keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tasapainoon tähtäävä ISHTA-jooga

Helsingin Kaapelitehtaan sali on jo melkein täynnä, mutta keskellä on sopiva kolo vielä muutamalle. Hipsin sinne ja istun odottamaan tunnin alkua. Verryttelen hiukan lonkkiani ja seuraan kuinka minun jälkeeni tulleet pari mattimyöhästä hakee paikkaansa.

Leveisiin joogahousihin pukeutunut tatuoitu pari löytää vierestämme paikan. Olemme Helsingin Jooga Festivaaleilla tutustumassa ISHTA-näytetuntiin.

ISHTA-joogassa yhdistetään hathaa, tantraa ja ayurvedaa. Tunnin alussa opettaja kertoo, että tulevaan harjoitukseen yhdistetään Arohan awarohan -niminen kriya-tekniikka. Nimi on sanskritin kieltä. Arohan tarkoittaa nousevaa tai kohoavaa ja awarohan puolestaan tarkoittaa laskevaa.

Tällä kriya-, eli energiakanavien puhdistustekniikalla tasapainotetaan rajas- ja tamas-elementtejä - ayurvedasta tuttuja käsitteitä - ja tuodaan itseä takaisin sattva-gunaan, eli tasapainoon ja keskilinjaan.

Okei. Olen valmis aloittamaan!


Ensin hiljennymme hakemaan yhteyden hengitykseen. Sitten hengitystä syvennetään. Sisäänhengitys lähtee alavatsasta, lantionpohjasta saakka. Se nousee kohti rintaa ja sukeltaa solisluiden välistä takaraivolle, sieltä päähän ja keskelle aivoja, kiepsahtaen sitten uloshengityksellä niskasta alas, selkärankaa pitkin kohti häntäluuta ja takaisin lantionpohjaan, josta uusi sisäänhengitys alkaa. Hengitys tekee ikäänkuin kahdeksikkoa.

Teen melko paljon hengitysharjoituksia, mutta tämä oli uudentyyppinen. Kuitenkin sen verran haasteellinen, että en voi keskittyä helposti mukanaan vieviin ajatuksiini, vaan pysyn läsnä hengityksessä aiempaa vaivattomammin.

Hengitystekniikkaa pidetään yllä läpi tunnin, erilaisissa asennoissa kuten kierroissa. Kun keho ei ole enää suorassa linjassa, on haastellisempaa miettiä hengityksen kulkua kahdeksikon muodossa. 

Tunti on lempeä ja temmoltaan rauhallinen - teemme kiertojen lisäksi erilaisia sotureita sekä tasapainoharjoituksia - mutta jos joogakokemusta ei ole, voi helposti tipahtaa kärryiltä kun energia kuluu alaspäinkatsovan koiran opetteluun.

Tunti päättyy loppurentoutukseen. Kun lähden salista, huomaan olevani väsynyt. Jani taas kertoi tunteneensa mielensä virkeämmäksi.

ISHTA-jooga oli mukava, hiukan erilainen kokemus vaikka liikkeet ja asanat olivatkin klassisia ja minulle entuudestaan tuttuja. Voisin hyvinkin mennä uudelleen. 

Hengtystekniikka on jäänyt käyttöön. Rauhoitan sillä liian vilkkaaksi käyvän mieleni. Hengitys saattaa parhaimmillaan tuntua selässä kevyenä silityksenä. 


Lue myös muita joogajuttujani:

2 kommenttia:

  1. Voihan jooga - siinä on niin monta kuppikuntaa ettei tolkkua tavan tallaaja ota;)
    Upea kuva - näytät kauniilta ja seesteiseltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Totta! Mutta sitten kun tarkastelee lähemmin, huomaa että että kaikki perustuu pitkälti yhteen ja samaan, mutta suuntaukset ovat hiukan erilaisia jotta jokaiselle löytyisi se omin tapa. Ja voihan joogasta ottaa vain sen fyysisen puolenkin, niinkuin moni tekee. Tietämättäänkin :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!