torstai 12. tammikuuta 2017

Neljäs hääpäivä - vastakohdat täydentävät toisiaan

Pohdiskelin pari vuotta sitten, paperihääpäivämme aikaan, yhdessäoloani Janin kanssa. Kirjoitin blogiin näin:

Kulunut vuosi on ollut elämäni onnellisin. Itse asiassa kaikki meidän yhteiset vuotemme ovat olleet elämäni parhaita. Voin täydestä sydämestäni kertoa, että olen löytänyt kumppanini. Voin kuuluttaa löytäneeni miehen, jota rakastan enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Tämän avioliiton eteen haluan tehdä kaiken. Ensimmäistä kertaa haluan oikeasti tehdä töitä parisuhteen eteen. Ja työllä tarkoitan todella työtä. Nimittäin sitä se vaatii, vaikka ihmisistä sinisilmäisimmät ovatkin sitä mieltä, että rakkaus riittää. Vuosien saatossa olen oppinut parisuhteista jotain. Paljonkin. Kaiken tämän tiedon olen valjastanut meidän onnemme eteen.

Voin allekirjoittaa tuon kolmen vuoden takaisen tekstin tänäänkin.

Hääpäiväksi sattui neljä vuotta sitten täydellinen ilma. Aurinkokin paistoi

Vuonna 2015, toisen hääpäivän aattona:

Huomenna tulee täyteen kaksi vuotta naimisissa. Aika rientää. Kahden vuoden aikana arki on astunut kuvioihin, mutta ainoastaan positiivisella tavalla. Minä nimittäin pidän ihan tavallisesta arjesta, jota juhlat joskus maustavat. Ja elimmehän me arkea yhdessä jo ennen häitäkin. Meidän kahteen vuoteemme on sisältynyt monenlaista. Olemme oppineet toisistamme taas uutta - saaneet lisää työkaluja, joilla voimme hoitaa suhdettamme. Olemme viettäneet ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Olemme riidelleet. Olemme sopineet. Olemme ikävöineet toisiamme. Olemme tukeneet toisiamme vastoinkäymisten- sekä uuden edessä ja tulevaisuuden pohdinnoissa. Olemme olleet ystäviä. Olemme olleet aviopari. 


Peace! Kakunkoriste julisti rauhaa, eikä kakkualeikatessa kumpikaan polkaissut


VASTAKOHDAT TÄYDENTÄVÄT TOISIAAN

Tänään on meidän neljäs hääpäivä. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus siitä, että olen löytänyt elämäni rakkauden. Onnen ja rakkaudensekainen tunne saa joka ilta painautumaan toiseen ihan kiinni. Siinä on hyvä olla. 

Syksyllä tulee kahdeksan vuotta täyteen yhteistä eloa. Toisaalta se on aika paljon, toisaalta taas niin vähän. Ehkä eniten yllättää se, että aika tuntuu menneen kuin siivillä. Että voiko tosiaan olla jo kahdeksan vuotta siitä, kun nojailimme sen yhden yökerhon seinään siinä jutellessamme. Kun menimme hampurilaisravintolan kautta minun luokseni ja puhuimme monta tuntia.

- Ansku villitsee ja Jani hillitsee, lausui muistaakseni kaasoni kun me menimme naimisiin.

Tässä lienee meidän yhdessäolomme peruskivi. Eräänlaisina vastakohtina me täydennämme toisiamme.

Uudet kokemukset, heittäytyminen ja aktiivinen elämä pitää mieheni virkeänä ja hyvinvoivana, eikä ponnettomuus saa valtaa. Minä autan siinä.

Jani taas ikään kuin maadoittaa minua, ja tunnen oloni rauhallisemmaksi. Antaudun usein liiallisen aktiivisuuden vietäväksi, jos en muista riittävää lepoa ja säännöllisiä rutiineja elämässäni. 

Tasapainottavien energioiden lisäksi hyvään suhteeseen tarvitaan muutakin. Samankaltaisia arvoja, rakkautta, läheisyyttä, kunnioitusta, yhdessä tekemistä sekä työtä. Ja tietenkin huumoria. Siinäpä  on meidän reseptimme.

Kiitos Jani, että olet mieheni tänäänkin.

16 kommenttia:

  1. Ei vitsit paljon onnea <3 ihana lukea tätä tekstiä! Vaikka me ollaan vasta viikonloppuna niissä seurustelun ensimmäisessä neljässä vuodessa, tuntuu sun fiilikset hyvin tutulta. Meillä roolit ovat hyvin samankaltaiset. Minun kanssa ei kuulemma tule tylsää ja elän paljon tunteella, kun taas toisaalta Niko on joissain asioissa se meidän tasapaino ja järki.

    Onnellisia vuosia tästäkin eteenpäin <3

    Kia
    http://anna.fi/kia-karin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ♡ Haha! Hauska kuulla että teillä jyllää samankaltaiset energiat :) Ihania häiden suunnitteluja teille upeille!

      Poista
  2. Onnea teille! <3 Hyvä puoliso ja avioliitto kantaa kyllä pitkälle, mutta ei se itsestään toimi, töitä on tehtävä. Sen huomasi ihan uudelleen, kun saimme 12 yhteisen vuoden jälkeen ensimmäisen lapsen ja suhde muuttui väkisin. Hyvää hääpäivää, olkoon se onnellinen vaikka sään puolesta hieman tuulinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi tuo varmasti aivan uudenlaista syvyyttä sekä haastetta. Voin vain kuvitella. Ihania ja onnellisia vuosia teille ♡

      Poista
  3. Olette upea pari, ja toisenne löytäneet. Hurjasti onnea molemmille. Tekstisi huokui tunnetta. Rakkautta. Ja puku on loistava, itsekillänikin oli aikanaan prinsessamalli.
    Suhteessa allekirjoitan paljon juuri saman arvomaailman jakamista ja toisen arvostamista ylipäätään.
    Oma liittoni kesti 15vuotta, mutta edellä mainitsemani asiat puuttuivat.
    Erotessammekin teimme pitkään töitä jotta saisimme suhteen toimimaan. En itse ole luovuttaja, joten pitkälti saan luonnettani kiittää, että exän uusioperhe ja meidän yhteiset lapsemme voivat hyvin. Ja välit ovat säilyneet kaverillisina.
    Uutta suhdetta luodessani huomioin kohtaavatko teot ja sanat, vai onko kyseessä illuusio.
    Suhde vaatii työtä, mutta toisinaan on seikkoja joita ei odota kohdalle osuvan. Meillä se oli sukujen historia, jonka kaikkia piirteitä en tiennyt, ja se mikä portin avasi oli vauvani menetys. Kaikesta on kuitenkin selvitty yhdessä, erostakin. Itsetuntemus on kasvanut, ja ihmissuhteita osaa arvostaa.
    Hyvää hääpäivää vielä kerran, ja hemmotelkaa toisianne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet kokenut paljon. Ihanaa kun jätit viestiä ja jaoit tämän. Toivon sulle paljon paljon onnea ja iloa ♡♡♡ :)

      Poista
  4. Ihana postaus! Onnea <3 Ja meillä lienee vähän sama, mitä tuohon hillitsemiseen ja villitsemiseen tulee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kiitos!♡ Hehee! Tasapainottavat energiat voivat siis selittää monta toimivaa suhdetta :)

      Poista
  5. Ihanat kuvat ja hurjasti onnea teille <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!