maanantai 30. tammikuuta 2017

Näin siinä sitten kävi - Ensiapua Koh Phanganin tapaan

Istun vaaleansinisellä penkillä huoneessa, jonka seinät ovat kermanvalkoiset. Laattalattia kiiltää puhtauttaan, ehkä uutuuttaankin. Ilmastoinkin puhuu sen puolesta, että rakennus on uusi. Lämpötila huoneessa on juuri sopiva. Viileän pehmeä. Sellainen, joka ei aiheuta vilunväristyksiä tai puhalla niskaan.

Katselen kuinka sinipukuiset hoitajat kulkevat suu-nenäsuojat kasvoillaan. Yksi heistä yrittää mitata pientä tummasilmäistä poikaa, joka itkee lohduttomasti ja hakee äidistään turvaa. Länsimaalaisen näköinen mies on satuttanut itsensä. Otsa on paikattu haavasidoksin, samoin jalka. Tunnen palan kurkussani.

Mietin kuinka hetki sitten istuin taxin kyydissä. Yritin olla reipas, vaikka pelkäsin Janin joutuvan sairaalaan. Pelkäsin, että joudun lähtemään yksin kotiin, mutta toisaalta ehdin pohtia mahdollisuuttani jäädä. Minuahan ei oikeastaan mikään muu kuin koirat odota kotona. Sitten päätin jättää turhan murehtimisen. Käy miten käy. Asiat kyllä selviävät parhain päin, ajattelin ja hymyilin Janille, joka huolehti että minulla on rahaa jos hän jää sairaalaan.


Hoitaja pyytää Janin tutkimushuoneeseen. Hetkeä aiemmin mieheltäni on mitattu verenpaine ja lämpö, joka onneksi oli laskenut aamun 39:stä paracetamolin voimalla. Nyt oli vuorossa flunssanäytteiden otto.

Siinä odotellessani katselen taas ympärilleni. Toinen länsimaalainen, nainen tällä kertaa, on ilmestynyt odotustilaan. Hänen polvensa on paketoitu. Kiinnitän huomioni valkokankaiseen alttariin. Sen päällä on kuva edesmenneestä Thaimaan kuninkaasta kultaisissa kehyksissä, Thaimaan lippu sekä kultaiset maljakot joissa on kimppu kauniita liljoja. Meillä kotona ensiavuissa ei taida kukkia olla, huomaan miettiväni. 


Jani on palannut viereeni istumaan. Mieshoitaja tuo hänelle suu-nenämaskin, ja sitten lääkäri saapuu kertomaan tulokset. A-influenssa. Lääkäri selvittää lääkitykset - Oseltamivir-kuuri, Fluimucil limaa irrottamaan, kipuun ja kuumeeseen Buranaa ja elektrolyyttejä huolehtimaan nestetasapainosta - ja kertoo hoito-ohjeet. Ei lentämistä neljään päivään, eikä uimista. Paljon lepoa. Eikä Janin tarvinnut jäädä sairaalaan. Kassan kautta, kiitos. Apteekkikin oli samassa yhteydessä, joten ei tarvinnut lähteä etsimään sitä erikseen. 

- Kielimuuri oli ainut huono puoli. Väsyneenä on vaikea pysyä kärryillä kun Thaimaan murre tulee niin vahvasti esiin, sanoi Jani, kun kysyin mitä hän oli kokemuksesta mieltä.

Nyt tuo voi jo paremmin. Kuume on pysynyt poissa ja me jatkamme lomaa.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Reissukuulumisia - aina ei mene putkeen

Nyt ei mene ihan putkeen. Vai meniskö sittenkin? Riippuu asenteesta. Annas kun kerron.

Kun me buukkailimme Thaimaan matkaamme joitakin kuukausia sitten, päätimme ottaa teemaksi relaamisen ja joogan. Joogan ja relaamisen. 

Taisin viime postauksessanikin mainita, että eihän se sitten oikein tuntunutkaan riittävän. Sisäinen Kristoffer Kolumbukseni kun halajaisi tutkimusmatkoilleen. Se haluaisi kokea, ei enempää eikä vähempää, kuin koko tämän pienehkön saaren jokaisen kylän, rannan, temppelin ja vesiputouksen, polkupyörä- ja vaelluspolun sekä snorklausspotin.

Mutta kohtalo tai jokin päätti toisin. Sen "jonkin" mielestä meidän pitäisi kai keskittyä siihen alkuperäiseen sunnitelmaan. Relaamiseen, tai korkeintaan joogaan. Tai toisinpäin. 





Ensin, yhtenä sateisen yön jälkeisenä aamuna tallustelimme rantasläbäreissämme lähistölle joogaamaan. Tien katkaisi suuri lätäkkö. Sen toisessa reunassa pötkötti muutama tukki, joiden avulla ylitin minikokoisen lammen. Sitten hyppäsin pölkyltä hiekalle ja jäin odottelemaan miestäni, 

Hyppy ei, noh, onnistunut. Nilkka nyrjähti. Myöhemmin se kipeytyi, turposi, vähän tummenikin. Yksi päivä kului kokonaan omalla rannalla hengaillessa ja kinttua jäillä hautoessa. 

Seuraavana päivä mies valitteli outoa tunnetta kurkussa. Yöllä nousi kuume. Tänään se nousi lisää ja pakotti lepäämään. 

Niin. Että ei kai siinä muu auta, kuin toimia olosuhteiden mukaan. Minä kävin tänään aamujoogassa ja päivällä hölkkäilin maisemia katsomassa. Painoin kylmää haudetta Janin tulikuumalle otsalle ja muistuttelin juomaan. Lueskelin ja mietin elämää. Sitä, miten tähän kannattaisi suhtautua. 

Ehkä vielä pääsemme polkupyöräretkelle. Muussa tapauksessa, relaan ja joogaan. Toivottavasti kuume kuitenkin laskee ja mieskin voi relata auringon alla, eikä tarvitse tyytyä bungalowin vaalean katon tuijotteluun - olkoonkin, että meidän bungalowi on kyllä aika ihana. Ikkunasta näkee samaan aikaan viidakkomaisen puutarhan sekä turkoosin meren. Ja sisälle kuuluu niin linnunlaulu kuin sirkkojen sirityskin. Tähän sydän. 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ensikosketus Thaimaahan - Koh Samui on helppo ja vilkas

Hei. Terveiset tropiikista. 

On myöhäinen ilta. Istun bambusta rakennetussa tuolin ja pöydän yhdistävässä rakennelmassa, jota peittää kaislakatto. Thaimaan pimeys on laskeutunut ympärille jo monta tuntia sitten. Sirkat sirittävät vehreässä, runsaassa puutarhassa ja aallot lyövät rantaan muutaman askeleen päässä. Hörpin jasmiiniteetä. Sen valmistus yltää 1200-luvulle saakka. Vaikka sen varsinainen kotimaa ei olekkaan Thaimaa, sen pehmeä maku sopii tähän iltaan täydellisesti. 

Hetki sitten ihmettelimme meitä mereltä päin lähestyvää tulipalloa. Ja toistakin. Ne liitelivät tuulen mukana yllättävän määrätietoisesti. Sitten toinen tippui mereen toisen kohotessa yhä korkeammalle. Ne olivat kai perinteisiä Thaimaalaisia taivaslyhtyjä. Ensimmäisiä, joita olen koskaan nähnyt alkuperäisessä ympäristössään.



Tulimme tänään uuteen kohteeseen, kun pikavene leiskautti meidät Koh Samuin saarelta Koh Phanganille. Jo kymmenen minuutin matkanteon jälkeen ensimmäiset huonovointiset hoipertelivat ohitseni matkustamon penkkiriveiltä kannelle ja vessaan. Tuuli olikin aikamoinen ja aallokko sen mukainen.



Olen herännyt nyt kolmena, melko utuisena aamuna Thaimaassa. Ensivaikutelma maasta on oiken mukava. Hymyjen maa on saanut turistinkin huulille hymyn. On ollut kauniita vaalenpunaisia aamuja, ja iltoja jolloin pilvet ovat haalean vaalean violetteja. Se näyttää kauniilta pastellinvihreän meren yläpuolella. On täällä ukkostanutkin. Niin, että ikkunat helisivät.

Näin lyhyen empiriisen tutkimuksen perusteella väittäisin Thaimaata hyvin erilaiseksi kohteeksi verrattuna muihin maihin, joissa olen saanut vierailla. En enää ihmettele miksi turistivirrat, varsinkin suomalaiset, liikkuvat tähän suuntaan. 

Tänne turistin on helppo tulla ja täällä on helppo olla. Allekirjoittaneelle ehkä jopa liian helppo, mutta toisaalta, tämän matkan pääasiallinen tarkoitus oli rentoutua, ei niinkään seikkailla ja tutkia. Vaan mihin tiikeri elämyshakuisista raidoistaan pääsisi. Täytyy kai vielä vähän harjoitella.


Ehdin koluta vain Koh Samuin saaren pohjois- ja koillis- sekä itärantoja, joten otanta on, noh, rajallinen. Näiden alueiden sanoisin olevan kohtuullisen rauhallisia - verrattuna tietenkin saaren muihin rantoihin - mutta kuitenkin täynnä turisteille suunnattua aktiviteettia. Aitous tuntuu Koh Samuin saarella piiloutuneen täyteen rakennettujen rantojen, vesipuistojen ja jonkinlaisten eläintarhojen alle. Välimatkojen pituus yllätti. 

Huomena tutkin miltä tämä, Koh Phanganin saari näyttää.


SIIRTYMINEN KOH SAMUILTA KOH PHANGANILLE  - JA SIITÄ ETEENPÄIN KOH TAOLLE

- Yleisiä pikaveneitä lähtee Koh Samuilta monestakin satamasta. Me lähdimme Mae Namista, josta lähtee aamulla kello 8.20 yksi vene ja toinen päivällä kello 12.50 

- Me ostimme liput veneeseen lippuluukulta satamasta jo hyvissä ajoin ennen veneen lähtöä, mutta ilmeisesti paikalla on hyvä olla 20-30 minuuttia ennen veneen lähtöä. 

- Liput maksoivat 300 THB /hlö = noin 7,92€

- Veneeseen lastataan ensin Koh Taolle menevät, koska he jäävät kyydistä myöhemmin kuin Koh Phanganille menevät. 

- Pyörätuolillakin näyttäisi matkanteko onnistuvan. Tuoli kannettiin henkilökunnan toimesta ulos veneestä. 

- Kummassakin satamassa on laituri, eikä vedessä tarvitse kahlata. 

- Matkatavaroista osa lastataan veneen nokkaan. Ne voivat kastua jos sataa. Osa matkatavaroista kuten meidän, lastattiin sisään tyhjäksi jäävään kohtaan. 

- Veneessä on istumapaikkoja kahdessa kerroksessa, mutta me emme mahtuneet istumaan, eivätkä kaikki muutkaan. 

- Matka kestää Koh Phanganille noin 20 minuuttia ja vene jatkaa siitä matkaa Koh Taolle. 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Snorklausretki joka toteutti haaveeni. Ja enemmän.

Snorklatessani Tyynen valtameren sinisessä tummuudessa, yhtäkkiä jostain lipui kilpikonna. Valtava ja kaunis merikilpikonna. Pitkäaikainen haaveeni toteutui sillä samalla hetkellä.

Konna liihotti sulavasti veden alla kuin kotka ilmassa. Sitten se otti suunnaksi merenpinnan. Minä nousin lumoutuneena myös pintaa kohden, ja pian me olimme kasvotusten. Minä ja konna. Siinä me katselimme toisiamme suoraan silmiin.

Kilpikonnan ilme oli rauhallinen. Se oli niin tyyni, että voin kuvitella itse Buddhalla olleen sellainen katse. Sitten tuo upea eläin jatkoi matkaansa. Minä jäin seuraamaan sen etenemistä onnen tunne rintaa täyttäen. 


Niin kauan kuin olen matkaillut, olen aina toivonut pääseväni uimaan villin kilpikonnan kanssa meressä. Kun toiveeni tuona päivänä toteutui, oli tunne niin pakahduttava että kyyneleet nousivat silmiini. 

Minulle olisi riittänyt tämä upea kohtaaminen, mutta maailmankaikkeus halusi näyttää muutakin. 

Uin Janin kanssa vierekkäin kasvot kohti merenpohjan pimeyttä. Sitten mieheni alkoi viittoa käsillään levottomasti, osoitteli johonkin. Pian minäkin näin ne. Kaksi mustaa, valtavaa valkopilkkuista rauskua liihotteli suoraan alapuolellamme. Mikä majesteetillinen näky. Toinen oli vähän toista suurempi, liekö äiti ja poikanen vai pariskunta. Rauskut eivät pitäneet kiirettä liidellessään eteenpäin. 

Henkeä salpasi. Olin samaan aikaan ihastuksissani ja kauhuissani. Muistelin joskus kuulleeni luontodokumentissa rauskusta, joka saattoi iskeä piikillään yläpuolellaan olevaa uimaria tuntiessaan olonsa uhatuksi. Toivoin, että tälläkertaa kyseessä olisi paholaisrausku. Sitä ihmisen ei tarvitse pelätä. 

Tuo snorklausretki Panamassa oli elämäni hienoimpia kokemuksia. 


Retkemme starttasi Santa Catalinan kylästä. 

Poikkesimme kolmessa eri snorklauskohteessa. Lounaan me nautimme Coiban kansallispuistossa, entisellä vankileirisaarella. Viivähdimme hetkisen myös pienellä paratiisisaarella, jossa olisi saattanut nähdä krokotiileja. 

Emme nähneet, mutta joimme virkistävät oluet ja ihailimme valkoista hiekkaa. Ihanaahan sekin oli. 





Panaman Santa Catalinan niin kutsutussa keskustassa on kauppa ja sukellusfirma, joka toteuttaa retkiä. Noin 8-10 hengen snorklausretkemme kesti useamman tunnin. Se sisälsi juomaa sekä ruokaa, ja melko töyssyisen veneretken ja opastuksen parhaille paikoille.

Suosittelen varaamaan käteistä retken maksamista varten. Yhteydet ovat todella huonoja vielä, eikä meidän pankkikorttimmekaan aina siksi toiminut. 


Lue myös

maanantai 16. tammikuuta 2017

Hyvä käsimatkatavaralaukku sekä koulureppu

Oho. Iltapäivän puolella mennään, ja minä vedin vasta yöpuvun päälleni. Pelkissä villasukissa tuli nimittäin vilu. Makaan puoli-istuvassa asennossa sängyllä ja hörpin neljättä kupillista kurkuma-inkivääri-kaneli-kardemumma-vihreäteetä. 

Heräsin eilen kurkkukipuisena. Tänään sama juttu, mutta olo on lisäksi jotenkin löysä. Olen viime aikoina hoitanut eri työpaikoissa flunssaisia potilaita, ja osa hoitajistakin on ollut kipeän kuuloisia. Osa on jäänyt kesken vuoron sairaslomalle. 

Ehkä joku tauti yrittää nyt tarttua minuunkin. Jätin siksi aamuisen lenkin väliin ja keskityin itseni parantelemiseen makuuasennossa, ja teen keittoon. 

Thaimaan matka lähestyy. Toivon olevani torstaina kunnossa kun kone nousee. 

Rinkka on jo nostettu autotallista talon puolelle, ja vierashuoneen sängyn päällä on läjä hellevaatteita odottamassa pakkausrumbaa. 

Yleensä käsimatkatavaralaukun virkaa toimittanut maailman ihanin nahkalaukku taitaa jäädä tällä kertaa kotiin. Se on kyllä ihana ja tilavakin, mutta ei silti tarpeeksi käytännöllinen. Sen liian ohuet olkahihnat tappavat hartiani yksi kerrallaan. Siksi mietin, voisiko jostain löytyä jokin muu vaihtoehto käsimatkatavaroille. 

Törmäsin jossain nyt niin kovin suosittuun Fjällrävenin Kånken reppuun. Sen vuoden -78 muotokieli puhutteli, ja kun mallistosta löytyi myös tietokoneen nielaiseva Kånken Laptop, alkoi reppu tosissaan himottaa. 

Arvaatteko mitä löysin laatikosta, jonka Jani antoi minulle hääpäivänämme? 


Kyllä. Maailman hienoin Kånkenin Laptop-reppu joka kestää kulutusta ja hylkii vettä. Se on täydellinen käsimatkatavaralaukku reissuille. Tosin, aion toki käyttää tätä muutenkin. Jos joskus pääsen opiskelemaan, tämä on loistava koulureppukin. Jani jo sanoikin, että näytän aivan koululaiselta. 

Mikäpä siinä. Ehkä tämä edesauttaa pyrkimyksissäni. 


Ihanaa alkanutta viikkoa 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Apu kankealle tai kipeälle selälle

Selkävaivojen ehkä yleisin syy on liikkumattomuus tai vääränlainen liike. Olen itsekin todennut liikunnan auttavan vaikeisiinkin kipuihin. Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että olen kärsinyt pahoista selkävaivoista aiemmin.

Muutamia vuosia sitten fysioterapeutti oli kanssani työpäivän ajan, jotta olisi löytänyt työergonomiastani vikaa. Päivän päätteeksi hän ihmetteli, kun korjattavaa ei löytynyt. Vastasin, että pidän ergonomiasta tarkasti kiinni, koska kaikki väärät liikkeet tekevät niin kipeää. 

Ongelma ei siis ollut työasennoissa, vaan siinä, että liikutin kankeaa selkääni ja lantiotani väärin. Kangistuin entisestään kuntosalilla sekä juoksulenkeillä. Venyttelin, lämmittelin ja jäähdyttelin aivan liian vähän. 

Aloitan nykyisin useimmat aamuni joogalla. Yksi lempiliikkeistäni on kissa-lehmä liikesarja. Se pitää selän kunnossa, ja myös hoitaa ja notkistaa kipeää ja kankeaa selkää. Liikesarja myös venyttää hartioita, rintakehää, vatsalihaksia ja niskaa sekä lievittää stressiä. 

Liikesarja näyttää helpolta - sitä se onkin - mutta pari huomioitavaa tekijää on. Varsinkin selkäongelmaisen on tärkeää kiinnittää näihin huomiota. 


Asettaudu nelinkontin. Polvet ja lonkat ovat linjassa päällekkäin, samoin ranteet sekä olkapäät. Kädet ovat hartioiden leveydellä. Katse on kohti lattiaa ja pää neutraalissa asennossa. 

Hengitä nenän kautta sisään ja lähde uloshengityksellä rauhallisesti pyöristämään selkää. Työnnä käsillä niin, että tunnet liikkeen lapojen välissä. Vedä napaa kohti selkärankaa. Pää laskeutuu alaspäin, mutta vältä painamista leukaa kiinni rintaan. 


Sisäänhengityksellä notkista kevyesti selkää ja kohota katsettasi varovasti ensin eteen, ja jos liike tuntuu hyvältä, hiukan ylös. 

Vältä painamasta alaselkää voimakkaasti notkolle. Hae enemmänkin liikettä, joka on ylempänä selässä taaksetaivutuksen kaltainen. 

Kun seuraava uloshengitys alkaa, lähde taas pyöristämään selkää. Tee liikesarjaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä. 

Jos polviisi sattuu, laita pehmusteeksi esimerkiksi viltti. Jos ranteesi eivät ole tottuneet kannattelemaan painoa, aloita lyhyistä harjoituksista. Lämmittele ranteet kevyesti pyörittelemällä ja kevyillä ravistuksilla. 

Alaselkävaivoja pahentavat myös varsinkin kireät lonkankoukistaja- sekä pakaralihakset. Niiden venyttelyyn on myös tärkeää kiinnitää huomiota. Monta kertaa viikossa. 


VOIT HUOLTAA SELKÄÄSI MYÖS SEISOMA-ASENNOSSA

Mikäli et voi olla lainkaan ranteiden tai polviesi päällä, voit tehdä samankaltaista liikesarjaa myös seisaaltaan. 

Seiso hyvässä perusasennossa ja käännä lantio neutraaliin asentoon viemällä häntäluuta hiukan koipien väliin. 

Vie kädet asentoon jossa ne olisivat etunojapunnerruksen ala-asennossa. Kyynärpäät osoittavat taakse. Lähde uloshengityksellä suoristamaan käsivarsia suoraan eteen, samalla köyristämällä yläselkää ja lapojen väliä. Työnnä käsiä voimakkaasti eteenpäin. 

Sisäänhengityksellä vie käsiä taas alkuasentoon, kyynärpäät osoittavat taakse, rinta nousee hiukan pystyyn ja häntäluu kohoaa hyvin kevyesti pystyyn. Katse nousee ylöspäin jos se tuntuu hyvältä. 

Uloshengityksellä köyristä taas selkää ja jatka näin. 

Vetreämpää ja kivuttomampaa sunnuntain jatkoa 


Lue myös: 

Syvät vatsalihakset tekevät vatsasta litteän
Näin peruskunto kasvaa ja rasva palaa
Roller derby ei ole vain tyttöjen laji
Air jooga - hauskin joogamuoto
Alkulämmittely mäki- tai juoksutreeniin
Muokattava mäkitreeni
Roikkuminen ehkäisee olkapää- ja selkäkipuja sekä ryhtiongelmia
Tehokkaasti kuntoa kohottava ja rasvaa polttava HIIT-treeni

Seikkailupuisto kehittää tasapainoa ja haastaa keskivartalon
Panostan itseeni - vähennän treenikertoja
Amatöörit skippaavat kehonhuollon
Sattuu kesken treenin - tavoteltava tuntuma vai vahingollinen kipu
Tehokas ja järkevä jalkatreeni
Miten saavuttaa tavoitteet? Vältä nämä 6 ansaa
Tiukempi keskivartalo ja loistava stressinhallintakeino - Mitä muuta jooga on antanut minulle ja miehelleni?
Kundaliini, eli alkujooga. Jatkoon vai ei?
Pakohuoneessa parasta on elämyksellisyys

torstai 12. tammikuuta 2017

Neljäs hääpäivä - vastakohdat täydentävät toisiaan

Pohdiskelin pari vuotta sitten, paperihääpäivämme aikaan, yhdessäoloani Janin kanssa. Kirjoitin blogiin näin:

Kulunut vuosi on ollut elämäni onnellisin. Itse asiassa kaikki meidän yhteiset vuotemme ovat olleet elämäni parhaita. Voin täydestä sydämestäni kertoa, että olen löytänyt kumppanini. Voin kuuluttaa löytäneeni miehen, jota rakastan enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Tämän avioliiton eteen haluan tehdä kaiken. Ensimmäistä kertaa haluan oikeasti tehdä töitä parisuhteen eteen. Ja työllä tarkoitan todella työtä. Nimittäin sitä se vaatii, vaikka ihmisistä sinisilmäisimmät ovatkin sitä mieltä, että rakkaus riittää. Vuosien saatossa olen oppinut parisuhteista jotain. Paljonkin. Kaiken tämän tiedon olen valjastanut meidän onnemme eteen.

Voin allekirjoittaa tuon kolmen vuoden takaisen tekstin tänäänkin.

Hääpäiväksi sattui neljä vuotta sitten täydellinen ilma. Aurinkokin paistoi

Vuonna 2015, toisen hääpäivän aattona:

Huomenna tulee täyteen kaksi vuotta naimisissa. Aika rientää. Kahden vuoden aikana arki on astunut kuvioihin, mutta ainoastaan positiivisella tavalla. Minä nimittäin pidän ihan tavallisesta arjesta, jota juhlat joskus maustavat. Ja elimmehän me arkea yhdessä jo ennen häitäkin. Meidän kahteen vuoteemme on sisältynyt monenlaista. Olemme oppineet toisistamme taas uutta - saaneet lisää työkaluja, joilla voimme hoitaa suhdettamme. Olemme viettäneet ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Olemme riidelleet. Olemme sopineet. Olemme ikävöineet toisiamme. Olemme tukeneet toisiamme vastoinkäymisten- sekä uuden edessä ja tulevaisuuden pohdinnoissa. Olemme olleet ystäviä. Olemme olleet aviopari. 


Peace! Kakunkoriste julisti rauhaa, eikä kakkualeikatessa kumpikaan polkaissut


VASTAKOHDAT TÄYDENTÄVÄT TOISIAAN

Tänään on meidän neljäs hääpäivä. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus siitä, että olen löytänyt elämäni rakkauden. Onnen ja rakkaudensekainen tunne saa joka ilta painautumaan toiseen ihan kiinni. Siinä on hyvä olla. 

Syksyllä tulee kahdeksan vuotta täyteen yhteistä eloa. Toisaalta se on aika paljon, toisaalta taas niin vähän. Ehkä eniten yllättää se, että aika tuntuu menneen kuin siivillä. Että voiko tosiaan olla jo kahdeksan vuotta siitä, kun nojailimme sen yhden yökerhon seinään siinä jutellessamme. Kun menimme hampurilaisravintolan kautta minun luokseni ja puhuimme monta tuntia.

- Ansku villitsee ja Jani hillitsee, lausui muistaakseni kaasoni kun me menimme naimisiin.

Tässä lienee meidän yhdessäolomme peruskivi. Eräänlaisina vastakohtina me täydennämme toisiamme.

Uudet kokemukset, heittäytyminen ja aktiivinen elämä pitää mieheni virkeänä ja hyvinvoivana, eikä ponnettomuus saa valtaa. Minä autan siinä.

Jani taas ikään kuin maadoittaa minua, ja tunnen oloni rauhallisemmaksi. Antaudun usein liiallisen aktiivisuuden vietäväksi, jos en muista riittävää lepoa ja säännöllisiä rutiineja elämässäni. 

Tasapainottavien energioiden lisäksi hyvään suhteeseen tarvitaan muutakin. Samankaltaisia arvoja, rakkautta, läheisyyttä, kunnioitusta, yhdessä tekemistä sekä työtä. Ja tietenkin huumoria. Siinäpä  on meidän reseptimme.

Kiitos Jani, että olet mieheni tänäänkin.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Näin aloitat bloggaamisen

Mieti miksi ylläpitäisit blogia. Mikä sinua kiinnostaa? Mistä asiasta sinulla on sanottavaa tai mielipiteitä? Oletko jonkin alan asiantuntija tai osaatko jotain erityisen hyvin? Voitko antaa ohjeita tai inspiraatiota muille? Jos haaveilet lifestyle-blogista, pohdi mikä juuri sinun juttusi on. Korosta sitä. Alleviivaa esimerkiksi persoonaasi tai tyyliäsi. Mieti myös paljonko haluat antaa itsestäsi muille. Ihminen, eli tässä tapauksessa lukija, on luonnostaan utelias. Ehkä hiukan tirkistelynhaluinenkin.

Esimerkiksi Vastaisku ankeudelle blogin Jenny kirjoittaa loistavia juttuja lifecoachin näkökulmasta katsottuna ja Nelliinan Niinalla on persoonallista karismaa vaikka muille jakaa. Se kiinnostaa.

Hernepensaskujanne on viherpeukalon valinta, MouMou ylläpitää klassista lifestyle-blogia kun taas Rabbit Glow on vegaanisen ja eläinkokeettoman kosmetiikan asiantuntija. Casa-X:n Ennessä on jotain samankaltaista kuin minussakin. Siksi palaan blogiin äärelle aina uudestaan.


Mieti hyvä nimi. Hyvä blogin nimi on sellainen, jota ei tarvitsisi heti vaihtaa. Pohdi toimiiko nimi jos blogisi on olemassa vielä kymmen vuoden kuluttuakin. Entä miltä nimi kuulostaa ääneen lausuttuna? 

Esimerkiksi minun blogini kuulostaa piis et staililta. Se ei ole kiva juttu, koska blogini saattaa jäädä mieleen "sinä yhtenä ampiaisblogina". Heh.

Polka dots-blogi on hyvä nimiesimerkki. Nimi on kulkenut blogin kanssa käsi kädessä jo vuosikaudet ja on erittäin toimiva tänä päivänäkin. Tyyliä metsästämässä on toinen hyvä esimerkki toimivasta nimestä. Se avaa lukijalle heti, mistä blogissa on kyse.

Kiinnitä huomiota blogin kokonaisuuteen visuaalisuuden näkökulmasta katsottuna. Suunnittele blogin pohja ennen kuin aloitat julkaisemisen ja opettele käyttämään alustaa mahdollisimman hyvin. 

Esimerkiksi Secret Wardrobe-blogi on kaunis kuin helmi ja Kaukokaipuu-blogi on ihanan toimiva.


Kuvat ovat tärkeässä osassa. Kiinnitä huomiota kuvien laatuun, kokoon sekä määrään. En kannata ainoastaan "kiiltokuvia", vaikka niillekin löytyy oma fanikuntansa. Monta samankaltaista kuvaa mutta hivenen eri kulmasta otettuna saa minut, noh, ehkä hiukan ärsyyntymään. 

Tykkään Ilonan ja Stellan kuvista vähintään yhtä paljon kuin se kuuluisa hullu siitä iänikuisesta puurostaan.

Teksti on tärkeässä osassa. Kiinnitä huomiota kirjoitustyyliin ja mahdollisimman paljon oikeinkirjoitukseen. Minä pidän persoonallisesta ja soljuvasta, sujuvasta kirjoitustyylistä. Kirjoitusidolini ovat samat kuin valokuvausidolinikin. Ihanaihanaihana Stella ja ihanaihanaihana Ilona.

Kiinnitä huomiota päivitystahtiin. Postaustahdista on erilaisia näkemyksiä. Minä luen blogeja 3-4 kertaa viikossa. Jos blogi päivittyy joka päivä, osa jutuista saattaa jäädä lukematta.


Tässä postauksessa käsittelin lähinnä tekijöitä, jotka ovat itselleni tärkeitä blogin lukijan näkökulmasta. Osan olen oppinut vuosien saatossa tai kantapään kautta. Lisää ohjeita ja vinkkejä on Google pullollaan. Suosittelen perehtymään esimerkiksi hakukoneoptimointiin.  


Postauksen taustalla ovat Emilia Turkooseja unelmia blogista sekä Katja Optimismia ja energiaa blogin takaa. He ilahduttivat minua Blogger Recognition Awardilla. Kiitos! Sen ohjeet kuuluvat näin:

Kirjoita postaus palkinnosta
Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
Mainitse ja linkitä blogi joka nimesi sinut
Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Avasin blogini taustan jo tässä aiemmassa postauksessa, joten jätetään paino nyt aloittelevan bloggaajaan ohjeille. 

Haluan antaa tämän maininnan bloggaajille, joihin viittasinkin jo ylempänä postauksessa. Kiitos kun kirjoitatte ja kuvaatte. 

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Santa Catalina on unelias ja autenttinen surffiparatiisi

Tyynen valtameren aallot lyövät hiljaisen, huolettoman kylän rantaan. Meno on Panamalaisessa pikkukylässä vielä rauhallista. Toisin voi tulevaisuudessa olla, jos huhut meripuiston perustamisesta pitävät paikkansa.

Päässä jyskytti ja rinkan paino tuntui tuplaantuneen. Askel tuntui raskaalta kun katselin eteenpäin kiemurtelevaa harmaata tietä. Määränpää ei ollut näkyvissä vielä. Ympärille levittäytyi vain piikkilangoin aidattua laidunmaata ja satunnainen talo siellä täällä. Aurinko porotti ja taivaalla lipui muutamia pilvenhattaroita. 

Vähän aikaa sitten pikkuinen, täyteen ahdattu minibussi oli jättänyt meidät pikkukylän keskustaan. Matkantekoa oli takana jo useita tunteja, mutta vielä piti jaksaa etsiä majoituspaikka. Taxeja ei tässä kylässä ollut, joten ainut vaihtoehto oli kävellä määränpäähän. Tai anella kyytiä joltakulta.


Oli pysähdyttävä matkanvarrelle sattuneeseen majataloon ottamaan lisää särkylääkettä. Vesi- ja välipalatankkauskaan ei ollut pahitteeksi. Ystävällinen henkilökunta soitti hotelliimme, pyysi sieltä jonkun hakemaan meitä. Ja kuinka ollakkaan, jonkin ajan kuluttua istuimme jo maastoautossa. Pian sen nokka osoitti kohti virtaavaa jokea. Se näytti estävän matkantekomme.

- Mitäs nyt, ehdin ajatella.

Maastoauto ei kuitenkaan pysähtynyt. Hiljensi vain ja lähti ylittämään jokea, jonka toisessa reunassa näkyi ratsastaja hevosineen samoissa aikeissa kuin mekin.

Yllättävän matalan joen toisella puolella odotti mitä suloisin hotellialue ja valtava, hienohiekkainen ranta. Matalat siniset, vihreät ja punaiset mökit, joiden edustoilla oli riippukeinuja värittivät näkymää. Puut loivat helpottavia varjoalueita auringonpalvojille ja meressä lipui surffaajia. Joku meditoi rannalla. Täydellistä.



KAHDEN KADUN KYLÄ

Santa Catalina on kylä vailla varsinaista keskustaa. Yksi tie halkoo kylää ja se päättyy yleiselle rannalle. Tie risteytyy kerran alueelle, jolla on muutamia hiljaisia merenrantahotellialueita. Siellä meidänkin hotellimme, Oasis Surf Camp sijaitsi.

Monikaan turisti ei päädy Santa Catalinaan. Minkäänlaista luksusta tai edes turistirihkamakauppoja en havainnut, mutta kelpo majoitusvaihtoehtoja on. Osa niin kutsutussa keskustassa, osa sivummalla. Santa Catalinaan ei ole helppo päätyä - mekin matkustimme kahdella bussilla monen tunnin matkan - mutta jos etsii pientä, hiljaista, ehkä hiukan aidompaa kokemusta, matkanteko kannattaa.




PARASTA ON TUNNELMA, SURFFI, JOOGA JA AURINGONLASKUT

Aktiviteettimahdollisuuksia Santa Catalina tarjoaa. Löytyy niin surffia, snorklailua, lenkkeilyä, uimista, joogaa kuin ratsastustakin. Ja iltaisin mielettömän upeita auringonlaskuja. Kovinkaan kummoisia ravintolaelämyksia tai ostosmahdollisuuksia ei ole. Nettiyhteys sekä sähköt pätkivät ja ilman käteistä rahaa elämä vaikeutuu.

Meidän päivämme kuluivat aurinkoa palvoessa, käveleskellessä ja paikkoja tutkiessa, surffausta opetellessa - lue: lähinnä laudasta palovammoja hankkiessa - joogatessa ja kirjoja lukiessa. Teimme myös snorklausretken joka oli yksi elämäni parhaista. Ihastuin tähän paikkaan niin, että voisin mennä uudelleenkin.





Lue myös

perjantai 6. tammikuuta 2017

Maailman hienoin treenitoppi

Kolmetoista päivää Thaimaan matkaan. Ensimmäisiä valmistelujakin on tehty. Kävin viime viikolla maitohappobakteerikaupoilla - ostin tietenkin Lifen, olen todennut ne toimivimmaksi - sekä aloe vera-geeliä hankkimassa. Sekin Lifen.

Jokin omituinen voima veti myös Cubukseen ja siellä urheiluvaatteiden suuntaan. Se roikkui henkarissa. Maailman hienoin treenitoppi. Juuri sellainen, joka suorastaan huusi päästä viralliseksi Thaimaatopiksi. Ja se oli alennuksessa. Kaikki viralliset matkapuseroni ovat olleet. Tai sitten ne on hankittu edellisestä matkakohteesta.

Niin. Minulla on nykyään tapana ostaa joka reissuun virallinen, käytännöllinen vaate. Viimeisin oli Panamapusero. Se oli liian iso, haaleissa pastellinsävyissä kylpevä rantapummitoppi jossa on palmuja ja aasialainen fiilis. Sitä edelsi Meksikopaita, jota taas edelsi Tansaniatoppi ja niin edelleen.


Vilkaisin varovasti myös vaatekaupan uima-asurekkiä. Yhtä varovaisesti vein värikkäät ale-hippibiksut sovituskoppiin ja siitä edelleen kassa kautta kotiin. No, nyt on sitten viralliset Thaimaabikinitkin. 

Mitä muuta muka edes tarvitsen mukaan? Passin ja hammasharjan ehkä. Ja aurinkolasit. 

Toppi ja bikinit Cubuksesta

Iloa kirpeisiin pakkaspäiviin!


Lue myös

Hyvät tuotteet mukaan aurinkomatkalle

maanantai 2. tammikuuta 2017

Luopuisko humalasta? Antijuoppohullun päiväkirja, osa 1

Jani poksautti uudenvuoden aattona skumppapullon auki, mutta mä halusin juhlia ilman kuplia. Olen miettinyt viimeisen vuoden, ehkä jo pidempäänkin alkoholin käyttöäni. Se koostuu lähinnä satunnaista saunakaljoista tai harvoista juhlista. 

Jostain syystä bileiden jälkeinen fiilis ei ole ollut peruskrapula enään pitkään aikaan. Jos olen ottanut yhtään enemmän, siihen liittyy outoa morkkista. En oikein pidä itsestäni humalassa kun olen ylittänyt tietyn rajan. Ja jos en ylitä sitä veteenpiirreetyä rajaa,  ajattelen, että voisin aivan hyvin juhlia ilman alkoholiakin. 

Mietin uudenvuoden aattona kokeilisinko alkoholitonta elämää vuonna 2017. Yllätyksekseni ajatus ei tuntunut kuitenkaan täysin oikealta. Mä nimittäin nautin kovasti satunnaisista, täydellisen kylmistä saunaoluista. Tai lasillisesta raikasta valkoviiniä kesäterassilla kalan seurana. Syksyinen punaviinilasillinen juuston kera on myös mielikuva, josta en ole valmis luopumaan syntymäpäiväskumppalasillisesta puhumattakaan. 

Mutta ne humalatilat. Niistä mä voisin olla valmis luopumaan. Ehkä tätä voisi lähestyä kokeilumielellä, tilanne kerrallaan. 

Katsotaan sitten joulukuussa miten meni. Tästä alkaa antijuoppohullun päiväkirjat.

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Minkälaista sinun alkoholin käyttösi on? Tunnetko koskaan morkkiksia?

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Parempi parisuhde vuonna 2017?

Oma puoliso saattaa alkaa tuntua erilaiselta rakastumisvaiheen jälkeen, arjen koittaessa. 

Ehkä mielipiteet eivät enää kohtaa. Keskusteluyhteyskin voi kadota ja toisen sanomiset tuntuvat ärsyttävän. Seksi ei kiinnosta ja läheisyys puuttuu. Kun lähdetään ulos yhdessä, syttyy omituisia känniriitoja. Saattaa tuntua, että on toiselle itsestäänselvyys. 

Silloin tulee mietittyä pitäisikö erota. Aika moni tekee niin. Väestöliiton mukaan vuosittain eroon päättyy 13000–14000 avioliittoa ja avoerot vielä päälle. Jos parisuhteen haluaa pelastaa, on ryhdyttävä toimeen. Itsekseen se ei muutu paremmaksi. 

Rakastumisen alkuhuuma kestää noin vuoden, ehkä kaksi. Sen tavoite on saada pari jatkamaan sukuaan ja kestämään mahdollisen raskauden haasteet. Kun lapsi syntyy, biokemiallisten vaikutusten vuoksi pariskunta pysyy yhdessä ja keskittyy hoivaamaan jälkeläistään ensimmäisten kriittisten aikoja yli, selviää lääkäri Emilia Vuorisalmen Sekaisin lovesta kirjasta. 

Rakastumisvaiheen jälkeen koittaa monelle tuttu aika, jota kuvasin postauksen alussa. Alunperin sen loppumisen tarkoituksena on ollut jälleen kerran suvun jatkaminen, mutta nyt uuden partnerin kanssa, jonka kanssa koetaan uusi rakastumisvaihe. 

Kaikeksi onneksi asiaan voi kuitenkin vaikuttaa. 


Voisi olla järkevää oppia ymmärtämään mistä on kyse, kun toisen naama alkaa kyllästyttää ja haastavat ajat ovat käsillä. 

"Tarvitsemmeko nykypäivänä uuden partnerin geeniperimämme tehokkaaseen levittämiseen vai pitäisikö meidän ennemminkin vaalia vanhaa parisuhdetta? Kenen kanssa haluamme vanhentua yhdessä?" Pohtii Emilia Vuorisalmi kirjassaan. 

Vuorisalmen Sekaisin lovesta on rakkaustieteen käsikirja. Loistava teos, jonka ahmaisin yhden vuorokauden aikana. Teksti on helppolukuista ja ymmärrettävään muotoon kirjoitettu, mutta kuitenkin täynnä asiaa. 


Rakastuminen on hormonaalinen reaktio. Siihen vaikuttavat kahden ihmisen fyysinen yhteensopivuus, ajoitus, elämänkokemukset, unelmat, toiveet, pelot ja ympäröivät tekijät. 

Jos haluat vuoden 2017 olevan rakkauden vuosi, on kaksi vaihtoehtoa. Panosta nykyiseen parisuhteeseesi tai eroa ja etsi uusi. 

Minä olen päättänyt panostaa nykyiseen. Itseasiassa sovimme jo vuosia sitten, että emme pidä toisiamme ja yhdessäoloa itsestäänselvyytenä vaan teemme työtä suhteen eteen. Jos sinäkin valitset nykyisen kumppanisi, suosittelen lämpimästi lukemaan Sekaisin lovesta-kirjan. Saat sen avulla tietoa ja konkreettisia työkaluja paremman parisuhteen luomiseen.


Rakkauden täyteistä vuotta 2017!


Lue myös