torstai 23. helmikuuta 2017

Hoitotyön merkityksettömyyden ja tarkoituksellisuuden tunteista

Vielä vuosi sitten ajattelin, ettei hoitoalalla työskentelyssä ole järkeä. Jos joku kertoi ryhtyvänsä hoitajaksi, kehoitin miettimään uudestaan, mielellään vaihtamaan suunnitelmia.

- Ei siinä saa kuin paskaa jaloilleen, kroonisia uniongelmia, sekä nyrkin poskeensa. Kirsikkana kakun päällä oppii vielä huipputason multitaskaajaksikin, saatoin sanoa.


Lienee sanomattakin selvää, että olin väsynyt työhöni. Koin, etten koskaan ehtinyt palautua vapaapäivän aikana ja töihin meno tuntui vastenmielistä. Kärsin kroonisista uniongelmista, selkäkivuista ja olin vihainen, kyyninen, ahdistunut sekä uupunut.

Yritin kyllä monta kertaa hakea apua mutta tulokset jäivät, noh, laihoiksi. Esimerkiksi ryhmätyönohjauksessa olin ongelmani kanssa yksin. Kun muut puhuivat aivan toisenlaisesta asiasta, tuntui pikkumaiselta avautua omista ongelmistaan. Mieleeni on jäänyt myös erään työterveyslääkärin selkeästi aistittava vaivaantuneisuus, kun pillahdin vastaanotolla itkuun. Lääkäri tokaisikin sitten, ettei tämä ole hänen alaansa ollenkaan. Hän kun on sisätautilääkäri. Toisen työterveyslääkärin tarjoama apu - noin kolmen minuutin vastaanotolla olon jälkeen - oli lähinnä lääkityksellistä.

Koska tunsin työni merkityksettömäksi, halusin tavoitella ammattia jossa koin voivani oikeasti vaikuttaa. Kaipasin myös pois hoitotyöstä - vaikka toisaalta haaveilin lottovoitosta, jotta voisin tehdä työtä vapaaehtoisena, hoitajamitoitukseen kuulumattomana ylimääräisenä työntekijänä. Aloitin viestinnän-, ja sitten journalistiikan avoimet opinnot. 

Olen tässä matkan varrella ajatusteni ja näkökulmani muokkautuessa havainnut paradoksaalisen piirteen toimittajahaaveideni taustalla. Se vaikuttamisenhalu josta mainitsin, se perustuu haluun auttaa ihmisiä. En haaveillut politiikan- tai taloustoimittajan urasta, vaan asiantuntija-hyvinvointitoimittajan. Jonkun korvaan tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvältä, mutta minä en tajunnut tätä.

Olen jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Asenteeni on muuttunut monessa asiassa, myös hoitotyöhön liittyen. En enään ajattele, että työni on tarkoituksetonta ja että ala on läpimätä - vaikka myönnän kyllä, että parannettavaa olisi rutkasti. Sana kutsumustyö, on saanut merkityksen. Hoitotyö on äärimmäisen tärkeää, arvokasta ja nykyisin tuntuu taas hyvältä auttaa ja hoitaa. 

Epäsäännöllinen ja rikkonainen keikkapohjainen työssäkäymistapani vaikuttaa varmasti positiivisesti, enkä väsy työtaakan alla samalla tavalla kuin ennen, mutta on myös yllättävän kuluttavaa hankkia jokainen työvuoro erikseen. 

Mietinkin nyt, osaisinko valjastaa oppimiani stressinhallintakeinoja käytäntöön niissä hiukan pidemmissä työvuoroputkissa, kun riittämättömyyden tunteet pyrkivät pintaan, kiire yrittää ottaa ylivallan ja unet ovat jääneet vähiin?

En tiedä. Mutta tiedän, että enää en ajattele tiettyjen asioiden olevan vain ylimääräistä työtä kaiken sen muun lisäksi. Se on osa työtä. Tämä on ollut tärkeä oivallus. Stressin tunne vähenee, kun voin luopua täydellisyyden tavoittelusta. Olen kiitollinen uudenlaisesta asenteesta sekä mielenhallinnan keinoista, joita olen löytänyt käyttööni. Ne ovat tarpeellisia ominaisuuksia jokaiselle, mutta varsinkin hoitoalalla työskentelevälle.

Tällä hetkellä yritän selkeyttää ja jalostaa ajatuksiani siitä, mitä todella haluan tehdä. Samalla työstän matkaani kohti hyvinvointitoimittajan ja valmentajan työtä.

8 kommenttia:

  1. Hoitoala osaa olla kyllä aika raadollista. Minäkin, kun tätä alaa nyt opiskelen, niin olen jo huomannut sen kiireen, mitä en voi sietää. Työntekijämäärät on vedetty minimiin, jolloin vanhuspuolella ei oikeasti ole kunnolla aikaa niille vanhuksille. Raskasta työtä on kyllä fyysisesti että henkisesti, mutta silti se on niin palkitsevaa, kun saa dementoituneen vanhuksen hyvälle tuulelle ja kuulee naurun kajahtavan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi etsimään ja opettelemaan keinoja kiireen sietämiseen sekä ylipäätään mielenhallintaan, jo ennaltaehkäisevästi. Se on parasta mitä voit tarjota itsellesi urasi alussa ♡

      Poista
  2. Kiva kuulla että töissäolo tuntuu paremmalta. Hoitotyö on siitäkin kiva, kun voi työskennellä niin erilaisissa paikoissa, toivottavasti kaikille löytyy se sopivin jotta saa kokea työn mielekkyyden. Itsekin hoitoalalla, ja taas vähän kiitollisempi omasta työpaikasta jonne on aina kiva mennä. Myös hyvä työyhteisö ja pomo auttavat jaksamisessa kummasti, vaikka itse työ välillä puuduttaisi. Itsekin tosin teen lyhennettyä työaikaa, joten voi olla että fiilikset on eri jahka joskus täysiin tunteihin palaan?
    Tsemppiä jaksamiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Työpaikkoja on onneksi paljon erilaisia ja tyyppisiä. Mäkin olen ollut jo aika monessa paikassa töissä: Erikoissairaanhoidon eri osastoilla, terveyskeskuksen akuutti- sekä pitkäaikaisosastoilla ja kuntoutuksessa, vanhainkodeissa, palvelutalossa, avopuolella, päiväkodeissa ja yksityisellä kotilääkärifirmalla.

      Työyhteisö on tosi isossa asemassa. Harmi, että kun on itse ollut syvällä alhossa, ei ole aina tajunnut olla se mukavin tyyppi.

      Tsemppiä sullekin, kiva kuulla että pidät työstäsi :)

      Poista
  3. Riippumatta siitä missä työn muodossa päädyt auttamaan ihmisiä, niin olen varma siitä, että saat paljon hyvää aikaan. Vaikutat tyypiltä, joka oikeasti välittää ja suhtautuu hyvän tekemiseen koko sydämmellään. Tärkeintä on kuitenkin se, että osaat olla olemassa itseäsi varten, niin pystyt myös auttamaan muita parhaiten.💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon sitä tosi paljon. Mutta ehkä se menee niin, että pitää saada hyvää aikaan itsensä hyväksi, jotta on valmis tekemään aidosti hyvää muiden eteen. Ja pystyy siihen. Vähän niinkuin totesitkin. Kiitos ihanasta kommentista, lämmitti sydäntä <3

      Poista
  4. Meillä olisi varmasti paljon puhuttavaa tästä. Jäin juuri pois työsuhteesta, jonka piti olla unelmatyöni. Nyt on tyhjän päällä, mutta olo on kumman vapaa. Hienoja oivalluksia olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa? Toivottavasti voidaan jonain päivänä vaihtaa ajatuksia. Se olis hienoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!