sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tyylibloggaajan evoluutio

Istuin työpaikallani odottamassa raportin alkamista. Olin luopunut huivista, jolla olin suojannut päässäni olevat pienet haavat. Nyt päätäni koristi vain napakka ponnari. Sairaanhoitajaopiskelija huomasi muutoksen. Hän kertoi miettineensä minut ensimmäistä kertaa pari päivää aikaisemmin tavattuaan, kertoiko huivi mahdollisesti tyylistäni jotain. Että mitenköhän mahdan pukeutua vapaa-ajalla.

Työkaverini kommentoi tyylini olevan hyvin vaihteleva.

- Joskus hyvinkin ladylike, toisinaan päällä on bikernahkatakki, hän lisäsi.

Tämä jäi mieleeni. Näin tosiaan vielä reilu vuosi sitten oli, mutta tällä hetkellä en ole kovinkaan monipuolinen tai vaihtelunhaluinen. Oikeastaan, en mieti pukeutumista enää juurikaan. Tai en ainakaan siinä määrin kuin aikaisemmin.


Kirjoitin vuosi sitten blogiini näin:

"Suhtatumiseni asukuviin on nykyisin omituinen. Niitä tulee ajateltua usein, koska ne ovat olleet blogin perusta. Viime kuukausien ajan asukuvien ottaminen ja aiheesta postaaminen ei ole tuntunut tärkeältä. On niin paljon muutakin sanottavaa. Siksi aika usein on käynyt niin, että asukuvilla kuvitetut postaukset ovat käsitelleet jotain muuta aihetta, kuin vaatteita tai muotia."

Tuon sanottuani koin jonkinlaisen helpotuksen tunteen. En enää ollut "sidottu" tyylibloggaajan muottiin, johon olin itse itseni sijoittanut. Vaikka edelleen silloin tällöin saatan julkaista tyylipostauksen, on pääpaino muissa, minulle tällä hetkellä tärkeämmissä teemoissa. 

Aika usein juttujeni kuvat ovat ns. fiiliskuvia jotka elävöittävät postausta, joka kertoo jostain ihan muusta kuin tyylistä, muodista tai siitä päivän asusta. Siksi vähän yllätyin, kun Zion mainoksen kengät saivat oikein huokaisemaan ihastuksesta.

Naurahdin, että vaikka kiinnostuksen aiheet ovat muuttuneet, ei kauniit kengät silti jätä kylmäksi.

No joo. Myönnän, että myös kaimani tyyli tässä postauksessaan sai huokaisemaan. Wau.

Takki ja mekko BikBok, kengät saatu Eccolta.

Ehkä satunnaiset tyylijutut jäävät osaksi tätä vaihtelevaa kokonaisuutta, mutta tuskin koskaan samalla painotuksella kun blogin alkutaipaleella. Tällä hetkellä esimerkiksi hyvinvointitrendit tai ihan vain elämä kiinnostaa paljon enemmän kuin se, millaiseen puseroon tai kenkiin kannattaa tänä keväänä satsata. 

Tai on mulla siihen yksi vinkki antaa: Kannattaa pukeutua puseroon, jossa tuntee olonsa mukavaksi. 

Tämän postauksen kuvat on otettu loppuvuodesta, kun vietin minilomaa Anna-Marian kanssa Haikon Kartanossa. 

Tykkäsin asusta, mekon ja takin väriyhdistelmästä. Ja noista ihanista Eccon kengistä. Ne ovat superhyvät jalassa. Eipä olisi kaksikymppinen Ansku uskonut viihtyvänsä Eccon saapikkaissa. Onneksi asiat, ajat sekä ihmiset muuttuvat. Ja tyyli. 

2 kommenttia:

  1. Siis tämä voisi olla ihan suoraan mun kirjoittamaa! En oikeastaan edes tiedä, koska asukuvat jäivät, ehkä pikkuhiljaa muutama vuosi sitten.. Ennen blogi oli vaan asukuvia, nykyään en oikeen jaksa tehdä pukeutumisesta "numeroa", puen päälleni vaatteet, jossa viihdyn ja harvoin haluan niitä blogiin kuvata. Paitsi urheiluvaatteita kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan menee, että joskus joku tärkeä juttu ei olekaan enää niin tärkeä tai tippuu kokonaan pois. Onneksi se on ihan ok, jos tilalle on tullut jotain muuta hyvää :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!