perjantai 27. tammikuuta 2017

Reissukuulumisia - aina ei mene putkeen

Nyt ei mene ihan putkeen. Vai meniskö sittenkin? Riippuu asenteesta. Annas kun kerron.

Kun me buukkailimme Thaimaan matkaamme joitakin kuukausia sitten, päätimme ottaa teemaksi relaamisen ja joogan. Joogan ja relaamisen. 

Taisin viime postauksessanikin mainita, että eihän se sitten oikein tuntunutkaan riittävän. Sisäinen Kristoffer Kolumbukseni kun halajaisi tutkimusmatkoilleen. Se haluaisi kokea, ei enempää eikä vähempää, kuin koko tämän pienehkön saaren jokaisen kylän, rannan, temppelin ja vesiputouksen, polkupyörä- ja vaelluspolun sekä snorklausspotin.

Mutta kohtalo tai jokin päätti toisin. Sen "jonkin" mielestä meidän pitäisi kai keskittyä siihen alkuperäiseen sunnitelmaan. Relaamiseen, tai korkeintaan joogaan. Tai toisinpäin. 





Ensin, yhtenä sateisen yön jälkeisenä aamuna tallustelimme rantasläbäreissämme lähistölle joogaamaan. Tien katkaisi suuri lätäkkö. Sen toisessa reunassa pötkötti muutama tukki, joiden avulla ylitin minikokoisen lammen. Sitten hyppäsin pölkyltä hiekalle ja jäin odottelemaan miestäni, 

Hyppy ei, noh, onnistunut. Nilkka nyrjähti. Myöhemmin se kipeytyi, turposi, vähän tummenikin. Yksi päivä kului kokonaan omalla rannalla hengaillessa ja kinttua jäillä hautoessa. 

Seuraavana päivä mies valitteli outoa tunnetta kurkussa. Yöllä nousi kuume. Tänään se nousi lisää ja pakotti lepäämään. 

Niin. Että ei kai siinä muu auta, kuin toimia olosuhteiden mukaan. Minä kävin tänään aamujoogassa ja päivällä hölkkäilin maisemia katsomassa. Painoin kylmää haudetta Janin tulikuumalle otsalle ja muistuttelin juomaan. Lueskelin ja mietin elämää. Sitä, miten tähän kannattaisi suhtautua. 

Ehkä vielä pääsemme polkupyöräretkelle. Muussa tapauksessa, relaan ja joogaan. Toivottavasti kuume kuitenkin laskee ja mieskin voi relata auringon alla, eikä tarvitse tyytyä bungalowin vaalean katon tuijotteluun - olkoonkin, että meidän bungalowi on kyllä aika ihana. Ikkunasta näkee samaan aikaan viidakkomaisen puutarhan sekä turkoosin meren. Ja sisälle kuuluu niin linnunlaulu kuin sirkkojen sirityskin. Tähän sydän. 

8 kommenttia:

  1. Niin matkalla on kurjaa jos sairastaa, mutta totta puhut pienet asiat,ilot ja onnenjyväset kantaa ja tuo hyvää mieltä kun vain osaa nähdä ne ❤ Janille paranemisterveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Jani kiittää, ja minäkin, kun jätit viestiä <3 Halaus!

      Poista
  2. Voi harmi, ei reissussa ole mukava olla kipeänä tai nilkkansa satuttaneena :/. Toivottavasti loma nyt kuitenkin menisi hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mut, minkäs teet :) Ja onneksi nyt kaikki on taas hyvin :)

      Poista
  3. Voi ei, huono tuuri! Tai tavallaan hyvä, miten sen haluaa ottaa ;) Toivottavasti kuume laskee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, nyt kaikki taas ok! Saamme huokaista helpotuksesta :) <3

      Poista
  4. Pakollinen pysähtyminen. Todella kurja sairastua matkalla. Mutta kuten kirjoitit, sillä kaiketi oli tarkoitus. Toivottavasti voitte molemmat jo paremmin, ja loma voi jatkua iloisemmin mielin, sillä kyllähän tuo väistämättä mielialaan vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua. Halaisin jos voisin, jakaisin voimaannuttavaa energiaa. Kun tervehdytte nauttikaa siitä mitä on vielä jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se. Laittaa miettimään, ja hyvä niin.
      Nyt kaikki on ok! Huomenna menemme pyöräretkelle, se on tosi kiva juttu :) Kiitos viestistäsi. Se ilahdutti jälleen <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!