maanantai 30. tammikuuta 2017

Näin siinä sitten kävi - Ensiapua Koh Phanganin tapaan

Istun vaaleansinisellä penkillä huoneessa, jonka seinät ovat kermanvalkoiset. Laattalattia kiiltää puhtauttaan, ehkä uutuuttaankin. Ilmastoinkin puhuu sen puolesta, että rakennus on uusi. Lämpötila huoneessa on juuri sopiva. Viileän pehmeä. Sellainen, joka ei aiheuta vilunväristyksiä tai puhalla niskaan.

Katselen kuinka sinipukuiset hoitajat kulkevat suu-nenäsuojat kasvoillaan. Yksi heistä yrittää mitata pientä tummasilmäistä poikaa, joka itkee lohduttomasti ja hakee äidistään turvaa. Länsimaalaisen näköinen mies on satuttanut itsensä. Otsa on paikattu haavasidoksin, samoin jalka. Tunnen palan kurkussani.

Mietin kuinka hetki sitten istuin taxin kyydissä. Yritin olla reipas, vaikka pelkäsin Janin joutuvan sairaalaan. Pelkäsin, että joudun lähtemään yksin kotiin, mutta toisaalta ehdin pohtia mahdollisuuttani jäädä. Minuahan ei oikeastaan mikään muu kuin koirat odota kotona. Sitten päätin jättää turhan murehtimisen. Käy miten käy. Asiat kyllä selviävät parhain päin, ajattelin ja hymyilin Janille, joka huolehti että minulla on rahaa jos hän jää sairaalaan.


Hoitaja pyytää Janin tutkimushuoneeseen. Hetkeä aiemmin mieheltäni on mitattu verenpaine ja lämpö, joka onneksi oli laskenut aamun 39:stä paracetamolin voimalla. Nyt oli vuorossa flunssanäytteiden otto.

Siinä odotellessani katselen taas ympärilleni. Toinen länsimaalainen, nainen tällä kertaa, on ilmestynyt odotustilaan. Hänen polvensa on paketoitu. Kiinnitän huomioni valkokankaiseen alttariin. Sen päällä on kuva edesmenneestä Thaimaan kuninkaasta kultaisissa kehyksissä, Thaimaan lippu sekä kultaiset maljakot joissa on kimppu kauniita liljoja. Meillä kotona ensiavuissa ei taida kukkia olla, huomaan miettiväni. 


Jani on palannut viereeni istumaan. Mieshoitaja tuo hänelle suu-nenämaskin, ja sitten lääkäri saapuu kertomaan tulokset. A-influenssa. Lääkäri selvittää lääkitykset - Oseltamivir-kuuri, Fluimucil limaa irrottamaan, kipuun ja kuumeeseen Buranaa ja elektrolyyttejä huolehtimaan nestetasapainosta - ja kertoo hoito-ohjeet. Ei lentämistä neljään päivään, eikä uimista. Paljon lepoa. Eikä Janin tarvinnut jäädä sairaalaan. Kassan kautta, kiitos. Apteekkikin oli samassa yhteydessä, joten ei tarvinnut lähteä etsimään sitä erikseen. 

- Kielimuuri oli ainut huono puoli. Väsyneenä on vaikea pysyä kärryillä kun Thaimaan murre tulee niin vahvasti esiin, sanoi Jani, kun kysyin mitä hän oli kokemuksesta mieltä.

Nyt tuo voi jo paremmin. Kuume on pysynyt poissa ja me jatkamme lomaa.

4 kommenttia:

  1. Se on kuule, Ansku, tuossa jo kunnon seikkailu teidän molempien tiikeriraidoille. Muistelen Janin ennenkin vierailleen ulkomaan reissuilla sairaalassa, joten sanoisin hänen osaavan pitää suhteenne jännityksessä, vaikka vähempikin riittäisi. Mutta vakavasti sanottuna, hyvä kun tauti hellitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Totta tosiaan, sairaalat ovat tulleet tälle miehelle tutuksi :D

      Poista
  2. Kurjaa että joutuu lomalla sairastamaan. Palvelu on kuitenkin noissa yksityissairaaloissa hyvää, lääkitseminen hurjaa. Saa aina sataa troppia. Aasiassa kyllä vilisee noita maskeja, Kuala Lumpurin lentokentällä tuntui että jokaisella on maski naamalla. Vakuutukset kannattaa olla kunnossa, sillä itse sairastin Thaimaassa niin sukeltajantaudin kuin denguekuumeen ja laskut olivat 4000 + 6000 euroa. Mitään en maksanut itse, mutta mieleen tuli jos vakuutusta ei olisi ollut... Hyvä jos kaikki jo paremmin ja saatte nauttia lomasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totra, houjan toisenlaista voisi olla paikallisten vastaavassa paikassa. Mietin jopa, että tässä paikassa homma toimi paremmin ja nopeammin kuin kotona ea:ssa.

      Huh, sähän olet käynyt kaikenlaista läpi. Rankkaa :/

      Poista

Kiitos kommentistasi!