka ei tarvitsisi. 

Juuri nyt haaveilen, että saisin kaivautua vuorokaudeksi kuvan kaltaiseen pehmoiseen, kauniiseen sänkyyn peiton alle. Lukisin lehtiä tai kirjoja, ja mikä tärkeintä, ottaisin rennosti. Olen väsynyt.

Tänään olo on ollut kuitenkin parempi kuin monena muuna päivänä. Rauhallisempi. On ollut helpompi hengittää.

Toisin oli toissapäivänä, kun siivosin maailman kauneimman lyhdyn lasiosien sirpaleita lattialta.

- Rikoit näin kauniin asian. Nyt on syytä hidastaa, ettei jotain vielä kauniimpaa mene hajalle, kuvittelin universumin kuiskailevan.

Kuvan nappasin Tiirinkosken tehtaalla aiemmin tänä vuonna

Kerroin teille viimeksi uudesta kurssista, joka alkoi vähän yllättäen. Olin siitä innoissani, mutta samalla aikatauluni alkoivat mättää ja stressitasot nousivat hälyyttävästi.

En aina muista, että kun tekee niin montaa kovin erilaista asiaa samaan aikaan, ja tietynlainen raskas epävarmuus häilyy kaiken taustalla, se on paljon kuluttavampaa kuin peruskiire. Voimavarat ovat koko ajan vähissä, eikä pysty olemaan läsnä oikein missään.

Peruutin osallistumiseni kurssille, vaikka en olisi halunnut. Joskus on otettava pientä takapakkia haaveiden edistämisen suhteenkin, jotta on voimia pysyä liikkeessä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Hiusväri kyllästyminen

Sunnuntaiterveiset takkatulen ääreltä sohvannurkasta.

Helsingissä oli tänään ihana lumipyry. Vaikka hartioilla painoi raskaat kantamukset - ruskea nahkainen viikonloppulaukku, täpötäysi arkiolkalaukku ja vielä kankainen kenkäpussikin - ja vatsa oli täynnä brunssiherkkuja, nautin kun sain kävellä kaiman luota yökylästä rautatieasemalle. Vain hetkeä aiemmin ihastelin joutsenperhettä merenrannassa, kylläkin ravintolan ikkunan läpi. Mietittiin Anna-Marian ja Saaran kanssa, mahtaako niitä paleltaa uiskennella hyytävässä vedessä.

Allekirjoittaneelle voisi tehdä avantouinti nyt aika hyvää. Saisinkohan siitä vähän virkeyttä ja punaa poskille? 

Olen ollut viime aikoina tympäänyt ulkoiseen olemukseeni. Hiukset ärsyttävät, olo on harmaa, nuutunut ja kasvojen iho hilseilee öljyn käytöstä huolimatta.

Uhkasin vitsillä, että värjään hiukset mustiksi. Jospa olisin sitten yhtä fresh kuin vaikka aina upea Martina Aitolehti. No, ehkä en kuitenkaan mustiksi, mutta tämän postauksen kuvat tänään nähtyäni ostin kyllä hiusvärin. Tosta noin vain, juna-asemalta kotiin ajellessani.

Saas nähdä miltä näytän seuraavan kerran kun tavataan.
Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Ensi viikko on kiireinen. On mukavasti valmennuksia, mutta myös hoitotyötä ja koulutehtäviä, joten blogi luultavasti viettää pientä hiljaiseloa.

Nauttikaa ihanasta sunnuntai-illasta ja tsempit myös uuteen viikkoon  ♥

perjantai 4. marraskuuta 2016

Tällä viikolla hain lohtua tarot-korteista

Mies istuu harmaassa hupparissaan olohuoneen lattialla, mustan häräntaljan päällä. On juuri sytyttänyt takkaan leiskuvan tulen, kun meidän nuorempi pikinokka työntää päänsä miehen kainaloon. Sitten koira kierähtää selälleen ja sätkii jaloillaan koppakuoriaisen tavoin kuin sanoakseen, että nyt olisi hyvä aika rapsuttaa vatsasta. 

Jani yrittää muka komentaa toista sivumalle, mutta karvakasa innostuu vain enemmän. Se riehaantuu siinä määrin, että vähän matkan päässä makoileva, jo mummoutunut Demi siirtyy. Sekin laittaa päänsä Janin kainaloon. Näky on hellyyttävä.

 - Mä niin en pärjäisi ilman teitä, sanon sydän sulaen ja mietin, että tilanteesta pitäisi saada kuva tätä postausta varten. 

Kamera ei ole käsillä, ja postauksen kuvatkin on jo ladattu. Aika monta muutakin tämän viikon hetkeä jää tästä pois, mutta sellaistahan se on. Kaikki ei mahdu blogiin. 

Aika paljon kuitenkin mahtuu. Monta tilannetta tältä viikolta, jotka olisivat jääneet julkaisematta, ellen olisi klikannut itseäni palkittuun Vilma P-blogiin

Raikas bloggaaja oli juuri julkaissut uuden postauksen. Siinä hän vilautti kollaasin muodossa palasia viikostaan. Fiiliksiä ja puhelin räpsyjä arjesta. 

Postaus oli tosi kiva, mietin. Kurkkasin omaan luuriini ja siltä seisomalta kasasin kokoon kollaasin omasta menneestä viikostani.  


Viikkoon kuului pitkäaikaisen ystävän kanssa "terapia"aamukahvit, sekä nopea shoppailuvisiitti samalla reissulla. Silloin nappasin tuon klassisen sovituskoppiselfien. Se sai minut ajattelemaan, että my god, miten teiniä. Heti perään ajattelin, että mitäpä sitten. 

Pitkästä aikaa tutkin kevään muotituulia pressipäivillä, varsinkin sporttisia sellaisia. Casallilta on tulossa jännän värisiä vermeitä, mutta ei pistä New Balance yhtään huonommaksi kohokuvioiduilla lenkkareillaan. Niitä löytyy useassa värissä.

Exuviance teetti jonkinlaisia ihon skannauksia. Nappasin Nessasta kuvan, kun tämä oli juuri kuulemassa omaa ihoanalyysiaan. Itse olin liian laiska jonottaakseni analyysiin. 

Olen liikkunut - aina kun mahdollista - mutta eniten ulkona tai joogamaton päällä. Eilen tajusin miten hyvltä tuntuu, kun nivuset ja pakarat eivät kinnaa salitreenin jäljiltä. Ahh.

Tällä viikolla alkoi uusi journalistiikan kurssi. Ihan mahtavaa, koska jo käynnissä ollut oli niin sekava, että se syö motivaatiota. Nyt sain taas uutta intoa. Jihaa!

Ostin pari viikkoa sitten tummanvihreän samettimekon. Se on vähän makkarankuori, mutta aion silti pukea sen huomisiin blogijuhliin. Mallailin mekkoa äsken päälleni, ja keräilin samalla jo muitakin viikonlopun vaatteita yhteen. Aamulla heitän ne viikonloppukassiini ja hyppään junaan.

Valo on ollut viime aikoina vähissä. Olen ammentanut tunnelmaa takkatulesta, ja iloinnut jokaisesta auringonsäteestä, joka minut on tavoittanut. 

Tulevaisuus ja nykyhetki on mietityttänyt ja vetänyt alakuloon siinä määrin, että kaivoin tarot-kortit esiin, tavoitteenani löytää vähän lohtua. Mieleen jäi päällimmäisenä tämä: 

"Ensiksi, meditoi ja opettele olemaan onnellinen - sen jälkeen elämäsi täyttyy itsestään rakkaudella."

Tässä tavoite ensi viikkoon? Viikonloppuna en ehdi meditoimaan kaikelta juhlimiselta. 

Ihanaa viikonloppua  

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hei. Olen Anna-Maria. Olen sokeriaddikti

Viime vuoden keväällä ryhdyin vieroittamaan itseäni sokerista. Ehkä eniten siksi, että sain tarpeekseni ailahtelevaisesti mielialastani. Ärsytti kyllä sekin tosiasia, että tiesin olevani tolkuttoman koukussa.

Ensimmäisellä viikolla tiputin vain valkoisen sokerin pois, mutta sallin itselleni esimerkiksi pitsan. Toisella viikolla jätin valkoisen jauhonkin. 12 päivän kohdalla olin kuin raivohärkä. Korjaan, finninaamainen raivohärkä. Ihoni kun alkoi puhdistua oikein urakalla. 

Muistan, miten istua tönötin keittiön pöydän ääressä ja vaadin saada Dominokeksejä. Olin oikeasti ihan naurettavan vihainen siitä, että olin päättänyt kieltää itseltäni sokerin, kun kerran niin sitä tarvitsin.

En kuitenkaan luovuttanut. 

Taisin pysyä tuolloin kahdeksan viikon ajan erossa sokerista. Muistaako joku mitä sitten kävi? Kirjoitin silloin tämän (klik) postauksen

No, miten nyt sitten menee? 

Voin ylpeänä kertoa, että olen ollut nyt sokerittomalla reilun viikon ajan. 

Hah! Naurettavaa, saattoi siellä ruudun takana joku naurahtaa. Myönnän. Olen samaa mieltä. Onhan tämä taistelu melkoista räpeltämista. 

Toisaalta tästä on nauru kaukana. Sokeri on jäätävän hurja aine. Se aiheuttaa pelottavan suuren riippuvuuden. Niin suuren, että vieroitusoireiden aikaisten raivonpuuskien lisäksi olen kokenut myös masennuksen kaltaisia tunteita. 


MITÄ HAITTAA SOKERISTA ON?

Olen lukenut aiheesta paljon tällä sokerista vieroittumismatkallani. Nämä asiat ovat jääneet erityisesti mieleeni: 


Sokeri aiheuttaa voimakasta, kovien huumeiden veroista riippuvuutta.

Sokeri häiritsee normaalia aineenvaihduntaa ja aiheuttaa lievää, hiljaista tulehdusta sekä metabolista oireyhtymää: ylipainoa, kohonnutta verenpainetta ja -sokeria, sekä insuliiniresistenssiä ja huonontuneita rasva-arvoja. 

Sokeri aiheuttaa rasvamaksaa. 

Sokeri on yksi tärkeä syy sepelvaltimotaudille. 

Sokeri ruokkii syöpäsoluja. 

Sokeri tuhoaa kollageenia ja ohentaa, sekä rypistää ihoa. 


Sokeri lisää ruokahalua sekoittamalla nälän ja kylläisyyden tunteita.


Sokeri lisää mielialanvaihteluita ja huonontaa keskittymistä sekä unenlaatua. 


Sokeri huonontaa muistia. 

Sokeri pilaa hampaat. 

Sokeri huonontaa suoliston bakteerikantaa, mikä vaikuttaa kehoon laajalti. Mm. vastuskuskyky heikkenee. 


MITEN SIITÄ PÄÄSEE EROON?

Se onkin kinkkisempi juttu, me ihmiset kun olemme niin erilaisia. 

Joku asiantuntija suosittelee kerrasta poikki-menetelmää, joku suosii hitaampaa etenemistä. Minusta tärkeintä on aidosti tutustua itseensä ja historiaansa. Miettiä, mikä voisi toimia parhaiten itselle.

Olen yrittänyt kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja päästä sokerista eroon. En ole onnistunut. Se kertoo siitä, miten vaikea asia tämä on. 

Nyt yritän taas. Toivon, että muistaisin mikä minut on jokaisena kertana palauttanut kierteeseen.

Se on altistus. 

Tärkeintä on tajuta, että jään niin helposti uudelleen koukkuun, että pääsen helpommalla kun en anna pirulle pikkusormea. Se on tässä sokerilla kuorrutetussa yhteiskunnassa tosi vaikeaa. 

Olen todennut, että minulle ei sovi kerrasta poikki menetelmä. Keho menee niin shokkiin, että saatan reagoida odottamattomilla tavoilla. Kiukulla ja matalalla mielellä. Se on turhan rankkaa läheisille, mutta myös minulle itselleni. 

HILJAA HYVÄ TULEE

Ainakin minun on parempi jättää sokeri pikkuhiljaa, samalla tavalla kuin reilu vuosi sitten. 

Viime viikolla en syönyt karkkia tai muuta valkoista sokeria sisältävää, mutta söin alkuviikosta pari siivua pitsaa. Valkoinen jauho on nopeaa hiilihydraattia. Se nostaa verensokerin nopeasti taivaisiin, ja vaikuttaa näin sokerin tavoin. 

Loppuviikolla lääkitsin himoani kaurapuurolla, raakasuklaalla päällystetyillä pähkinöillä, taateleilla ja viikunoilla sekä aurajuustolla. Kaikki meni yllättävän hyvin - vaikka mieliala kylläkin heittelee. 

Nyt on menossa 10 päivä. Pyrin pitämään huolta tasaisesta verensokerista, jotta himo ei pääsisi niskan päälle. Eli toisinsanoen, puhdasta ruokaa koneeseen vähintään 4 tunnin välein. 


Kuka lähtee seurakseni tälle matkalle? 


Lue myös Karita Tykän Karita - sokeriaddikti-juttu