maanantai 1. toukokuuta 2017

Luopuisko humalasta? Antijuoppohullun päiväkirja osa 2, Vappu edition

Ahh Vappu. Loistavan tekosyyn ryyppäämiselle, rellestämiselle ja nakkien ylensyönnille antava juhla on taas täällä. Just hyvä sauma jutella omasta alkoholinkäytöstä.

Viime aikoina - samalla kun olen käynyt läpi identiteettikriisiä, ja saanut mahdollisuuden tutustua oikeaan minuun - olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota alkoholinkäyttööni. Olen miettinyt miksi käytän alkoholia, onko se tarpeellista, juonko koska haluan vai koska se on niin sanotusti normaalia. Ja mikä tärkeintä, miksi haluaisin tai en haluaisi olla humalassa.

Minua häiritsee, kuinka itsestäänselvänä alkoholin juomista humalanhakuisesti pidetään. Hän kuka kieltäytyy, on tylsä ja mummomainen. Sama toistuu baarikäyttäytymisessä.


Vain ne ankeat tyypit menevät nukkumaan, kun hyvät tyypit kreisibailaavat aamuun saakka. 



Juttelin vähän aikaa sitten työkaverin kanssa alkoholinkäytöstä, kun hän mainitsi olevansa lähdössä viettämään kosteaa viikonloppua. Ei kuulemma käy usein, mutta kun lähtee, niin onhan sitä märkää otettava.

Minäkin olin lähdössä tuona samana viikonloppuna tapahtumaan, jossa tiesin alkoholitarjoilun olevan runsas. Tiedossa olisi myös iltabileet. Kerroin työkaverilleni, että en juuri enää ota alkoholia humalanhakuisesti, koska en pidä itsestäni kännissä.

- Ei kai kukaan oikeasti pidä, mutta mitä sitten, työkaveri mietti.

Jotkut kai kokevat saavansa alkoholista rohkeutta tai kykyä heittäytyä, mutta minulla on toisin. En pidä kännikäyttäytymisestäni. Bileiltaa seuraa järkyttäävä morkkis. Yleensä se tunne hautaa alleen jopa krapulan aiheuttaman fyysisen pahanolon tunteen.

Työkaverini naurahti, että mahdan sitten mokailla oikein huolella, jos olo on niin paha. 


Mutta ei. Siitä ei ole kyse. En enää nykyisin mokaile tekemällä harkitsemattomia tekoja (paitsi ärsyttävä tapani tarjota kierroksia koko porukalle ja yksinkertaisesti juoda liikaa, lukeutuu tähän). Enkä harjoita syrjähyppyjä tai mitään muutakaan hullua, mutta siitä huolimatta morkkiksen tunne on voimakas ja hyvin epämiellyttävä. En pidä itsestäni humalassa, koska en koe olevani oma itseni silloin.


Olen yrittänyt viettää iltaa selvinpäin muiden ollessa humalassa, mutta silloin minua vaivaa toisten käyttäytyminen. Kännisten omituinen, epälooginen, agressiivinen, hyökkäävä tai kiusallinen käyttäytyminen on häiritsevää. En koe oloani vahvasti humalaisten ihmisten seurassa hyväksi. Oikeastaan, jurrissa olevissa ihmisissä on jotain pelottavaa.

Ehkä se on juuri se, että henkilö ei ole oma itsensä kun hän on alkoholin vaikutuksen alainen. 


Voimme siis vain miettiä, mitä fiiliksiä pieni lapsi käy läpi vanhempiensa ollessa tuiterissa, kun aikuinenkin voi tuntea näin.

En ole vannonut nenänvalkaisuvalaa, enkä vietä tarkoituksellista tipatontakaan. Juon jos haluan, ja jos en halua, en juo. Simppeliä.

Viime aikoina humalat ovat jääneet väliin, mutta saunaoluita olen harvakseltaan harrastanut. Thaimaassa maistelin muutaman yksittäisen drinksun, ja bloggaajille suunnatussa ammattilaispäivässä nautin vettä - vaikka tervetuloskumpan melkein otinkin käsiini vanhasta tottumuksesta. Viime viikon business festivaalissa alkoholin määrä jäi kahteen rommidrinkkikulaukseen.

Makunsa puolesta juoma olisi uponnut, mutta huomasin kuitenkin kyseenalaistavani sen nauttimisen. Mitä seuraisi, jos hörppisin sen, ja mitä jos jättäisin juomatta? Jätin juomatta, skippasin iltabailut ja löysin itseni viettämästä myöhäisillan piknikkiä viihtyisästä hotellihuoneestani merimaisemaa ihaillen.

Aamulla heräsin virkeänä ja erittäin tyytyväisenä päätöksestäni. Samanlainen tyytyväisyyden tunne valtasi kroppani myös edellisenä viikonloppuna, kun skippasin bileet ja suuntasin krapulapitsan mutustamisen sijaan freshinä lenkille.

Elän aikaa,  jolloin opettelen tekemään vain aidosti oikealta tuntuvia asioita. Se tuntuu hyvältä. Olen sen itselleni velkaa.


P.s: The Blog Awards hakee ehdokkaita Suomen parhaiksi vaikuttajiksi. Mikäli olen vaikuttanut sinuun, olisin iloinen jos äänestäisit minua ehdolle  ♥ www.theblogawards.fi

Lue myös

Luopuisko humalasta? Antijuoppohullun päiväkirja, osa 1
Vapaa viinistä-kirja saa jättämään saunakaljat kaupanhyllylle

18 kommenttia:

  1. Heippa! Ekaa kertaa luen blogiasi. Oli kiva tavata viikonloppuna! 🙂 Pystyn hyvin samastumaan pohdintaasi. Itseälläni meditaatiomuotoinen jooga tuli elämääni vuonna 2002. Sen myötä alkoholi vain jäi luonnollisella tavalla pois elämästä. En vaan kaivannut enää sitä alkoholin sumuista tunnetta. Halusin olla kirkkaasti vain tässä ja nyt. Nykyisin en saa enää edes kiinni siitä, että miksi alkoholia edes pitäisi nauttia. Mukavaa sunnuntaita! 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moii! Ihanaa kun tulit! Tulenkin heti vastavierailulle ♡♡

      Ymmärrän hyvin, että joogan tullessa elämään asenne alkoholiinkin muuttuu. Ehkä se on osittain ollut itsellänikin vaikuttava tekijä. Just sen läsnäolon tavoittelun vuoksi pitkälti. Eihän ihminen, joka on kovin humalassa, edes muista kohtaamisia, tai muistaa ne vinoutuneesti.

      Ihanaa päivää sullekin, nähhään taas! :)

      Poista
  2. Tunnistin tästä paljon itseäni/omia mietteitä, ja itse asiassa postausluonnoskin asiasta on. Näin jossain jonkun otsikon vasta, missä mainittiin siitä, että humalassa kaikki paha olo purkaantui - se vei minut ajatuksissani nuoruuteen ja siitä lähtökohdasta postaustani olen makustellut. On hienoa, että uskaltaa olla juomatta, kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että sulla on samankaltaisia mietteitä aiheesta. Luen juttusi mielelläni kun saat sen valmiiksi ♡ Ihanaa vappua sulle! :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! Lasten syntymän myötä jätimme alkoholin pois elämästämme. Päivääkään en ole sitä kaivannut. Viime kesänä lomamatkalla join kokeeksi lasin 'kesäjuomaa' eli valkoviiniä ja spritea tyttäreni ällistykseksi. Juhlissa saatan kohottaa maljan, mutta mieluummin alkoholittomana. Kofeiinikaan ei minulle sovi, joten elämä on paljon mukavampaa, kun kuuntelee oman kehonsa toiveita. Raitis elämä tuo kirkkautta ja inspiraatiota jokaiseen päivään! 💚 Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kirkkaus on aika kuvaava. On mukavampi kohdata muita, on oma olo on kirkas. Ennen saatoin ottaa "rohkaisuksi" mutta lopulta olinkin entistä väsyneempi kun alkoholin vaikutuksesta jotenkin pakotin itseni asioihin väärällä tavalla. Ihanaa ja kirkasta päivää sulle Tuikku ♡

      Poista
  4. Just täs mietin kans, että oliskohan nyt vapun jälkeen hyvä kohta vaihtaa päihdyttävät juomat vaikka cokikseen ei nimittäin ainakaan yhtäkkiä tule mieleen et ois luvassa mitään kekkereitä.

    En usko, että kaikki juovat pelkästään rohkaisun takia vaan siksi, että nauru raikaa normaaliakin herkemmin porukassa. Minä en ainakaan mitään rohkaisua tarvisi yhtään enempää, sitä kun löytyy muutenkin.. Loppujen lopuksi kaikki alkoholin juominen on vain tapa muiden joukossa. Itsellä on ollut pitkiäkin taukoja (vuosia) juomistouhuissa, kun ei vaan ole napannut, mutta viime syksystä lähtien on kyllä vähän väliä ollut jotain bileitä. Ne ajat on kuitenkin takana, että varta vasten lähtisi baariin vaan täytyy siinä kyljessä joku muu syy lähtemiseen olla.

    On tervettä, että ihmiset tunnistavat itsessään sen, jos ei enää huvita juoda. Ei ole pakko aina vetää :) Paljon kivempaa, kun voi vaan lähteä vaikka lenkille seuraavana päivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luinkin juuri hetki sitten tutkimuksen missä avattiin juomisen syitä. Heittäytymisajatuksella tarkoitinkin juuri tätä puolta, että ihmiset kokevat olevansa hauskempia humalassa. Minäkin lukeudun heidin. Saatan olla aikamoinen pelle. Toisaalta, saatan olla sitä selvinpäinkin, kunhan en anna estoille valtaa. Ja nehän tunnetusti katoavat humalassa. Voishan niitä opetella availemaan selvinkinpäin, niin ei menisi homma ihan yli, niinkuin usein itsellä :D

      Poista
  5. "Minua häiritsee, kuinka itsestäänselvänä alkoholin juomista humalanhakuisesti pidetään. Hän kuka kieltäytyy, on tylsä ja mummomainen. Sama toistuu baarikäyttäytymisessä."

    No siis juurikin tämä! Olin viime viikonloppuna eräillä pääsiäisjatkoilla/vappuetkoilla, joissa kieltäydyin systemaattisesti jokaisesta viinitarjouksesta, viskipaukusta ja lonkerotölkistä, koska
    a.) olin jo valmiiksi väsynyt, eikä tehnyt mieli juoda
    b.) olin laina-autolla liikkeellä.

    Minua kannustettiin koko illan ajan juomaan, jättämään auto odottamaan aamua ja ihmeteltiin, että mikä nyt on kun ei smagardille juoma maistu. Jokaisella kerralla sai selittää, että ei vaan nyt maistu ja kyllä, olen edelleen autolla.

    Miksi Suomessa on mennyt juomakulttuuri niin vinoon, että omaa juomattomuuttaan täytyy selitellä kymmeniä kertoja samalla, kun ympärillä toiset juovat itseltään muistin ja hankkivat pahan olon seuraavaksi aamuksi ilman selittelyjä. En vaan ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä aika moni juttu on mennyt vinoon. Esimerkiksi terveellinen syöminen. Sitäkin saa selitellä, ja sitä saa kyseenalaistaa tyyliin: mikset vaan voi syödä tavallista ruokaa. Esimerkkejä riittää.

      Mun on myönnettävä, että mä olen kuulunut niihin juomiseen houkutteleviin tyyppeihin. Olin tyhmä silloin. Niistä ajoista on tapahtunut paljon tietynlaista kasvua, josta olen ihan supersuper kiitollinen.

      Poista
  6. AAMEN! Kirjoitit lähes tasan tarkkaan omat viimeaikaiset ajatukseni! Itse "nautin" alkoholia nykyään noin kerran-pari vuodessa (jos ei joitain satunnaisia yksittäisiä "saunakaljoja" lasketa). Vaikka en yleensä teekään mitään erityisen tyhmää humalassa, tulee minulle aivan järkyttävä henkinen morkkis! Se on jotain aivan kamalaa, fyysinen krapula kestää vain sen päivän ja menee ohi, mutta se henkinen, sitä potee vaikka kuinka pitkään. Myönnän myös, että sitten kun alkaa mennä jo humalan puolelle, niin juon usein aivan liikaa ja tarjoan myös näitä "kierroksia" kavereille. En pidä tästä piirteestä itsessäni, enkä pidä itsestäni humalassa. Entinen työni muutti myös suhtautumistani alkoholiin, työskentelin yli 7 vuotta baarimikkona. Olen nähnyt niin monia tilanteita, kun mukavista ihmisistä tulee suorastaan hirviöitä alkoholin vaikutuksesta. Olen nähnyt niin monia pettämisiä, niin monia riitoja, niin monia noloja asioita jotka varmasti kaduttavat seuraavana päivänä. Kaikki alkoholin takia. Olen myös miettinyt paljon sitä, miksi itse juon edes niinä harvoina kertoina. Olen tullut siihen tulokseen, että luultavasti tavan vuoksi. Eihän siihen mitään fiksumpaakaan syytä ole, koska kyllä minä osaan "nollata" ja rentoutua ja pitää hauskaa ilman alkoholiakin. Täytyykin alkaa kiinnittää huomiota tähän tapaan :) Olen ollut kirjoittamassa tästä aiheesta postausta omaan blogiini jo pitkään, tästä sinun kirjoituksestasi sain pienen sysäyksen, kiitos tästä loistavasta tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä kuulla, että sullekin tulee henkinen morkkis. Ehkä se kertoo siitä, että se vaan on niin väärin itseään kohtaan, että siitä tulee niin vahva olo ja tunne. Me taidetaan kumpikin olla herkkiä huomaamaan tällaisia juttuja. Ja hei huippua jos aiot kirjoittaa aiheesta, haluan ehdottomasti lukea sen. Ihanaa päivää ja viikon jatkoa! <3

      Poista
    2. Hyvin sanottu että on herkkä huomaamaan tällaisia juttuja. Näin se varmasti on. Olen myös joskus lukenut tutkimuksia miten alkoholi vaikuttaa aivoihin ja tunteisiin ja tulokset kyllä tukivat tätä. Jaksan aina ihmetellä, että miten jotkut ihmiset voivat juoda itsensä humalaan lähes joka viikko! Siis ihan vain jo sen takia, että mulla hajois pää niistä henkisistä oloista :D

      Poista
    3. Heh mäkin olen elänyt ajan jolloin join itseni humalaan kolmekin kertaa viikossa. Ehkä juurikin sammuttaakseni sen pahan olon, joka tulikin siitä alkoholista, mut en vaan tajunnut sitä.

      Poista
    4. Ajattelin tulla vinkkaamaan, että kirjoitin juuri blogiini postauksen tästä aiheesta, jos sua kiinnostaa käydä lukemassa :) Ihanaa loppuviikkoa sinne! <3

      Poista
  7. Mä olen kyllä se joka saattaa helposti lähteä vielä jatkoille ja joskus jatkojen jatkoillekin, vähän sellainen kaikki tai ei mitään -juhlija. Mutta en koskaan katso kieroon heitä, jotka ovat selvinpäin tai juovat vain muutaman. Päinvastoin, jopa ihailen :) Pidä siis tuo linja ihmeessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa erittäin tutulta. Niin mäkin tein ennen :D Etkot, bileet, jatkot jne... Kunnes se ei ollut enää kivaa. Niin kauan kun se on kivaa, kaikki lienee hyvin :)

      Poista
  8. Juuri tuosta en Suomessa pidä jos täytyisi olla joko baaripörrääjä tai urheilija, jolla ei vain jää aikaa siihen. Tiedän paljon alkholin takia kuolleita ihmisiä, jotka lähtivät pois liian aikaisin. Siinä yksi syy miksi en itse juo, toinen on se syy etten pidä esim. oluen mausta. Jokainen aikuinen saa ja voi onneksi valita

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!