sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Reissussa sairastelusta - ei kahta kolmatta

Pidin vielä hetki sitten silmiä kiinni ja toivoin, että olisi jo aamu. Kaikki unisuus tuntui jo kadonneen joten lakkaan pinnistelemästä. Vilkaisin salaa kelloa. Se näytti aamuneljää. Sisäinen kelloni sen sijaan oli kymmenen aamulla. 

Palasin toissayönä kotiin Thaimaasta. Mietin eilen koiranhakureissulla, onko ok kirjoittaa kolmas peräkkäinen blogiteksti sairastelusta matkalla. No, miksipä ei? Onhan sekin yksi puoli reissaamista. Ei se aina ole vain tuoreiden kookosten juomista ja turkoosin veden katselua, vaikka niin voisikin Instagramini perusteella luulla. 

Viimeisenä Thaimaapäivänä illallinen maistui oudolta, eikä ruokahalu ollut parhaimmillaan. Vatsassakin vähän nipisteli. Illalla tuntui etten jaksa pakata, vaikka aamukahdeksalta pitäisi istua jo taxissa nenä kohti lentokenttää. 

Sitten se alkoi. Loputon vessassa ravaaminen, kun vatsani kääntyi ylösalaisin ja pakotti kauhealla voimalla kaiken, aivan kaiken ulos niin vatsasta kuin suolistostanikin. Kroppa nosti lämpötilaa jotta jokin, ehkä jostakin ruoasta peräisin oleva lähtisi hiiteen.

Freshinä lentokentällä

Kahden aikaan olin ihan loppu. Itkin, etten jaksa lähteä, en pysty lähtemään enkä selvityisi tulevista lennoista ensin Bangkokiin, sitten Amsterdamiin ja siitä Helsinkiin ja vielä bussilla Hämeenlinnaan. Neljän aikaan helpotti. Nukahdin. Kuudelta heräsin ukkoseen. 

Janin pakatessa matkatavaroitani ja juottaessa minulle sokerilla ja suolalla terästettyä vettä, huomasin miettiväni miten soolona matkaavat pärjäävät tällaisten tilanteiden sattuessa. Samaa Janikin mietti vain muutamia päiviä aiemmin maatessaan kuumeisena hikisillä lakanoilla bungalowissamme. 

En ymmärrä kuinka olisin selvinnyt kotiin ilman Janin apua. Pisti taas arvostamaan toisen olemassaoloa aivan uudenlaisella tavalla. Arvostan myös Imodiumia. Sekä lentoemäntää joka tuo teetä ja suolavettä ja kysyy aina ohi mennessään vointia. Niin ja kotisänkyä. Sitäkin arvostan. 

Mutta hiukan kyllä jo mietityttää minne haluaisin matkustaa seuraavaksi. Onneksi reissu oli muutakin kuin sairastamista. Kirjoitan kyllä niistä kivoista jutuistakin. Luvassa on ainakin perinteistä thaihierontaa, joka sai ehkä ymmärtämään miksi sillä on tietynlainen asema miesten mielissä. 


Lue myös: 

15 kommenttia:

  1. Reissussa sairastaminen ja varsinkin sairaana lentäminen on niin tympeää... Reissukaveri nousee noissa tilanteissa arvoon arvaamattomaan, olet ihan oikeassa. Toivottavasti olosi on jo parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain :/ Ennenkin on vatsavaivoja ollut mutta ei mitään tällaista. Huh. Onneksi olo on jo parempi. Käytiin jo kävelylläkin tänään :)

      Poista
  2. Toivottavasti olet jo parantunut. Mekin olemme olleet kahdesti Koh Samuilla. - Meillä on tässä helmikuussa Intian matka, eli todennäköinen vatsatauti odottaa. -Hyvää Runebergin päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, huh! :) Mitä te muuten tykkäsitte Samuista? Me olimme siellä muutaman yön loman alussa ja yhden lopussa joten ei koluttu koko paikkaa. Mutta ensi vaikutelma oli että on aivan liian vilkas meidän makuun.

      Hei ihanaa Intiaa teille! Vatsatauti voi toisiaan iskeä vaikka kuinka pitäisi hygieniasta huolen. Minä sain kampylon sieltä :/ Pidän peukkuja että säilytte terveinä :)

      Poista
  3. Uuh, kuulostaapa ihanalta kotiinpaluumatkalta :o Imodium on ystävä, se pelasti minun reissuni marras-joulukuussa 2003 kun istuin tuntikausia erilaisissa julkisissa kulkuneuvoissa pitkin Thaimaata, Malesiaa ja Singaporea ja käytin ravinnokseni pääasiassa cokista ja sitäkin hyvin varovaisesti.
    Ilona / Torpan Tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjai kuulostaa hyvin, hyyvin epämukavalta :/ Kaikenlaista sitä sattuukin. Höh. Mutta onneksi on imodium. Vaikka ei sekään oksentelua estä, mutta kun vatsa on tyhjä, loppuuhan sekin sitten.

      Poista
  4. Ikävää noi teidän reissusairastelut, mutta niille ei voi mitään :/. Toivottavasti teillä oli muuten ihana reissu :). Itse en ole kertaakaan ollut kipeänä, kun olen ollut reissussa *koputtaa puuta* ja toivottavasti saan olla huhtikuisella Prahan reissulla myös terveenä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siinä sairasteluiden välillä oli onneksi oikein ihanaa ja säätkin suosi ♡ Voi mä toivon että pysyt terveenä ja reissustasi tulee mahtava! Ja tuleehan siitä :)

      Poista
  5. Voi ei :/ Tiedän kyllä tunteen, toi reissussa sairastuminen on kyllä niin perseestä. Mut aikoinaan lääkäri määräs samantien lentokieltoon ja jäin yksin sairaalaan tippaan Tenetiffalle kun muu porukka lensi Suomeen. Ei naurattanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooii eii tylsintä ikinä jäädä yksin :/ Ihan supertympeetä...

      Poista
  6. Voi että, onpa teillä ollut kurja tuuri! Mun kamalin reissukipeys oli parikymppisenä Marokosta hankittu vatsatauti, joka johti puolen vuoden niveltulehdukseen. Olin koneessa 40 asteen kuumeessa ja vatsa ihan sekaisin. Toivottavasti voit jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!? No se oli kyllä melkoinen tauti. Herranjestas sentään :/ Mulla oli pientä tommoseen verrattuna.

      Juu, kiitos, voin onneksi jo paremmin. Vielä kun vatsa asettuu normaaleihin uomiinsa kaiken imodiumin napsimisen jälkeen, niin eiköhän kaikki ole ok :)

      Poista
  7. Täytyy sanoa tähän kohtaan, että jokin tarkoitushan tälläkin kai oli. Ehkä piti huomata huolenpidon ja hoivan merkitys, terveyden tärkeys, sekä toisen arvostus ja olemassaolo. Éhkä piti ylipäätään pysähtyä hetkeen. Niihin kivoihin juttuihin kun oli terve, mutta olla myös siinä hetkessä läsnä kun sairaus iski tuoden menetyksen pelon tunteen. Terveyden menetys hetkeksikin tuntuu pieneltä maailmanlopulta. Rankka kokemushan se on vielä matkalla sairastua.

    Toinen voi vain tehdä parhaansa lievittääkseen toisen oloa. Terveempi osapuoli saattaa tuntea hyvinkin avuttomaksi itsensä.Kumpikin koitte sairautenne vuoronperään, joten tuo jos mikä lujittaa yhteiseloa. On sitä välittämistä.

    Yksinmatkaavat joutuvat selviytymään miten parhaiten taitavat, mutta sanoisin, että yleensä apua löytyy ja ongelmanratkaisukyky kasvaa, kun on tottunut matkaaja. Yrittäkää välttää kotimaan kamaran pöpöt, ja nauttikaa arjesta, sairastamisen jälkeen sekin tuntuu taivaalta. Nimimerkillä: viime talvena sairastettiin lasten kanssa kolme kuukautta putkeen kaikki maailman kulkutaudin ja niiden jälkitaudit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Päivi, kun jätit viestiä :) Ehkä sitten seuraava reissu menee mutkattomammin, ja mikä tärkeintä, terveenä. Nyt tuli koettua aika monet jutut, ja pari viimeisintä reissua menikin niin ettei ollut mitään ongelmia :)

      Täällä sitä ollaan taas arjessa ja työssä kiinni. Toivottavasti vältytään norolta :D

      Poista
    2. Ihanaa Päivi, kun jätit viestiä :) Ehkä sitten seuraava reissu menee mutkattomammin, ja mikä tärkeintä, terveenä. Nyt tuli koettua aika monet jutut, ja pari viimeisintä reissua menikin niin ettei ollut mitään ongelmia :)

      Täällä sitä ollaan taas arjessa ja työssä kiinni. Toivottavasti vältytään norolta :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!