perjantai 14. huhtikuuta 2017

Olet mitä syöt - minä olen venhähöttövatsa

Nappasin kolmannen, rapsakan cookiesin suuhuni. Se maistui hyvältä. Ei ehkä kuitenkaan niin ihanalta kuin se ensimmäinen, josta sokeri tuntui imeytyvän jo suun limakalvoilta luoden samalla ihanaa euforian tunnetta.

Sitten ajatukseni harhautuivat navan alueelle. Mietin, kuinka siihen oli parin, kolmen kuukauden aikana kasvanut höttörengas. Sitten kuvittelin tuntevani, kuinka tuo vararengas vatsanahkani alapuolella eritti umpirauhasen ominaisuudessaan hormoneja verenkiertooni, lisäten samalla mm. hiljaista tulehdusta. 

Nyt hyvänolontunne oli vielä päällimmäinen, koska sokeri oli aktivoinut aivojeni mielihyväkeskuksen. Pian, verensokerin romahtaessa fiilis olisi hyvin, hyvin erilainen. Ja viimeistään parin päivän päästä tästä olisin taas ailahtelevainen, väsynyt, kiukkuinen ja mieli maassa.


Keräsin keksit pakkaukseensa ja laitoin ne kaappiin miettien, miten tässä taas kävi näin. Tiedän varsin hyvin terveellisen ruokavalion perusteet ja enemmän. Tunnen sokerin ja turhan höttöhiilarin vaikusmekanismin, varsinkin yhdistettynä hyvin kevyeeseen liikuntaan. Mistä siis on kyse?

Nyt kun katson ajassa taaksepäin, pystyn jäljittämään muutoksen Thaimaan matkaan. Reissua ennen en juurikaan syönyt esimerkiksi vehnää, mutta jo lentokoneessa tarjolla oli pastaa kasviksien seurana, sekä valkoisesta jauhosta leivottua sämpylää. Höttösapuska yhdistettynä kovaan nälkään oli kohtalokas yhdistelmä. Annoin pirulle pikkusormen.

Nuudeleiden, kevätrullien ja aamupalapaahtoleipien muodossa vehnää ja sokeria tuli salakavalasti puputettua pitkin matkaa. Siitäkin huolimatta, että onneksi myös terveellisiä vaihtoehtoja sattui joka päivä eteen.


Olen viimeisen vuoden ajan vähentänyt radikaalisti lihan syöntiä. Se tekee ruokavalion järkevästä koostamisesta aiempaa haastavampaa, varsinkin kun aika ja energia ovat kortilla. Vegevaihtoehdot tuppaavat usein olemaan vehnää jossain muodossa.

Olen siis pikkuhiljaa lihankäyttöä vähentäessäni lisännyt höttöhiilarien sijaa ruokavaliossa, kun samalla sokerin määrä on kivunnut ylöspäin ja liikunta on stressaavan arjen vuoksi jäänyt minimiin.  


Kun kroppa on marinoitu sokerilla, kynnys pullamössöjen syömiseen alenee ja työpaikallakin käsi hakeutuu sukulakujen tai berliininmunkkien luo. Helpompaa on ollut kotona, kun niitä herkkuja ei ole ollut. Paitsi nyt. 


Ensin palmusunnuntaina virpojille varatuista munista jäi pari yli. Ahh miten hyviä ne olivat kahvin kassa. Sitten eilen. Kärsin ruokamyrkytyksen inhottavista oireista, enkä voinut kuvitellakaan syöväni mitään muuta kuin suklaahippucookieseja. Niitä meni kolme. Loput jäivät keittinpöydälle. Ja niistä lopuista tämä juttu sai alkunsa. 

Olen nyt aivan uudenlaisen haasteen äärellä. Jos ennen jo osaisin jotenkuten elää tämän sokeriaddioktioni ehdoilla, tämä uusi mullistus ruokavaliossani on sekoittanut pakan huolella. Tiedän, että huolellinen suunnittelu kantaisi pitkälle, ja harvat satunnaiset kyläruokailut tai muut vastaavat eivät sitä kaataisi. Lisähaastetta tuovat vielä lonkka- ja olkapäävammat, jotka rajoittavat liikunnan harjoittamista. 

On syytä myöntää, että tällainen elämäntyyli ei ole helppoa yhdistää raskaaseen, epäsäännölliseen työhön ja sivutoimiseen opiskeluun.


Olen pitkästä aikaa itse taas se, joka kaipaa inspiraatiota ja ohjausta. Siksi vinkit esimerkiksi vege-fitness/hyvinvointiblogeista otetaan ilolla vastaan! Eikä ollenkaan olisi pahitteeksi, jos kirjoittajan kaikki aika ei kuluisi tällaisen elämäntyypin ylläpitoon, vaan hänellä olisi esimerkki työ jonkin muun teeman parissa.


Lue myös aiempi juttuni: Hei. Olen Anna-Maria. Olen sokeriaddikti

4 kommenttia:

  1. Hyvä ja hyödyllinen postaus, kiitos tästä. Tärkeitä asioita, joita jokaisen tulisi pohtia. - Hyvää pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Ja hei sitä samaa sinullekin <3

      Poista
  2. Tää oli taas hyvä muistutus itsellekin... Mulle ei vaan tunnu toimivan mikään "muuta elämäntapojasi pysyvästi" vaan pitäis olla säännöllisesti joku projekti mihin tarttua, sellainen pitäisi paremmin kaidalla tiellä myös syömisen suhteen! Voisitko vaikka täällä blogissa meille vielä heikkoluontoisemmille pistää pystyyn jonkun 2 kuukauden elämäntaparemontti-projektin, jotta päästäisiin kesän alla vähän parmemin ruotuun tosta jatkuvasta leivän (ja suklaan ja pullan ja karkin ja...) puputtamisesta? :)
    Ilona / Torpan Tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamasi piti! Julkaisin Facebookissa uudelleen ravintoremonttijutun :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!